Bob Baileyn viisauksia

Training is simple, but it is not easy. Niinpä. Miten sitä saakaan yksinkertaisista treeneistä välillä väännettyä niin vaikeita.
 

Think. Plan. Do.  

Niin, se vissiin olis hyvä ensin miettiä mitä tekee, sitten suunnitella se, miten se tekee ja sitten tehdä se. Yleensä joku vaihe näistä kolmesta jää välistä. Joskus jopa itse se tekeminenkin, jos homma tuntuu liian vaikealta.

 

Know what you want. Know what you don't want.

No näin. Pitäisi tietää mitä haluaa ja sitten toisaalta taas mitä ei halua. Sitten pitäisi vielä pystyä erottamaan se, että jääkö se ei-haluttu-tekeminen pois (kuten haukkuminen, ääntely), kun koira saa liikkeeseen varmuutta. Paras lääke tähän on etsiä niitä mielikuvia tai mallisuorituksia, joita sitten tavoittelee.

If you feel emotional, stop training. 

Tunnekuohussa on aika turha treenata. Juokse sen sijaan vaikka kentän tai hallin ympäri. Tai nuku yön yli ja mieti asia läpi. Siirtyhän se mielentilan kuitenkin siihen koiraan ja tekemiseen.

 

Look for simplicity: timing, criteria, rate of reinforcement. 

Yksinkertaista: ajoitus, kriteeri ja vahvisteen määrä/laatu. Mistä palkataan ja milloin ja millä. Vetääkö pallo kierroksille ja nami olisi parempi? Vai onko nami liian lälly ja tarvittaisiin vähän räjähtävyyttä? Pitääkö virettä laskea vai nostaa? Mikä on kriteeri, onko se liian korkea vai liian matala? Ja miten osata lukea tilannetta ja helpottaa treeniä tarvittaessa?

 

Trainers get bored. Animals don't.  

No, ei ehkä ihan totta. Tavoiteltavaa on, että koirilla on treenatessa kivaa. Mikäs pointti siinä muuten on? Pitäisi kuitenkin aina osata lopettaa hippasen liian ajoissa kuin liian myöhään.

 

Believe in what you are doing.  

Harvapa meistä tekee mitään mihin ei usko. Paitsi ehkä joskus jotain rutiinihommia töissä.

 

Operant conditioning is a few simple principles applied in a complex environment. 

Niin, kun on niin kuin se koira, häiriöt ja ihmisen toiminnan nopeus. Pitäisi pystyä nappaamaan se haluttu toiminta, mutta kun pitää sählätä naksun ja namien kanssa. Eihän siitä mitään meinaa tulla.

 

Creating complexity is ease. Creating simplicity is hard.

Jostain syystä saattaa olla, että ne ei-tahdotut-asiat saattavat kuitenkin tulla vahvistetuksi matkan varrella, ihan vaan huomaamatta. Ehkä oma haasteensa on myös ihmisen johdonmukaisuuden puute. Jossain vaiheessa tuleekin se, että en mä nyt ehkä just nyt jaksa ja eihän se haittaa. No haittaa se. Monille tämä on tuttujuttu agiradoilta. Miksi se treeneissä osaa, mutta kisoissa ei tee niitä? Olisko johdonmukaisuudessa toivomisen varaa?

More behavior is better than less behavior.  

Kouluttaessa kyllä. Toimintaa tarjoavaa koiraa on helpompi kouluttaa, kuin lukossa olevaa koiraa, joka ei tee mitään. Toki monesti pitää ehkä myös etsiä niitä juttuja, jotka juuri sitä koiraa motivoivat. Ei ne kaikki toimi makkaralla tai tartu kuolleeseen leluun. Pitää pistää vähän (mielellään aika paljonkin) itseään peliin ja tehdä tekemisestä kivaa. "ei se leiki tai ole kiinnostunut leluista" useimmiten kertoo vaan siitä, että ohjaaja on ollut vähän laiska pistämään itseään likoon ja etsimään sitä motivaattoria. Eikä se leluilla leikkiminen tarkoita pelkästään sitä, että viskataan se pallo johonkin ja koira rallattelee itsekseen. Pitää riepotella ja retuuttaa yhdessä ohjaajan kanssa. Rakentuu se suhdekin siinä samalla.

 

More reinforcements are better than fewer reinforcements.

Tää on jännä. Yleensä näin juu, mutta miten se kerjääminen sitten opitaan yleensä kerrasta?

 

Training is a mechanical skill.

Onhan se. Kannattaa vaikka tsekata kanakoulutusjutut. Oikealla ajoituksella pääsee pitkälle.

Be a splitter, not a lumper. 

Ei kaikkea kerralla. Pilko osiin. Vähän niin kuin joskus opettelit lukemaan. Pitää osata ensin aakkoset, sitten osata tavuttaa ja sitten alkaa tulla sanoja, joista vielä lisää treenaamalla saadaan lauseita. Näppärimmät osaa tehdä virkkeitä ja lauseenvastikkeitä. Neroimmat jo käyttää lainauksia.

 

You get what you reinforce, not necessarily what you want. 

Sitä saat mitä vahvistat. Aina se ei ole välttämättä sitä mitä halutaan,(varsinkin, jos suunnittelu unohtuu), mutta toisaalta aika makeita temppuja voi tulla tällä aikaiseksi.

 

Training must be worthwhile for all.  

Vastahakoisella ohjaajalla taikka koiralla on aika vaikea saada mitään aikaan. Oman asenteen tulisi olla positiivinen ja kannustava. Mitäpä sitä muuten treenaamaan, jos tuntuu tympeältä. Ei oo pakko, ei. Omat tavoitteet pitäis asettaa eikä miettiä mitä tavoitteita tulee jostain ulkopuolelta. Kaikista bc:stä ei ole maajoukkueisiin tai valioksi asti välttämättä tai russelista metsästykseen. Mutta ei myöskään pidä masentua. Tärkeintä olisi kuitenkin pitää hauskaa ja katsoa mihin se kantaa. Ei niitä esteitäkään kannata itselle asettaa. Pitää uskoa tekemiseen ja samassa kuplassa olemiseen. Sillä mennään jo pitkälle. Itselle se iloinen ilme tekemisessä on se juttu. Ihan sama, vaikka menis päin mäntyä, kunhan koiralla on kivaa ja se yrittää parhaansa. Reiluuden nimessä silloin pitää myös itse nauttia ja yrittää parhaansa.

Click for action, feed for position.

Tää on monille vaikea. Kuinka moni palkkaakaan seuruussa vain ja ainoastaan perusasennosta, jossa liike on seis. Ja sitten ihmetellään miten se itse seuruun liikkuminen ei toimi. No ei toimi, kun ei ole siitä palkittu vaan on palkittu siitä istumisestä. Palkkaa liikkeestä. Samoin palkkaa muissakin jutuissa yrittämisestä. Merkkaa se, että nyt tuo toiminta oli se mitä haettiin. Ensin kehu, sitten palkka. Kuinka tehokas naksutin onkaan.