sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Voihan räkä!

Tiistaina agilitattiin omassa treeniryhmässä tosin lainaopen opissa ja taas tuli altistettua itseä ja koiraa vaikeille jutuille. Treeninä oli joku Janitan rata, jossa riittikin erilaisia kinkkisiä kohtia. Oli irtoamista (meni ihan hyvin, irtosi hypylle, vaikka itse lähtikin sitten toiseen suuntaan ottamaan putken toiselta puolelta vastaan), Kepeiltä poispäin käännös ja keppien mitan verran takaisinpäin putkeen (tässä ohjaaja meni muutaman kerran liian aikaisin kalastelemaan koiraa ja kumartelemaan sen päälle, joten sehän tuli sieltä sitten pois liian aikaisin. Kun saatiin ajoitus kuntoon, niin eipä ollut ongelmia). Seuraaville esteille saatiin hyvin etumatkaa ja hienot valssit tehtyä ennen pimeässä kulmassa olevaa putkea. Kontaktit oli hyvät ja malttoi odottaa niillä hienosti. Lähetystä suoran putken kauimpaan päähän pitää treenata, mutta varsin kivaa oli. 

Keskiviikkona Papu etsi ihmisiä raunioista. Ekasta maalimiehestä meni ohi, joten ekana sitten poimittiin 2. Arkaili menemästä "majaan" sisään, mutta rohkaisi kuitenkin mielensä. 3.mm olikin jonkin verran kauempana ja Papu teki kovasti töitä ja osin vähän töhöilikin ja kyseli apuja, mutta onnistui kuitenkin sitten ratkaisemaan asiaan itekseen. Paluumatkalla poimittiin sitten 1.mm, jota ei meinannut löytyä millään. Pyörimistä ja hyörimistä riitti, mutta vaikeaa oli. Löytyi onneksi se kolmaskin. Hieman on vaikeaa, kun tuolta ei lähde ilmaisua, joten tarkkana pitää olla ja koko ajan tieto siitä missä koira menee. No ruvetaan sitä haukkua nyt sitten kaivamaan esiin. Suurimman osan lopputreeneistä olikin sitten kaivossa piilossa muiden koirille. Saldona sanottakoon likainen pipo ja revennyt housun lahje, kun minulle kerrottiin kipakasti mielipide siitä, että maalimies palkkaa liian hitaasti.

Torstaina molemmat pojat treenasivat hyppytekniikkaa ja muuten tekniikkaa. Papu pomppiin varsin tasaisella tahdilla ja ilmeisesti pikkuhiljaa pidentää hyppyään taikka oikeammin säätää hypyn kaarta paremmaksi. Lisäksi hetsattiin keppejä, joista taisi vihdoinkin tajuta sisäänmenon ja loppuun asti pujottelun. Hyvin ainakin haki oikealta ja vasemmalta eikä epäilystäkään oikeasta sisäänmenosta. Putkea myös tarjosi kamalalla kyydillä! Hyvä hyvä! intoa on ja nyt rakennetaan itsevarmuutta lisää.
Reima teki perussarjaa ja korkeuden arviointia. Perussarja ok, korkeudessa mentiin 15 cm rimoilla. Perussarjassa ei meinannut mahtua viimeiseen väliin. Korkeudessa mietti kovasti mitä tekee ja vauhti laskee. Ehkä se on toistaiseksi ihan hyvä niin, että keskittyy kunnolla eikä roiskaise.

Nyt käytiin sunnuntaina kipaisemassa vuoden viimeiset kisat ja eihän niistä tullut kuin sanomista. 1.rata: loikkaus puomilta, ihan ku ei olis koskaan kuullutkaan puhuttavan kontaktien suorittamisesta. Jatkettiin kuitenkin matkaa ja A:lta sama loikka. Sitten tais tulla ehkä rimaa alas, kun lapussa ne 15 virhepistettä oli. Keinukaan ei ollut mikään nätti, mutta loppuun asti kipastiin ja aikaa jäi reilusti vielä ihanneaikaan, -7,5 sekuntia.
2.rata: alkuun suora: hyppy-pussi-hyppy-keinu-putki. Jätin lähtöön ja eteenpäin valmistautumaan lähtöön ja sitten havahduinkin yleisön kuhinaan ja sain todeta, että sieltä se herra oli paukauttanut omine lupineen jo tulemaan. Melkein ehti jo pussistakin ulos, joten ei muuta kuin turbo päälle. Keinu oli taas ruma, mutta ihan kivasti päästiin kuitenkin A:lle asti, josta taas roiskaisu ja pysyin päätöksessäni, että sitten käveltiin areenalta pois. Reima räkyttää ja koittaa tulla eteen. Ei muuta kuin koira kainaloon ja koppiin. Se oli siinä. Ärsyttävä tapaus, kun ei mitään vinkkiäkään siitä menosta mitä tekee treeneissä. No otetaan nyt taktiikaksi tuo pois vieminen treeneissäkin. Nyt otetaan myös namit pois maasta valmiina olemasta, kun ei näytä keskittyvän ollenkaan. Lämppäesteilläkin tuli vaan rojahtaen läpi. Voihan ärsytys. Rukkasiksi joutaisi kyllä tuo koira. Sen verran syö kyllä nyt tämä asia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti