Kivikossa agilityä Reiman kanssa viikon sairastelun jälkeen. Ei ehkä fiksuin valinta. Oli nimittäin hieman energiaa herralla.
Eka rata: Muuten niin kovin hienosti, mutta pitihän se taas tehdä se supermiesloikka puomilta. Siitä siis vitonen. Muuten meinattiin kerran törmätä, kun tuli hieman kiirus ja yhtä käännöstä en merkannut tarpeeksi ajoissa, joten kävi tekemässä pienen kierroksen väärään suuntaan. Huh huijaa. Vitosella pääsi palkintopallille 3.sijalle. Saatiin lahjakortti, joten ei muuta ku uudestaan!
Toinen rata: Tässä vaiheessa ohjaajalla oli jo sen verran pehmeä pää, että kolmannesta esteestä tultiin ohi, kun unohtui ohjata. A:lla kontaktista tietoakaan ja taas siinä vähän pasmat sen myötä sekaisin ja seuraava valssi pyöri auttamattomasti myöhässä, mutta osuttiin kuitenkin oikeaan putken päähän. A:lta taas loikalla ja sitten lähti välistä vetoon, mutta eipä tullutkaan estettä takaisinpäin. Hoh hoijaa. Puomilla sitten taas supermiehenä, josta palautin takaisin tekemään kontaktin kunnolla ja sitten suorinta tietä kotiin häpeämään. Aivan karsea rata ja koiralla väärä mielentila. Lähdössä jo vikuroi, kun ei meinannut haluta istua aloilleen. Mitä opimme tästä ? Viikon tauon jälkeen ei mennä kisoihin treenamatta.
Sunnuntaina Tervakoskelle näyttelyyn. Seurana mitä parhain seura eli Äiti. Tuomarina Jaroslava Ovesna, joka tuntui jakavan Eriä lähes jokaiselle.
Reima: " 4 years old male, Very good head & ears, excellent front, good chest, good movement, correct hair quality".
Näillä sai Erin, SA:n sekä AVK3. Tukka hyvin, mikä oli hieno homma ottaen huomioon sen, että oon viime viikot Reiman karvoja ihan ite laittanut. Tosin kiitokset Saaralle hyvästä pohjatyöstä. Tuomari taisi tykätä vähän pienemmistä rekuista, kun Reima taas näytti olevan omassa jättiläisluokassaan muiden pienempien urosten keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti