maanantai 27. helmikuuta 2017

Tärkeää on pienen pienen pienet askeleet, ennenkin on isot pienempiä seuranneet.

Näin se on. Pienin askelin eteenpäin. 
Taas on vuoden alusta tapahtunut vaikka ja mitä. On aksattu Bondin kanssa viikkoryhmässä, Turussa ja aluevalkkujutuissa.
Turussa oltiin Vitikaisen Tiian opissa ja rataa mentiin. Hienosti tehtiin kuvioita ja haettiin yhdessä tekemistä. Bond oli taas kerran loista. Ohjaaja kaipaa harjoitusta. 

Aluevalkkua oli Nina Mannerin opissa tammikuussa ja helmikuussa. Tammikuussa tehtiin keppejä ja pieni pätkä rataa. Kepukoissa haastetta toi valkun ja treenikamun jäynä ohjureiden laitossa. :D Hyvin kuitenkin saatiin lopulta menemään, kun ohjurit oli oikeissa väleissä. 

Helmikuussa tehtiin taas pieni pätkä rataa ja pohdittiin sitten kontaktien suorittamista. Päädyttiin juoksareihin ja läksyksi opettaa juoksemaan maton läpi. Kriteerinä se, että etu- ja takajalkojen pitää osua matolle. Tätä on tehty, mutta vaikeaa on erottaa se onko Bondilla oikeasti selkeä tehtävä vai juokseeko se vain namin perässä. Jatketaan siis harjoituksia. 

Viime viikonloppu vietettiin Turussa (se Somen koiraurheilun Mekka) Mari Leiviskän koulutuksessa tokoa työstäen. Bondille vieras halli ja oudot ihmisetkin. Ekassa setissä ohjaaja ehkä unohti tehdä kehäänmenovalmistelut ja jos olisi oikein fiksu ollut niin ehkä olisi vaikka kävellyt sen hallinkin läpi ensin ja esitellyt paikat. No koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaa työstettiin ja haasteita siinä sitten riitti. Etenkin, jos tuli neuvottelutaukoja. Silloin yhteys koiraan pätki ja Bondilla oli mielestään lupa mennä mennä tutkimusmatkoilla. No näistä treeneistä ja koko viikonlopusta jäi mieleen tämä huoneentaulu tälle vuodelle: 

1. Anna itsestäsi enemmän koiralle. Sosiaalinen palkka ja kehut. Enemmän tunnetta peliin. Nyt oli vähän laimeaa menoa. Pitää oikeasti merkata onnistumiset.
2. Mieti kehäänmenorutiinit ja pysy niissä. Miten treeni aloitetaan ja miten koiralle kerrotaan, että nyt mennään hommiin. Meillä on tähän virittelytemput ja samaan sarjaan kuuluu yhdessä meneminen aloituspaikalle (kuten kokeessakin).
3. Mieti taukokäyttäytyminen. Mitä silloin tapahtuu: Bond menee taukomatolle ja odottaa siellä. Ei hiippaile muualle vaan on paikallaan ja aktiivisena odottamassa.
4. Mieti kriteerit, pysy niissä ja ole musta-valkoinen. Tauko on tauko. Ei häröillä muualla. Ei saa mennä tsekkaamaan peiliä, ihmisiä eikä mitään muutakaan. HIlpaisuihin ja muihin ei toivottuihin juttuihin pitää puuttua heti.

Näin. Nää olis niinku ne perusasiat, joita mun pitää työstää. Toisessa treenisetissä muistin jo aloituskuviot ja homma toimi paremmin. Siitä tuli jopa kehuja. Paristakin suunnasta. 

Pitkän päivän jälkeen suunnattiin hotelliin, kun kotiinkaan ei jaksettu ajelle, kun kello oli ehtinyt jo iltaysiin ja aamulla aloiteltaisiin taas jo ysiltä. Jännä kokemus tämäkin, sillä eihän Bond ole yöpynyt missään. Tai on, mutta ihan pentuna. Siinä riittikin ihmettelemistä koiralle missä ollaan ja aikalailla oli sitä mieltä, että milloin mennään kotiin eli seisoi oven luona. Jossain vaiheessa antoi periksi ja rupesi lepäämäänkin. Tosin huone oli niin saakuran kuuma, että en yhtään ihmettele, että ahdisti. Lisäksi ahdisti hotellin henkilökunta (lähinnä Bondia): omituista porukkaa, kun olivat ihme pygmejä (eli kyykyssä) ja kinkut heiltä haettiin kurottaen nopeasti ja heti peruutettiin turvaetäisyyden päähän. Portaat ahdisti. Saattais olla helpompaa, jos liukaalla ei ottais kynsiä esiin vaan menis ihan koko tassulla tai ei rykäisisi tuhatta ja sataa kiertyviin portaisiin. Portaita ei sitten enää tultukaan alas vaan käytettiin sitten hissiä.

Sunnuntaina jatkettiin treenejä ja koira oli ihan hyvässä vedossa. Ohjaaja oli tavallinen tumpelo. Muisti kuitenkin taas virittelyrituaalit. Rekku oli varovainen eikä saatu luoksariin demottua miten se oikeasti menee. Törmäsi kuitenkin taas mutta ei niin kovaa kuin tavallisesti, kun ei se vauhti kiihtynyt. Treeniksi saatiin kuitenkin lopun perusasennon treenaamisen eri kulmista. Motskaahan tätä joka tapauksessa voi kasvattaa. Lisäksi tehtiin noutoa, jossa perusjutut tuli esiin eli puree eikä luovuta. Tällöin pitäisi vaan ottaa kapula pois ja leikittää, jotta vaihtaminen leluun nopeutuisi. Työstettävää tässä riittää. Nappaamista pitää myös vahvistaa eli hihkua juuri silloin kuin nostaa kapulan. Lyhyen tauon jälkeen tehtiin vielä paikkikset. Bondille namikippo eteen. Meni kaverin käskystä maahan eli tätä pitää treenata. Tipautti pään maahan, mutta nosteli sitä kyllä eli tätäkin pitää vahvistaa ja paikkiksen aikana melkein hairahtui eli kuikuili kaveria. Muistutuksesta kuitenki jatkoi annettua tehtävää. Hienosti malttoi odottaa lupaa lähte kipolle. Mielentilasta tykkäsin kovastikin. Sinänsä yllätti kyllä hyvä suoritus, sillä ei näitä ryhmäpaikkiksia ole montaa kertaa tehty. 

Kokonaisuudessaan olin todella positiivisesti yllättynyt, että viikonloppu meni varsin mallikkaasti, sillä päivät olivat rankkoja, yö vieraassa paikassa ja toisaalta vielä sunnuntaina 30 min treenisetti putkeen. Kaikki onnistuivat. Pieniä askeleita on siis otettu kovastikin siitä missä oltiin viime syksynä, kun kaveri karkasi mielummin tekemään jotain muuta kuin tokoa. 

Jollakin muulla koira olisi varmasti jo tokovalio, mutta tämä nyt on meidän polkumme. Rauhassa vaan. 

Vielä enemmän yllätti se, että tänään vielä vedettiin viikonlopun päätteeksi ihan superit aksatreenit ja Bond on ihan liekeissä! Supertyylikkäästi vedettiin serpentiinitreenit ilman mitään haasteita. Huikea!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti