Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.

Katsaus menneeseen vuoteen tulossa seuraavaksi. Koitin katsoa, että mitä tavoitteita asetettiin, mutta en nyt sellaisia varsinaisesti löytänyt, mutta mennään vuoden takaisilla pohdinnoilla.

Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä. No kohtuullisesti on edelleen pysynyt kunnossa. Huoltoa on tarvinnut ja sitä on annettu. Jostain syystä takatassut tuppaavat levähtämään tällä hetkellä istuessa ja maatessa, mutta Piiran mukaan niissä ei ollut mitään vikaa kuitenkaan. Pitää jumpata ne kuntoon.
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata. Telineillä ei oltu tänä vuonna kovin montaa kertaa, joten enemmänkin olisi voinut treenata. Hallittavuus ihan ok ja intoa on. Uutena lajina tänä vuonna kokeiltiin rally-tokoa, jossa Papu näyttäisi olevan melkoisen haka.
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa. No mölleissä tavallaan käytiin, kun kisattiin russelirotumestiksissä ja Papu tuurasi keväällä Reimaa treeneissä Niinulla ja aluevalkussa. Intoa löytyi, mutta ei se niin siihen lajiin ole syttynyt. Tosin positiivista oli se, että saatiin leikkiminen pelaamaan ja Papu on nykyään ihan intoja narupalloihin.

 Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin. Nyt päästiin korkkaamaan se voittaja ja sanoisin, että vähän siinä hätäiltiin. Tunnari ja ruutu oli silloin edelleen kesken. No Siitäkin kuitenkin selvittiin ja pisteitäkin saatiin edes jonkin verran. SM:t ja piirimestikset olivat vain haaveita. Näiden jälkeen on treenailtu, niin liikkeitä kuin liikkeiden välejäkin. Ensi vuonna taas uutta yritystä.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla. Sm:t jäivät lopulta ikuiseksi haaveeksi. Agiura paketoitiin hyppytekniikan ja selän kipuilun takia. Harmitti vietävästi ja välillä vieläkin. Agista me kumpikin tykättiin ja Reima oli siinä varsin pätevä teknisesti (muuten kuin hypyn osalta) ja syttynyt lajiin, mutta parempi pitää koira kunnossa ja olla sille reilu, kun pyytää mahdottomia. Huhtikuussa kisattiin viimeiset kisat ja sen jälkeen on monet itkut itketty.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei. Tämän vuoden ainoat missikisat käytiin Latviassa. Kaksi eriä sieltä saatiin ja luokassakin sijoituttiin, mutta siinä se. Muuten ei huvittanut viedä koiraa kehään, kun selkeästi selkäjumit vaikuttivat liikkeeseen, joka oli takaa töpöttämistä.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. Ilme on parantunut vuoden loppua kohden ja ongelmia saatu ratkottua, mutta tekemistä riittää. Itselle ehkä isoin oppi on ollut olla tyytyväinen Reimaan ja Remen yrittämiseen. Se on jeesannut paljon koiraakin.
5. Kunnossa pysyminen. Tää ei mennyt niin kuin piti. Agi jäi selkäjuttujen takia, mutta muuten koitetaan pysyä kunnossa ja hoidetaan tasaisin väliajoin. Agilitystä luopumisesta huolimatta on kuitenkin aikamoisia jumeja välillä ilmaantunut.

Mia:

1. Flyballin opettelu. Eipä opeteltu sen enempää. Sen sijaan kokeiltiin jo mainittua rally-tokoa. On vaikea laji, kun pitäisi muistaa kannustaa ja höpöttää koiralle. Hauskaa se silti on.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä. Oltiin ja ei oltu. Muutaman oppitunnin sain siitä, että pitäisi olla selkeämpi ja kertoa koiralle milloin tarkoitetaan bongaamista ja milloin vaikka sinne ruutuun saa oikeasti lähteä. Suunnitelmallisuudessa onneksi auttaa myös Lentsun nettitokojen viikko-ohjelma.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen. Muita kannustin kyllä, mutta itselleni olin ankarampi. Muutamaan kertaan tuli tiimin leirillä romahdettua ja itkuksihan se meinasi mennä, mutta onhan se aika musertavaa, että jos on treenannut ja homma näyttää kuitenkin siltä, että mitään ei olisi koskaan tehty. Joskus tuntuisi helpommalta olla edes yrittämättä, kun ei siitä mitään kuitenkaan tule, mutta ei sitä kuitenkaan vaan voi antaa periksi.
4. Parempi kunto.  Kunto on ehkä parempi, koska on tullut tänä vuonna ratsastettua huomattavasti enemmän. Tosin ne agit jäi nyt vähemmälle, joten juoksukunto on arvoitus.

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. 
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. 
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon.