My God given talent is my ability to stick with training longer than anybody else.

Eli treenattu ollaan. Bondi on nyt agilityn kontaktien verkkokurssilla ja viime viikolla tehtiin ensin namista luopumista. Ensin ihan nyrkin avaamista ja sulkemista ja sitten edettiin namien tiputteluun ja lelujen heittelyyn. Treenattiin myös takajalkoja ja 2o-2o-asentoa. Hyvin sujuivat. Muutekin rekut pääsivät näitä tekemään aktivointimielessä.

Sunnuntaina suunnattiin Turkuun tokoilemaan. Paikkaistumiset meni ihan persiilleen. Tyyppi uudessa paikassa, uusien tyyppien kanssa ja olo oli kuin ilmapalloa olisi kouluttanut. Eihän se mitään malttanut. Olisi pitänyt purkaa ennen treeniin tuloa. Pysyi kyllä paikoillaan silleen, että varasti vaan palkalle. Ekassa omassa setissä otettiin kuplaa ja kisapalkkaa. Eli ihan perusasennon tarjoamista ohjaaja lentokoneena eli kädet sivulla. Hyvin se sitä tarjoili. Palkattiin myös ensin pelkästä kontaktin ottamisesta, kun meinasi juoksennella ympäriinsä. Sitten tehtiin pysymistä ja etupalkkaan tsuumausta eli koira istumaan tai maahan, lelun heitto, koiran jättö ja itse hiihtelemään ympäriinsä. Paluu koiran vierelle ja vapautus leluun, kun katsoo sinne. Kolmantena tsekattiin kisapalkkaa ja tehtiin pyörähtämistä. Eli perusasento, pyöräytys, siirtyminen perusasento, pyörähdys ja palkka. Näitä kolmea juttua sitten pitäisi tehdä vuorotellen ja siitä rakentaa se yhteinen kupla.

Toisella setillä katsottiin hirviö-noutoa ja palasiksihan se tunnari meni. Lohduttavaa oli se, että silleen se kuulemma tuppaa bc:llä olemaan. Millään ei haluaisi luopua. Pitää hillua ja juoksennella itse ja saada koira luopumaan. Välillä Bond oli sitten sekä tunnari että pallo suussa. Mutta lisää treeniä kuulemma vaan. Varsin pätevä tyyppi oli kyllä ja tasaantui kivasti päivän mittaan, kun tottui paikkaan. Paikkamakuussa pää pyöri kuin porakone ja tyyppi seurasi peilistä mitä tapahtuu (on se kyllä mainio). Pitää tässäkin myydä paremmin etupalkan tihrustaminen. Päivän parasta oli se, että Lentsu tykkäs tosi paljon Bondin maahanmenosta, jonka Bond tekee niin tosissaan ja lakoaa ihan littanaksi maahan.

Maanantaina treenattiin Heidi Pesosen opissa ATD:llä. Perusasiathan sieltä taas tuli, että pitää olla musta-valkoinen. Remeltä tuli taas kovaa komennusta alkuun, mutta tyyppi saatiin kuulolle tekemällä pysymistreeniä. Heidi houkutteli ja tyypin piti vaan pysyä olemassa paikoillaan. Alkuun oli vaikeaa, mutta muutamalla palautuksella päästiin jutun juonesta kiinni. Kaukoihin saatiin vinkkejä ja siinäkin tulee pitää kiinni kriteereistä, että asennossa pysytään niin kauan kuin toisin sanotaan. Jäävien istumiseen saatiin vinkki antaa käsky, kun vasen jalka menee itsellä maahan ja auttaa nyt hidastamalla vauhtia ja siitä sitten nopeuttaa. Hyvät vinkit olivat nämä, vaikkei niissä nyt uutta ollutkaan, mutta tulee luisteltua noista kriteereistä.

Maanantaina myös aksattiin Bondin kanssa ja treenattiin poispäin-käännöstä, joka vahingossa osui kohdilleen ekalla kertaa, muttei enää sen jälkeen. Eli tyyppi osaa sen, jos teen sen oikea aikaisesti. Muutenkin teki kauhean kivasti hommia eikä enää jumita todellakaan niin paljoa. Tykkään ja Bondikin tykkää!

Oh my, kun kirjoitttelut ovat jääneet vähälle!

Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.

Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.

Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.

Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.

Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.

Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.

Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.

Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.

Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan. 

Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.

Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.

Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.