Tehoviikonloppu

Se alkoi oikeastaan torstaista, jolloin suuntana Niinun treenit ja tällä viikolla oli Papun vuoro agiliidellä. Voi kertoa, että melkoista kuntoa vaaditaan ohjaajalta, jos koiraa pitää kirittää näin paljon. Koko ajan pitää hösätä ja kannustaa. Ja sehän toimii. Kauhiaa vauhtia painelee menemään, kun kannustus on päällä. Putkeenkin saatiin irtomaan supervauhdilla, kun nakit olivat odottamassa toisessa päässä. Tosin sen jälkeen niitä nakkeja ja Niinua etsittiinkin joka kerta. Hieno Papu ja hyvä meininki.

Perjantaina oli vuorossa Reiman aluevalmennus pimenevässä Ojangossa. Omana teemana tuntui olevan persjätöt, kun en oikein mitään muuta meinannut keksiä radalle. No saatiin sitten yksi takaaleikkauskin. Rytmitys takaaleikkauksessa tärkeää ja pitää uskaltaa lähteä liikkeelle/pysyä liikkeessä. Ohjaus päällä toki myös. Persjätöt toimi ja niillä saatiin suoraviivaisempaa ja vauhdikkaampaan etenemistä. Kokonaisuudessaan vauhti oli superhyvä, joskin masennus iski taas hyppytekniikan kanssa, koska taas teputteli ennen estettä. Ja en edelleenkään hyväksy sitä, että se nyt on vaan russelien ominaisuus, että ne hyppäävät huonolla tekniikalla. Painonsiirtoa pitää treenata lisää. Täältäkin tuli kotiläksyksi treenata tiukkoja käännöksiä siivekkeillä.

Lauantaina suuntana Turku ja Lentsun tokopäivä. Koitettiin kaikki olla normaaleja. Reiman rauhattomuutta ja paikkamakuuongelmia pohdittiin ja tultiin siihen tulokseen, että opetetaan se päämaahan temppuna ja tehdään siitä sille tehtävä. Tän pitäisi rauhoittaa koko tilannetta. Nyt sitä siis opettelemaan. Osaahan se jo sen osaksi, mutta rakennetaan siihen lisää arvoa ja intoa. Papu pitää ottaa kaveriksi treenaamaan, niin tulee nopeutta.

Kaukoja pohdittiin myös. Sekin olis helpompaa, jos mukana olis käsky. Heh. No ei oo ollu käsky i-s, kun en ollut varma voiko siinä olla sama käsky kuin m-s:ssä. No joo, tekee ne erilailla, joten eri käskyt. Nyt siis ajetaan tuo käsky läpi ja tehdään hommia läheltä käsiavulla. Eikä namia siihen käsiapukäteen. Palkka täysistä asennonvaihdoista ja kun alkaa osaamaan, niin sitten palkkaus myös pysymisestä vaihdellen.

Liikkeiden välit: rentouttamiseen kiva temppu, joka Reimalla on selvästi vilkuttaminen. Sitä voi tehdä välissä ja siitä lähdetään sitten eteenpäin. Tähän nyt liittyy myös siirtymiset. Paljon nyt treenejä, jossa liikkuri vie meitä paikasta toiseen ja palkka tulee perusasennosta. Meluamista ei huomioida vaan siirrytään sitten seuraavaan paikkaan.

Nouto: Siinä höpsöili ja ekalla unohtikin mitä oli tekemässä. Tosin jatkoi työskentelyä ja toi kapula. Eteen toki ja oikein nousi pystyyn tunkemaan sen mun käteen. Metskulla aattelin, että epäröi, mutta hyvin haki sitäkin ja palautti Lentsulle perusasennossa. Höpsö. Eli treeniä useiden ihmisten keskellä. Tämän treenin puute tais olla syynä kisahöpsöttelyihin.

Muuten mieleen tuli myös treenata jättötilanteita niin, että palkka tulee liikkurilta, jotta sinne on kiva jäädä yksin. Onhan tätä osittain tehtykin, mutta pitää vahvistaa lisää. Kehääntulo meni hyvin vapaana ja istui odottaaan ja keskittyi minuun vaikka tuomari tekikin tarkastukset.

Mielettömän kiva päivä ja Reima tekee ja osaa, jos sille vaan kertoo selkeästi mitä halutaan.

Sunnuntaina oltiin vielä MH-luonnekuvauksissa, mutta siitä enemmän omassa tekstissä.

Tältä tuntuu..

Sarvikuonosta yksisarviseksi. Ladalla formulakisaan. Ei tiikeri raidoistaan pääse. Vai pääseekö?

Täällä ollaan..

joo, Reima sai luvan palata agikentille, mutta tokokenttiä joudutaan vähän jättämään vähemmälle tai ainakin seuraamisia tai ainakin pitää muistaa tehdä vastaliikkeet, jotta niska pysyy kondiksessa. 

Keskiviikkona kuitenkin vähän tokoiltiin korrien ohjauksessa ja Riitan kanssa pähkittiin Reiman levottomuutta. Suhdetta pitäis rakentaa ja sillä palkata namien sijaan, jottei pääse niitä kiljumalla vaatimaan, kun pitäisi olla rauhallinen ja keskittyä. Tässäpä sitten meille pähkinää talveksi. Muuten tehtiin liikkeestä istumisia, minkä olemassa olon olin unohtanut, mutta eipä haittaa, hyvin tuo pyllyä lykkää maahan. Puhuttiin myös luoksarin stopeista, joissa kuulemma ylemmissä luokissa pelataan varman päälle suullisilla käskyillä. No meillä nyt toistaiseksi on seisomiseen käsimerkki ja jotenkin haluaisin nuo kyllä selkeästi erottaa siis maahanmenon ja seisomisen. Toki Reiman pitäisi kyllä pystyä kuuntelemaankin mistä on kyse. No eipä tätäkään ole juurikaan aikaisemmin kokeiltu, mutta Reimapa teki nääkin hyvin heti ekalla yrityksellä. Yllättävää osaamista on siis rekulla selkärangassa. Kaiken tämän päälle saatiin myös virittelyvinkki tunnariin, mutta se jääköön ässäksi hihaan.. 

Torstaina Reima palasi Niinun treeneihin. Huomiona tällä kertaa se, että sehän kyttäilee mua. Veteli lihapullistakin ohi eli ei ihan keskittynyt tekemiseen. Onhan se hyvä, että toki keskittyy suuntaohjeisiin, mutta pitäis kanssa ne esteet huomata. No melko masentavaa oli. Hiljaa menee ja se jokin puuttuu. Kotiläksyksi saatiin uukkareiden opettelu, kun ei siinä oikein tahdo kääntyä hyvin. Ihan hyvinhän Reima tekee, mutta vauhti ei oikein riitä. Joku siinä nyt vaan mättää. Ihan kiva, kun ei nyt riitä mulle.

Perjantaina molemmat aksasi ja ehkä parempi mielikin jäi. Reima haki hyvin keppejä eri kulmista ja kontaktit tuli hyvin. Ponnistustreenejä tehtiin myös, mutta nuo uukkarit sitten pääsi heti unohtumaan kaikessa hässäkässä. Papu oli mainio ja hyvä, ettei lähtenyt lentoon, kun oli niin kivaa ja häntä oli kuin helikopteri. Puomin kontakti oli vähän hukassa, mutta kyllä sekin muistui sitten mieleen. Kepi meni myös hyvin. Ihan osaavia olivat molemmat.