Tällä viikolla ollaan maanantaina tehty taas hyppytekniikkaa: perussarjaa ja etäisyyden arviointia. Perussarja alkaa Reimalla olla 20 cm:llä aika tasainen, tosin väsyy vielä helposti. Papukin tais tehdä tuolla korkeudella ja ihan hyvin meni. Papulla on kovasti motivaatio ja uskallus kasvanut. Aikamoista vinkumista alkaa jo kuulua lähtölupaa odotellessa.
Etäisyyden arvioinnissa oli 8ft ja 12ft välit. Reimalla oli aluksi hieman hakemista, mutta mukavasti saatiin menemään sitten kuitenkin muutama toisto. Papulla samat hommat ja on Reimaa tarkempi näissä jutuissa. Lisää vaan treeniä näihin.
Tiistaina jatkettiin hommia Sporttiksella kasvavalla välillä. Reima hyppäsi hieman vinoon ja ajautui esteen toiseen laitaan sarjan päätteeksi. Selkälinja on parantunut hyppyjen aikana ja vauhti pysyy aika tasaisena. Muutama rima taisi tulla satunnaisesti alas tai kolahtaa. Papu menee varsin sievästi ja pidentää hyppyään nätisti. Lisäksi tehtiin edellistorstain rataa, joka oli Saviojan Annen treenipätkää. Erityisesti treenin alla oli poispäinkäännös-tyrkkäys-yhdistelmä, kun kaksi estettä oli hieman porrastetusti ja siihen väliin ei oikein muuta kerinnyt tekemään. Torstaina Reima kilttinä poika tuli noiden esteiden välistä, kun siinä kerran oli minikoiran mentävä aukko.Tällä kertaa hommassa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa ja Papukin teki sen jo ekalla kerralla oikein. Hyvä me!
Eilinen meni LKK:n hallituksen kokouksen merkeissä ja syksyn koulutuksien suunnitelmia kuunnellessa. Tänä syksynä en ota omaa ryhmää koulutettavaksi, kun sattuvat samalle päivälle Papun rauniotreenien kanssa. Hauska kuitenkin nähdä, että innokkaita koirakoululaisia kuitenkin riittää melkoisesti.
Tänään treenattiin kotona pikkupätkät tokoa molempien kanssa ja Reima tekee ihan hyvät perusasennot ja noutaa varsin kivasti. Papu nostelee kapulaa varsin vauhdikkaasti ja palkkaus meinaa olla vähän turhan hidasta. Illalla nokka kohti agitokolaa ja treenejä. Taas päästiin tekemään Saviojan rataa. Ensin juututtiin hinkkaamaan a)sylkkäri b)niistoa. Sylkkäreihin ei lähteny Reima mukaan vaan hyppäsi ristiin. Vekkauksella teki yhden hyvän, joten plan b käyttöön. Ensin ei lähtenyt niistoonkaan mukaan (olisko ollut sitten liian vaisu?), mutta saatiin siitä lopulta ihan kelvollinen.
Seuraavaksi hinkattiin serpentiinisarjaa, kun ensi huomasin, että samperi se koirahan onkin jo mun jaloissa ja sitten edellä, joten jäi viimeinen este sitten välistä. Oma linja oli hippasen liian lähellä esteitä (tai sitten ne jalat vaan ei olleet tarpeeksi nopeat). Uusi yritys ja tais siinäkin vielä tulla vikasta ohi, mutta kolmannella kerralla sitten meni niin kuin pitikin. Tosin itsen en enää sitten muistanutkaan jatkokuvioita eli tähän väliin tulikin sitten sopivasti huilitauko.
Toisella kiekalla sitten päästiin etenemään paremmin, kun saatiin niistokin toimimaan ja pääsin etenemään hyvin.Nyt oli Reimalla taas niin paljon vauhtiakin, että sylkkäri sujui toisessa kohtaa rataa unelmasti ja toisella esteellä pyörittiin siivekkeen ympäri varsin nätisti. Kepit ottin varsin mallikkaasti ja kaikki kontaktit sujuivat tänään oikein hyvin. Kontakteissa ollaan varmaan päästy jo 9200. Matkaa siis vielä jonkin verran jäljellä, mutta varsin hyvältä näyttää. Lamppu on siis Reiman päässä syttynyt.
Viime viikolla tuli myös kokeiltua ehkä maailman ihaninta maksikoiraa eli Kinaa. Nyt tiedän mistä ne ihmiset puhuu, kun pitää vaan antaa mennä täysillä. Mahtava koira, joka kulki kuin ajatus. Haki hypyt kaukaa käskyttämällä ja teki täysiä. Aivan ihana otus! Siihen menofiilikseen koitan pyrkiä Reimankin kanssa eli pois turhat varmistelut. Kuten Teemukin sen sanoi koulutuksessa: anna koiralle tehtävä ja jätä se suorittamaan se ja liiku itse seuraavalle esteelle. Turha näitä on tassusta pitäen viedä, tossua toisen eteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti