Kesätauko on ohi!

Ohhoh, olipas tämäkin blogi jäänyt ilman päivityksiä pitkäksi aikaa. Koko ajan on kuitenkin tapahtunut ja vähän kaikkea on tehty. Keväällä Bond sairasteli kennelyskän ja lähtihän tää syyskausikin sitten vähän samoissa merkeissä käyntiin. En ollut uskoa korviani, kun äippä soitteli ja kertoi, että nyt näyttää siltä, että Bondilla on punainen silmä, joka rähmii. Juuri silloin kuin kauan odotettu Lentsun tokopäivä oli kulman takana. Paljon oli päivää odotettu ja toivottu, että saatais vinkkejä meidän sipulipussin kuromiseen umpeen. No ei saatu. 

Hätä ei toki ollut sen näköinen, sillä Repa lähti sitten paikkaamaan ja hyväksihän tuo päivä sitten muuttui. Lentsun tokopäivät on ihan parasta terapiaa ja pissat meinasi tulla housuun moneen kertaan. Sade ei haitannut ja Repa oli hieno. (sitä huutamista ei tällä kertaa laskettu mukaan, koska niin käy aina, kun ovat olleet vanhemmilla hoidossa. Kierrokset oli siis kaakossa ja ylikin, mutta silti saatiin hyvää settiä treenattua.) Taas tiedetään miten jatketaan ja vähän saatiin vihjailuja siitä, että pitäis sitä kisakalenteria katsoa. No joo. Ei ihan vielä kuitenkaan. 

Bondin kanssa taistellaan sen sipulipussin kanssa eli liikkeet on suurimmaksi osaksi kasassa, mutta yhteinen kupla puuttuu eli kontakti katoaa ja liikkeeiden välit on varsinaisia karikkoja. Kesän aikana on kuitenkin saatu myytyä Bondille pyörähdystemppuja ja palkkana, joten matkalla ollaan. Muutenkin tässä on saatu kesän mittaan paikattua aksassa aikaan saatuja traumoja eli meillä on vain hauskoja treenejä. Ei saa hermostua edes itselleen. Huomiota on kiinnitetty myös tekemisen tahtiin: välipäiviä ja lepoa ja toisaalta treeneissä tehdään näpsäkät toistot ja sitten koira pois. Treenien aikana ei analysoida vaan tehdään.

Bondin kanssa oltiin Vitikaisen Tiia yksärillä keppien kanssa, kun ei meinattu saada kolmatta väliä mukaan ollenkaan. Loppupeleissä hommassa ei ollut mitään ongelmaa. Professori vaan mietti niin kovasti, että tekee oikein. Kerran jäi miettimään toinen takajalka ilmassa. Toisen kerran hoksasi tulleensa ulos väärin, peruutti takaisin ja tuli oikein ulos. Näin meillä. 

Aksasta pidettiin muuten kesällä taukoa, mitä nyt satunnaisissa treeneissä käytiin. Kerran mentiin ihan alkeistreeneihinkin ja niistä tulikin sitten ihan parhaat treenit pitkään aikaan, kun niitä olin miettinyt niin kauan ja vaikeustaso oli helppo eli oli vauhtia ja suoraa, jotta Bond taas uskoo itseensä. Sehän uskoi ja teki kaiken juuri niin kuin pitikin ja reagoi ohjauksiin täydellisesti. Aivan mahtavat treenit! Siellä tajuttiin myös se, että Bond jumittaessaan ei halua tulla minua kohti suoraan. Muihin suuntiin meno onnistui, samoin temppujen tekeminen. Tästä viisastuneena lähdettiin työstämään sitä, että minunkin luona tapahtuu kivoja asioita. 

Papu voi hyvin ja on kesän aikana ulkoillut melkoisen innokkaasti. Ihana tyyppi ja mahtavasti kuitenkin mukana!

Edellisestä kirjoituksesta taas aikaa

Tällä välin on sattunut ja tapahtunut kaikkea eikä oikein mitään. Kirjoittelut ovat jääneet siksikin, että on tullut itse sairasteltua paljon kevään aikana ja esim. toukokuu meni sairastellessa. 

Bondin kanssa tapultetiin NAS-tiimi loppuun ja olihan matka. Paljon asioita opittiin ja kehityttiinkin tässä matkalla syksystä kevääseen. Yhteistä tekemistä on saatu kursittua kokoon ja joissain asioissa päästy hienosäätöönkin asti. Kepit ja kontaktit on vielä vaiheessa, mutta muuten voitaisiin jo ruveta epiksiä katselemaan. Keppejä lähdettiin nyt Vitikaisen Tian konstein rakentamaan takaperin ketjuttaen, kun professori-Bond oli 2x2:lla oppinut mutkittelemaan. Eli nyt opettamaan, että kepit kyljissä on hyvä juttu ja sit pitäis tähdätä niihin väleihin silleen suoraviivaisemmin. Kovin pitkälle tässä ei olla päästy, mutta harjoitukset jatkuu.

Bondin kanssa oltiin myös kevät Teemun pitämällä rytmityskurssilla ja se se vasta oli jotain. Bondille nyt ainakin opetettu esteiden hakemista ja radanlukua ja sitten vielä asennetaan ohjaajalle ne rytmitykset ja rintamasuunnat kohdilleen. Ideanahan oli opetella rytmitystä takaaohjauksien kautta eli lähinnä persjätöillä. Huipuhienoja pätkiä saatiin aikaan ja se meidän kupla ollaan kyllä tuolla löydetty. Onhan se siisti antaa koiran mennä ja luottaa siihen sen etenemiseen. Yllättäviäkin asioita on tullut vastaan, että lukee se rataa ja irtoaa esteille vaikka sitten vähän kauemmaksikin. Tosin kestää myös leijeröintiäkin. Vauhtia oon välillävähän voivotellut, mutta eiköhän se sieltä tule. Hienoja ohjauksia ollaan saatu tiukkoihinkin kohtiin eli on se rekku kuulolla. Oma paras oivallus tässä oli, että ei mun aina tarvitse olla edellä koiraa eikä aina ole kiire.

Lisäksi nyt päätin kokeilla Dolon paikallamakuukurssi, kun paljon hyvää olen kuullut Jirka Vierimaasta. Sinänsä kurssilla ei uutta asiaa ole, mutta hyviä havaintoja on tullut tehtyä omasta toiminnasta sekä vinkkejä tehdä asioita toisin. Kurssin huikein juttu oli se, kuinka pienellä sain Reiman luopumaan imurin taposta ja keskittymään tehtävään makoilla vaikka ihan vierestä imuroisikin. Verkkokurssi oli kyllä loistava. Verkkokoulualusta todella selkeä, ohjeistukset hyvät ja paljon videoitakin oli treeneistä ja siitä miten tulisi toimia.

Bond kävi myös muutaman kerran tuuraamassa tuttuja Inka Juntheikin treenikuplatunneilla ja tyytyväinen olen ollut niistä. Inkan mukaan Bondille on hyvät pohjat tehty ja koira toimii niinkuin pitääkin. Kieltämättä näin on ollutkin, kun olen keskittynyt meidän tekemiseen silloin täysillä. Välillähän meillä on tullut aksatreeneissä se, että Bond jämähtää paikalleen palkkauksen jälkeen. Joku klikki siinä on, eikä palkkaus oikein toimi, kun tyyppi jää paikoilleen eikä meinaa lähteä liikkeelle. Tekee kyllä rataa mielellään sen jälkeen, kunhan vaan aloituspaikalle on saatu siirtymään. Helposti tätä ei saatu esille, mutta tuli se noissakin treeneissä ilmi, jos juttelin opelle unohtaen Bondin. Hän ei siis tykkää olla pidossa. 

Reimakin sairasti. Pissi jotenkin paljon ja sitä sitten selviteltiin. Muuta ei löytyny kuin liian korkea pH virtsasta. Tähän sitten syötiin viikon antibioottikuuri ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Määrällisesti paljon virtsaaminen rauhoittui kuurin jälkeen ja taas jatkettiin elämää. 

Bond taas näytti siltä, että olisi saanut nenäpunkin, mutta loppupeleissä sitten köhäisi lenkillä karmivat kuohuoksut ja sen jälkeen sitten yski eli sittenkin kennelyskä. Sitä tässä on nyt paranneltu ja otettu iisisti, mutta alkaa olla melkoisen touhukas tuo pieni mies, joten ootellaan, että päästäis taas treenaamaan.

Sisäistä kauneutta ja rytmiä vereen.

Keskiviikkona Reima ja Bond suuntasivat Mevetiin kuvattavaksi. Repe pisti vastaan kiljuen, kun rauhoitusainetta tuikattiin suoneen. Kymmenen sekunnin kuluttua olikin sitten jo nukkumatti tullut ja tyyppi reporankana lattialla. Bond taas käyttäytyi paremmin pistettäessä, mutta varsin sitkeästi taisteli unta vastaan eikä sitten taintunut täysin ollenkaan. Repe ensin pöydälle ja melkoisen nopealla tahdilla kuvattiin niska, selkä ja lonkat. Per Axelsson eli Pelle vilkaisi kuvia ja jyrähteli sitten kommenttinsa ennen seuraavan kuvan ottoa. Reiman kuvauksen aikana Bond oli rentoutunut ja vähän kakonutkin, mutta kuvaushuoneeseen kannettaessa levitti vielä hienosti etutassut oviaukkoon vastalauseeksi. Selällään paikallaan pysymiseen tarvittiin vähän voimaa, mutta sekin saatiin onnistumaan. Kyljellään otetut kuvat tulivatkin sitten pienemmällä vastarinnalla. 

Kuvia katsottiin sitten Pellen kanssa vielä tarkemmin näytöltä. Reimalle lonkista tuomio B/C, selkä puhdas, mutta niskanikamassa pieni piikki, jonka tosin ei pitäisi vaikuttaa mihinkään, kun kyseinen kohta on niin hyvin lihasten ympäröimä. Syytä ei siis täältä löytynyt hyppyongelmiin ja siksi uskonkin, että ne ovat lähinnä henkisiä. Jännästi myös ne kolmen vuoden takaiset kuvat, jossa oli ehkä kalkkeumaa ja kaventunutta nikamaväliä eivät näyttäneet pitävän paikkaansa.

Bondin kuvista Pelle sanoi lonkkien olevan A/B, kyynärät 0/0, olat ja selkä priimaa. Huh. Terve koira siis ja voidaan jatkaa agiliaamista sekä nyt nostella rimoja turvallisin mielin.

Molemmat jampat olivat koko illan vähän kujalla ja peittojen alla lämpimässä. Iltalenkitkin menivät melko rauhallisesti. Reima ei huomannut edes vastaantulevaa koiraa. 

Perjantaina jatkettiin Bondin kanssa aksan treenaamisella, kun Niinulla starttasi rytmityskurssi. Teemun kertoessa teoriaa ja tulevia harjoitteita eka ajatus oli voi ei, kun tarkoituksena on treenata takaaohjaamista. Sitähän me ollaan jo harrastettu, kun en uskalla liikkua tarpeeksi rohkeasti edelle ja olla varmistelematta esteiden suorittamista. Ensimmäisenä treeninä liilat ruudut. Fiilis oli kuitenkin hyvä lähteä radalle, sillä takaaleikkauksethan me osataan. Ainoastaan piti itse miettiä mistä kohti lähteä matkaan ja yllätys oli suuri, kun käsky oli lähteä kohtuullisen läheltä koiraa. Huippukivaa oli kirmata ja homma toimi kuin junan vessa, vaikka valkku sitä ehkä aprikoi tuuriksi, joten sama pätkä uudelleen. Ja ihan samalla tavalla sujui toinenkin veto. Ainoastaan korjattiin palkkausta eli ei viskata palkkaa eteen, kun oma liike hidastuu. Eka kuvio sujui hyvin ja siirryttiin seuraavaan, jossa takaaleikkauksesta tulikin tiukempi käännös.Vuorossa siniset ruudut ja ensin haasteeksi tuli kolmosesteelle rytmittäminen, kun edellisessä kuviossa oli jatkettu vielä kulmaan toiselle esteelle ja sinnehän se Bond pariin kertaan myös latasi, kun ohjaaja ei tehnyt niin kuin piti. Kaikkihan taas tapahtui nopeasti eli  melkein heti, kun Bond laskeutui ekalta esteeltä oli oltava jo kertomassa käännöstä kolmoselle. Koska ohjaaja oli myös löysä välillä, niin nämä käännökset valuivat ensin ohjaajalta ja sitten koiralta. Huisin kivaa oli ja matkalla ollaan!

Muistettavaksi treeneistä jäi:
- Palkkaus: palkkaa lähelle, hidastuvasta vauhdista ei heitetä lelua.
- Tiukat käännökset. Terävä käännös.

Kevät ja kaverit

Nääs kentät sulaa ja ulkona voi taas treenata. Ja treenattiinkin. Bondin kanssa ruutua ja kiertoa. Ensin bongaus. Kuvittelin, että bongattiin kartiota. No minä bongasin sitä ja Bond kartiosta 30 m eteenpäin olevaa pulua. Sinnehän se sitten irtosi. Iloitaan tästä irtoamisesta. Oli siinä naapurikentän pojillakin ihmettelemistä, kun täti pyrähti juoksuun kiljuen ja lelua heilutellen. Siinä rytäkässä vissiin oma reisikin revähti. Kaikkea sitä.

Kirkastumisia

Niin kelissä kuin päässäkin. NAS-Teamin viikonloppu tuli taas ja kivaahan siellä oli. Lauantaina aloitettiin Niinun ratatreenillä ja mun pieni irtosi hirveän kivasti putkeen ja siitä sitten jatkokuvioille. Edelleen meille tuottaa välistävedot haasteita. Kyse lähinnä siitä, että oon myöhässä, en tee riittävää rintamasuunnan kääntämistä ja oon vielä jossain Nevadassa sitä ohjauskuviota tekemässäkin. Tämä pysyy siis edelleen siellä treenilistalla.

Leenan treeneissä tehtiin keinua ja tyyppihän oli siitä innoissaan. Paukuttaminen ei haitannut ollenkaan ja nopeasti tarjosi 2o-2o sinne päähän. Ainoa haasta oli, että pitää olla tarkka kuljetuksissa ohi ettei ennen aikojaan pääse tarjoamaan eikä pääse peruuttelemaan. Selkeästi sillä on siis käsitys siitä, että takajalat pitää sinne kontaktipinnalle saada. Hyvin lähti vielä tekemään painon siirtoakin, joten pitää vaan muistaa treenata pysymistä ja leikkimistäkin kontaktilla.

Jarmo Riski tuli pitämään luentoa aiheella "Training to compete" eli miten niihin kilpailuihin valmistaudutaan. Paljon hyvää keskustelua oli hänen luentonsa aikana ja nähtiin seinällä onnistumisen kaavakin, jossa onnellakin oli oma paikkansa. Tosin Jarmo myös muistutti siitä, että hassusti se onni/tuurikin kasvaa sitä myötä, kun treenaa. Jännästi se yksi hiihtäjä osaa aina löytää sen sopivan välin mistä pujahtaa, jos on sumpussa ja kuinka toinen samassa tilanteessa on aina se, joka kolaroi. Sattumaako? Agilitystä keskusteltiin myös sen suhteen, että ehkä tässä lajissa ei ole niin tiukkaa valmentaja- treenattava-suhdetta, vaan treenattavakin vaikuttaa siihen mitä tehdään. Kovasti käytiin läpi sitä mitä onnistunut suoritus pitää sisällään ja pohdittiin miten siihen päästää. Pohdittiin myös sitä mistä asioista voidaan täysin päättää, mihin vaikuttaa ja mihin taas ei voida vaikuttaa. Sitä kautta sitten miettimään sitä, mikä kannattaa blokata mielestä ja mihin keskittyä. Itselle ehkä suurin ajatus oli tässä se, että tokossa meidän treenitilanteet eivät vastaa ollenkaan kisatilanteita. Tai ainakin hyvin vähän. Kuitenkin pitäisi pyrkiä tuomaan treenit ja kisat lähemmäksi toisiaan. Rankan päivän jälkeen kotiin sulattelemaan asioita ja lepäämään seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina keli oli mitä kammottavien eikä välillä meinannut eteensä nähdä Länärilläkään. Masalan risteyskin meinasi mennä ohi, kun ramppi ei ollut ollut kovasssa käytössä ja näytti ihan koskemattomalta. Päivä käyntiin Teemun ratatreenillä ja etenemistä testaavalla radalla. Kovaa sai pinkoa, kun esteet olivat kivasti kentän laidan mallisesti. Bond meni varsin kivasti, mutta jostain syystä välillä putken jälkeinen este piti kiertää ulkokautta. Hyvin hämmentävää, mutta ei siihen nyt sen enempää keskitytty. Seuraavaksi tehtiin putkijarrua ja putkesta ei jatkettukaan enää suoraan. Tämäpä olikin meille haastavaa. Tai sanotaanko, että Bond ei vielä vain osaa sitä. Hyvää reagointia ja tiukkaa kääntymistä saatiin kuitenkin aikaan, mutta on tää metka laji miten kiihdytyksellä ja hidastuksella saa koiraan vaikutettua. Ihan tyyppi! Taas tuli loppupuolella päällejuoksu, josta ei meinattu selvitä millään ja taas jäin parin metrin päähän. Kuivaharjoittelua siis itsellekin, että esteeseen on mentävä kiinni ja oltava ajoissa. Huippuhyvät setit tehtiin kyllä ja olen tyytyväinen.

Pienen palauttelun jälkeen jatkettiin ohjausklinikalla, jossa juurikin otettiin tuota päällejuoksua ja saatiin Bondinkin päässä lamppu syttymään. Toinen asia minkä opimme oli se, että miten pienestä tuo paineistuu. Muutaman kerran, kun oli varastanut alkoi mulla pipo vähän kiristyä, vaikka oikeastaan siinä ei mitään ihmeellistä ollut ja eikä tapahtunut ensimmäistä kertaa, mutta tyyppi meni epävarmaksi ja alkoi se himmailu eikä tule käskystä sivulle. No ei muuta kuin tilanne seis ja leiki kautta koiran rentouttaminen ja taas tehtiin ihan hyvällä boogiella. Ei siis pidä ärsyyntyä. 

Tähän perään asiaa koiran liikkumisesta ja siitä mihin kiinnittää huomiota. Ihan hyvää settiä ja havainnollistavia videoita siitä miten eri tavoin koirat voivat ravata, laukata ja hypätä. Paljon myös hyviä kuvia siitä miten radoilla toiset ohjaajat kompensoivat koiran puutteita esteosaamisessa, mutta samalla paineistavat niitä tai toisinpäin: luottavaisin mielin jättävät koiran suorittamaan estettä ja siirtyvät itse seuraavaan paikkaan.

Loppuun vielä fysiikkatreenit, joiden tarkoituksena oli herätellä perslihaksia, mutta suurin osa harjoitteista oli hieman liian vaativia mun peballe, jossa pinnalliset lihakset tekevät jo paljon töitä ja joita reidet komppaavat, mutta syvät pebalihas on ikiroudassa. Herättelyä siis sinne suuntaan. Hyvä viikonloppu ja nyt ollaan ihan tööt.

Kiirettä pitelee

Niin, että meinaa jäädä ihan kirjoittamatta. Paljon on tehty ja mietitty. Ihan ensinnä on mietitty sitä, etten osaa juosta. Perslihakset jää aktivoimatta ja touhu on kauhean näköistä voimatonta löntystelyä. Toinen on se, etten osaa juosta esim. rintamasuunta sivuttain. Videolta sen näki: juoksen suoraan, pysähdyn kääntämään rintamasuunnan ja jatkan matkaa. Monta kertaa. Kuinka vaikeaa se voi olla? Treenin alle siis juokseminen ja erilaiset ohjauskuviot juostessa. 

Bondin kanssa ollaan oltu Niinun NAS-teamin leireillä ja hauskaa siellä on ollut, mutta paljon on treenattavaa ja siitähän mä en yhtään tykkää, että olen huono jossakin, niin kuin vaikka tuossa juoksemisessa. Koirassa ei ole vikaa, se tekee ihan täpöllä ja parhaan osaamisensa mukaan. 

Ollaan Bondin kanssa myös oltu aluevalkussa treenailemassa JAUn uudella hallilla ja alkoivat välistävedotkin sujua. Tosin siinäkin taas se suurin ongelma on, etten uskalla liikkua niin pitkälle kuin olisi tarpeen. Pitäisi vaan uskaltaa.

Kaikkien kanssa ollaan harrastettu temppuja ja Lentsun helmikuun temppuhaasteen vei Papu pullopupu-tempulla. Reima laittoi lelut pyykkikoneeseen ja Bond on opetellut loikkaamaan. Näistä temppuiluista on ollut hyötyä ja hauskaa on piisannut. 

Treenit jatkuu ja onneksi kentätkin näyttävät sulavan.

When it is obvious that the goals cannot be reached, don't adjust the goals, adjust the action steps.

No niin, käydäänpä läpi miten viime vuosi meni ja mitäs tänä vuonna tehtäis:

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. Papu pidettiin kunnossa ja jumppailtu on. Takatassut tuppaa kyllä leviämään, joten treenit jatkuu.
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan. Raunioilla käytiin siihen asti kunnes rata suljettiin vaarallisena. Rallytokossa oltiin kurssilla, mutta kisaamaan ei menty. Ehkä tämä lähinnä siksi, ettei ohjaaja osaa toimia hihnan kanssa eikä kaikki kyltit ole ohjaajalla hallussa.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan. Muutaman kerran Papukin pääsi radalle kipittämään kesällä ja nautti siitä.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen. Ei tullut tätä. Ei edes kisattu. Tai epiksissä käytiin ja kauheata menoahan se oli. Ihan kuin ei treenikenttää olisi nähtykään. Itkuhan siitä taas tuli. Säännöt toki muuttuivat kesällä, mutta uudetkin hommat pitäisi olla tehtävissä. Ruutu on vaiheessa ja noutoa on tahkottu, pieniä valon pilkahduksia näissä alkaa olla.
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu. Liikkeet opeteltu. Voittajassa ei oikeastaan ollut mitään uutta. EVL-liikkeet vielä vaiheessa, mutta tehdään nyt tää voittaja ensin.
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin. Ei käyty. Paljon oli sairastamista ja turkkikin retuperällä. Pallitkin läks.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä. Ilme löytyi loppuvuodesta ja äänikin väheni. Sain kuin ihmeenkaupalla opetettua vireenlaskun perusasennossa ja sieltä se löytyy se oma kuplakin.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa. Tämä olikin sitten haastavampaa tänä vuonna. Oli suolistotulehdusta, tikin jämiä ja vaikka mitä.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. Opeteltiin. Kuivaharjoittelua hihnan kanssa pitää jatkaa, jotta onnistuu koiran kieputtaminen ympäri edestä ja takaa.
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa. Joo, kirjaaminen voisi auttaa näkemään myös edistystä.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen. Nyt en muista miten tämän kanssa kävi. Taisin ehkä selvitä. Onnistunutta tokokoetta odotellaan. Ei pidätetä hengitystä odotellessa.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten. Kuntoremonttiin ei lähdetty mukaan, mutta lähdettiin Niinun valkkutiimiin, jossa on tehty ohjaajaharjoitteita. Enemmänkin voisi tehdä, mutta Bondin kanssa aksailu vaatii ehkä enemmän malttia ja rytmitystä kuin kilpajuoksua.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla. Etenee, mutta on vaiheessa. Vilkas koira vaatii perusteellisen keskittymisen myymisen. Sitä harjoitellessa on sinkoiltu lintujen tai pupujen perään, katsottu muita peilistä ja sitä rataa. Alon liikkeet alkaa olla palasina tehtävissä, mutta se seuruun kesto ja paikkamakuun rauha puuttuu.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla. Kontakteja on tehty, mutta vähän. Toisaalta Bond on edelleen tosi nuori ja oli pitkään holtiton, joten kovasti ei näillä vielä rasitettu. Yhteistyöhön on panostettu ja herkkiksen salat alkavat pikku hiljaa avautua. 10 esteen pätkään ollaan jo päästy treeneissä.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon. Parempi sykli voisi olla, kun vetää itsensä niin kovasti jumiin, kun reagoi niin suuresti asioihin. 

Entäs vuosi 2016?

Jaa, kai sitä tähän vuoteen pitää jotain tavoitteita asettaa.

Kaikki koirat:

1. Lentsun 80 tärkeintä temppua. Näitä on jo aloitettu ja voi poijjaat, kun meillä on hauskaa
2. Huolto säännöllisemmäksi (edelleen) 

Papu:

1. Kunnossa pysyminen.
2. Rallytokoilu tai muu harrastus, jossa saa tuntea olevansa hyvä ja tärkeä. Eläköityy raunioilta.

Reima:

1. Temppuilu ja tokoilu jatkuu. Edelleen ykköskoirana MM-tiimissä. Kisoihin pääsystä en uskalla haaveilla.
2. Tuuraa aina välillä agissa Bondia.

Bond:

1. Tokoilua. Etupalkan myymistä ja keskittymisen hakua.
2. Agissa ehkä hyppärirata suoritus epiksissä. NAS-tiimissä treenaaminen ja taitojen kehittäminen (viikonloppuleirit ja viikkotreenit).
3. Ehkä hakua tai raunioita. Selkeästi nenän käyttö on luontaista, joten kai sitä pitää johonkin hyödyntää.

Mia:

1. Rytmityksen ja liikkumisen parantaminen agilityssä.
2. Treenaistä nauttiminen.