Nouto korjattu!

Ihan mieletöntä! Kaksi treeniä ja se on siinä! Oikeastaan korjaus tehtiin vaan muhun ja vielä tarkemmin mun ajatuksiin! Ja voila! Se oli siinä!

Ei tarvi muuta kuin aatella, et vitsit mulla on makee koira, kun se tekee tolla tohinalla juttuja ja hymyillä sille, niin kaikki korjaantuu! Ihan mahtavaa!

MM-viikonloppu

Oltiinko me jo MM-kisoissa ja matkalla menestykseen vai mitä? Ainakin meillä oli hauskaa ja aurinkokin paistoi. Vaikka aikalailla meni kehumisen ja leikkimisen puolelle, niin jotain tokookin siellä välillä tehtiin. 

Pääteemoina motivaatio ja palkattomuus. Uusina ajatuksina itselle, että niin se kehuminen tulisi toimia ensisijaisena palkkana ja nakki/lelu tulee sitten sen jälkeen. Niitähän on niin helppo heitellä ja niillä houkutella koiraa tekemään, mutta niinhän sen homma ei toimi tokokehässä. Asenne ratkaisee kehässäkin ja pitäisi olla hyvä tekemisen meininki. Liikkeiden väleihin pitäisi luoda koiralle fiilikseksi odotus siitä; " Mitä seuraavaksi tehdään?!" Ajatus pitäisi olla siinä tekemisessä eikä niinkään lopussa ja palkassa.

Lauantaina aloiteltiin omilla ongelmilla ja me työstettiin paikkamakuuta tai oikeastaan kaikki jättöliikkeitä. Reimalle nyt avuksi etupalkka, johon pitäisi keskittyä zoomaamaan mun sijaan. On niin kovasti tällä hetkellä kiinni minussa, että yksin jääminen vaikeaa. Palkkausta siis muualta kuin minulta muutenkin. Muuten pitää miettiä myös omat koiran tuijotukset ja treenit niin, että katse on pois koirasta.

Liikkeiden välit eli se kisapalkka pitää kasata kuntoon ja miettiä liikkeiden valmistelut. Meni liike hyvin tai huonosti, aina pitää palkata. Myös ne epäonnistuneet jutut palkataan treeneissä, mutta seuraavaa treeniä helpotetaan. Aloituspaikkoihin meno pitää opettaa ja koiran tulisi olla aktiivinen näissä. Meillä siis tiedossa myös pa-treeniä, jotta siitä tulee hyvä paikka olla. Aika hyvä se on jo nyt, mutta pitää vahvistaa.

Häiriötreeninä tehtiin kapulasta luopumista ja hyvin sitä alkoi tekemäänkin. Apuohjaajalla oli lelu ja hyvin lähti siihen zoomaamaan. Ei haitannu kapulan heiluttamiset kuonon edessä eikä heittely. On se ehkä kuitenkin ihan fiksu rekku. Näihin oli hyvä päättää ensimmäinen päivä ja suunnata nukkumaan. Hetken aikaa jaksettiin höpötellä ja sitten koko kööri nukahti sänkyihinsä. Reimakaan ei paljoa yöllä liikkunut. 

Sunnuntaina jatkettiin alkuun paikkamakuilla. Reimalle ihan pentuversio asiasta eli lelu nenän eteen ja mä en mennyt kahta metriä kauemmas. Hyvin tarjosi päätä maahan. Oli kuitenkin levoton, nytkähteli, pää nousi, mutta ääntä ei tullut ja siellä se pysyi. Tätä vaan lisää ja paljon, niin siitä se lähtee. Tavoitteena saada siis huomio leluun/palkkaan, jotta unohtais mut. Samaa hommaa kaikkiin jääviin. 

Sitten meillä oli kisat ja Reiman kanssa päästiin aloittamaan ne. Hyvin tuli kehään sisään. Jonkin aikaa oltiin oltu siinä odottelemassa ja tekemässä virittelyjä, mutta onnistuin itse olemaan rauhallinen ja sitä myötä koirakin. Ekana tehtiin liikkeestä maahanmeno, jossa koitin kyllä koiraa valmistella, mutta seisomaan se jäi. Ehkäpä siksi, että en itse jättöhetkellä siirtänyt katsetta maahan. No mutta ei se mitään, koska teki täydellisen seisomisen ja onnistuin itsekin päättämään koiran taakse palatessa, että sehän seisoo siinä paikallaan kuin suolapatsas (viime kokeissa lähtenyt mukaan) ja sehän seisoi. Siitä kisapalkka, joka oli lyhyt kehuminen. Toisena liikkeenä luoksari. Kovin oli vaikeaa jäädä paikoilleen ja tulla edes perusasentoon. Oli hilannut itseään hieman eteenpäin jättäessä. Tuli hyvin, valui stopin, ja loppu hyvin. Taas kehut ja viimeiseen liikkeeseen hyppyyn. Lähti hyvin, mutta jäi seisomaan. Tuli siitä kuitenkin hienosti takaisin. Oli siis hieman unohtanut, mitä hypyssä pitää tehdä, kun se istuminen jäi. Muuten oli oikein mallikas eikä äännellyt liikkeiden välissä. Hienoa.

Omana ongelman tehtiin noutoa, jossa ilmeisesti se paineita tuova juttu on perusasentoon tuleminen. No toisaalta ihmekös tuo, kun siitä on vähän toruttu, kun on koitettu puuttua pureskeluun. Vaikutushan on ollut sitten päinvastainen. Mutta pitää sitten vain muuttaa tuo ajatus koiralta. Perusasennosta pitää thedä maailman kivoin juttu ja mehän tehtiin siitä sitä hiipimällä. Hyvin toimii eikä Reimalla ehdi tulla ääntäkään, ku pitää olla tarkkana hiippaillessa.. Muuten tehtiin noutoa apparin kanssa, jotta olis kiire tulla eikä ehtis ajatella muuta kuin sitä perusasentoon tuloa. 

Paljon oli asioita ja vinkkejä tuli vihko väärälleen, eli paljon on asioita tehtäväksi, mutta kyllä sitä taas jaksaa, kun tietää mitä lähtee tekemään eikä tilanne ole ollenkaan niin epätoivoinen. Aika hyvä kyllä Lentsu on saamaan ihmisille uskoa tekemiseensä!

Agia tuutin täydeltä

Torstaian Niinun treenit Reiman kanssa. Alun ihmisnuoli vaihtui meillä valssiin ja sen ajoitusta saatiin sitten säätää. Välistävedot sujuivat hyvin ja seuraava haaste olikin kepeille meni 90 asteen kulmasta. Ensi yritys lähetyksellä, mutta olin malttamaton ja koira vaan läpi kepeistä. Ei muuta kuin kunnolla merkkaamaan sisäänmeno ja sitten rauhassa liikkeelle. Seuraava haastava kohta sisälsi joko valssin tai saksalaisen tai kai sen olisi voinut esteen toiseltakin puolellta juosta. Lamppu syttyi tässä ohjaajalla, että eihän sitä tarvitse varmistella ja paremmin se tulee, jos ehtii tuossa kohtta juosta mahdollisimman pitkälle. Eli paljon helpompaa liikkeen kanssa. Taas tais olla jonkin sortin enkka, kun päästiin 26 estettä. Osa rimoista oli ihan alhaalla aluksi, mutta nostettiin muutama 30 cm, kun kisat oli tulossa. Keskittyi hyvin hyppäämään ne.

Perjantaina jatkettiin harjoituksia Papun kanssa ja varsinainen vauhtiveikko olikin matkassa. Narupallo on alkanut tepsiä ja Papulla on intoa. Reiman kanssa kerrattiin vaan keinua ja kontakteja. 

Lauantaina olin taas kouluttamassa flyballia ja ryhmä on varsin pätevä. Kaikki koirat tulivat hienosti kolme estettä laitteelle ja siitä pallon kanssa kovaa vauhtia takaisin esteiden kautta ohjaajan luo. Varsin pätevää!

Iltapäivästä suunnaksi Ojanko ja kaksi rataa Reiman kanssa. Kivoja ratoja oli Luomalan Henkka laatinut. Tarkkana piti olla, mutta muuten riitti vauhtia. Hyppärillä mentiin kivasti siihen asti, kunnes oma liikkeeni jatkui liikaa esteen ohi ja sinnehän se koirakin sitten tuli. No kieppi takaisin ja matka jatkui. Hyvin liikkui ja maaliin päästiin 5 vp+0,89 av. Kelpo rata kuitenkin. 2.rata alkoi ärsyttävillä pyörityksillä ja toisella niistä saatiinkin rima alas. Kontaktit sinnepäin. Puomin ja A.n tuli alas asti, mutta lähti ilman lupaa ja keinulla loikkasi. Keinua siis lisää treenattava. Vitonen siis sieltä ja ihan ajassa päästiin maaliinkin. Ihan tyytyväinen olin, vaikka 2.radalla hyppy taas alkoi taas hajota. 

Sunnuntai vietettiin sitten aluevalmennuksessa molempien kanssa. Reimalla ensin välistävetopätkää kuntoon ja sitten puomin alittavan putken jälkeistä hyppy koitettiin saada ohjattua. Ohjaajalla tässä oli enemmän ongelmia kuin koiralla. Ajoitus pielessä ja liikaa varmistelua. Pitää vaan uskaltaa jättää suorittamaan ja itse suunnata eteenpäin, niin saattaaa ehtiäkin. Reima tosin otti välillä sellaisia spurtteja, että ihan mahdotonta se oli. Tosin veitsenterällä taiteilusta kai tässä lajissa onkin kyse. Toisella pätkällä tehtiin koko rataa ja se meni varsin kivasti. Jossain vaiheessa vähän takuttiin backlapin kanssa, kun olin itse turhan innokas liikkumaan. Kontaktit hienot ja keinukin varsin mukava tänään. Papu teki pätkää, missä oli vauhtia ja yllättäen  vauhti oli hyvä ja siihen pystyttiin tekemään tuuppaukset, persjätöt ja saksalaisetkin. Koko ajan eteni. Taas väläyttelee salaista osaamistaan. Lisäksi tehtiin etupalkkauksia välillä piilosta ja välillä näkyvillä. Hyvin toimi ja taas vauhti lisääntyi. On se pätevä!

Hei me treenataan!

Pääsiäislomat lusittu ja lomalta palasi takaisin hyvin ravituttuja koiria ja ihmisiä, joten ruvettiin sitten heti toimeen ja kipaistiin alkuun 1,5 tunnin lenkki aurinkoisessa kelissä. Papu ei ollut aivan tyytyväinen reittivalintaan ja kulki osan matkaa perässä hihnan mitan verran. Ehkä myös hiekoituskivet tuntuvat ikäviltä tassuissa, kun hakeutui jäälle tai tasaiselle aina kun mahdollista.

Lenkin jälkeen tehtiin Reiman kanssa treenit vielä ja aivan loistavasti meni seuraamiset, luoksetulon stopit ja noutoakin tehtiin. Noudossa taas pientä haastavuutta, kun ei aluksi vaihtanut kapulaa leluun ja pureskeli. Homma parani, kun tajusin heittää palloa, niin sitten tiputti kapulan. Saatiin sillä vauhtia ja parempi ote kapulaan. Pätevä oli taas pieni koira.