Tykkään niin, että halkeen!

Sano Papu, kun ruokasäkin kanssa askarteli. No ei onneksi haljennut. Oli vissiin niin kova duuni päästä itse ruokaan käsiksi, niin ei ehtinyt nappulakaupalla syömään. Ruokasäkin suu on nyt aikalailla reitetty ja ensi kerralla ollaan tarkempi ettei yksikään kulma säkistä jää kaapin ulkopuolelle. Huh. Onneksi ei tullut suurempia seuraamuksia.

Reiman kanssa treenattiin tällä viikolla muutama nouto ja kuningasajatuksena Reimalla oli yrittää tuoda metsku, tunnari, lusikka ja ohjattu samalla kertaa. Lusikka ja ohjattu jäivät kuitenkin odottamaan omaa vuoroaan.

Torstaina Niinuiltiin ja tuntui niin kovin vaikealta. Koiran meno myös kärsii heti, jos alan empimään. Hyppy ei sujunut yhtä sutjakasti kuin on viime aikoina mennyt.

Sunnuntaina russelimestaruuksiin Lempäälään. Hyppyrata oli kiva ja meno etenevää. Etenemä oli meille huimat 3,89m/s. Viimeisenä esteenä oli okseri, jonka takarima tulikin sitten alas. Agirata oli lähes ahdistava: pyöritystä ja rimat 35 cm. Pyöritykset ok, puomilla ei korvia ja loikka. Kuunteli kuitenkin pysähtymistäni ja saatiin seuraava este suoritettua oikeasta suunnasta. A:lla löytyi korvat, joskin sitten hiivittiin. Keinukin ok, mutta hilkulla. Selvittiin kuitenkin loppuun asti. Kaiken rämpimisen hyvitti radan jälkeen pallolla leikkivä koira! Jes! Sitä on odotettu!

Treenilistalle siis esteosaamista: okseria ohjauksella, jos toisella. Kontaktit kuntoon. Se onkin  sitten vähän isompi projekti, mutta mehän tykätään olla matkalla!

Treeni-intoa

Sitä tuli esimerkiksi tästä videosta.  Meillä alkaa nyt eteenmenon opettelu.
Toinen video oli tietty Lentsun tokoo. Sitäkin taas ruvetaan tekemään uudella sykkeelle. Osittain siihen liittyy tuo eteenmenokin. Pitää nääs saada lähtemään ruutuun ja merkille. Jes, treenikentälle mars!

Ollaan oltu vähän laiskoja..

eli treenit ovat olleet vähän vähillä. Kai se välillä on ihan hyvästäkin?

Niinulla toki käyty viikottain, paitsi tällä viikolla, koska olin duunireissulla. Kelit ovat olleet hieman huonoja ja illalla on jo aika aikaisin pimeä. Silloin ei oikein voi lähteä pimeälle kentälle bongailemaan ruutua, jos koiralla ei siitä vielä ole oikein hajua. No tää sunnuntai kuitenkin treenattiin. Tokoo. Ekaa kertaa pariin kuukauteen ulkona. No meluahan siitä tuli. Pientä haukkua, mutta ei ihan mahdotonta. Reima kiehui kyllä ihan kympillä eikä ruutu juurikaan helpottanut asiaa. Hyvin kyllä teki, kun taas muisti saatiin palailemaan. 

Luoksari oli hyvä. Joskin jäämisessä vaikeuksia. Nousi ja liikahteli. Ei kyllä yhtään ihme sillä mielentilalla. Tunnari oli ihan unohduksissa ja koko koira ihan kysymysmerkkinä, et mitä pitäis tehdä. Lähti se nenä sitten pelittämään. Ja hampaat. Argh. Hammastikkuja tuli siitä tunnarista. Alkoi pureskelemaan heti, kun sen löysi. Pitää vissiin tehdä palautuksia ensin ja ketjuttaa takaperin koko homma. Paikkamakuu ulkona alkutekijöissäään. Ei mennyt pää maahan ja muutenkin tärisytti. No helpotettiin ja tehtiin vaan päätä. Alkoihan se pelittää. Positiivisena kuitenkin se, että kesti jätön kuitenkin eikä alkanut huutamaan ekalla yrityksellä. Muita yrityksiä jättämiseen ei otettukaan, kun tuntui olevan niin vaikeaa.

Toinen päivän positiivinen juttu: jäävä seisominen alkaa näyttää jo siltä, miltä ilmeen pitäisikin näyttää. Häntä heiluu koko ajan. Matkaa on tultu siitä mitä sen oli vuoden alussa. Hyvä!

Aikamoinen työmaa on kevääksi. Mutta motivaatiokuvalla jaksaa.

Reima katselee siinä totisena kesän SM:iä. Me halutaan a) isojen koirien kisoihin eli EVL:ään ja b) SM:iin niiden isojen koirien kanssa kisaamaan. Ei ehkä vielä ensi vuonna, mutta 2015 vois ollakin. Mutta se vaatii treeniä.

Papukin treenas. Yllätykseksi valitsi pallon namien sijaan. Saatiin sille myytyä ruudun etsiminen. Ja voi pojat! Millä vauhdilla se sinne pinkookaan kiskomaan palloa. On se aikamoinen!