sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Reissua pukkaa

Pienellä yllytyksellä lähdettiin reissuun lahden toiselle puolelle eli näyttelyreissulle Latviaan. Kovat oli järjestelyt ennen lähtöä ja muutama harmaa hius oli lähellä tulla. Eihän meillä ollut Remellä passia, rokotukset piti hoitaa kuntoon (Latviassa ne ovat voimassa vain vuoden kerrallaan), trimmausta ja vaikka mitä.

Reissuun kuitenkin päästiin ja aamulla pakattiin kamat matkaseuralaisten autoon. Konkkaronkka oli ehkä hieman huvittava: 2x russeli, bernhardilainen ja irlanninsusikoira. Isoilla koirilla oli lokoisat oltavat tila-auton/pakun takaosassa ja Reima sai jakaa matkayksiön Heidin Kumpan kanssa. Laivalla yli ja sitten nokka kohti Pärnuä, jossa nautittiin maittava lounas Mäkkärissä. Hieman osteltiin kauppakeskuksessa ja testailtiin hierovaa nojatuolia.

Tarkoituksena oli ehtiä majapaikkaan ennen pimeää, mutta toisin kävi, koska jälleen kerran juttu luisti paremmin kuin hyvin ja huomattiin, että aletaan olemaan jännästi rannan tuntumassa (määränpää Valmiera on sisämaassa) ja Riikaankaan ei ollut enää paljoa matkaa. Nokka ympäri ja reitin uudelleen laskenta. Vinkkinä siis se, ettei Latvian tiet ole kovinkaan hyvin viitoitettua ja ne viitat saattavat olla vain toisesta suunnasta tullessa.

Majapaikka kuitenkin löytyi ja varsin mukava mökki olikin. Mökin vuokraaja odotteli meitä ja oli lämmittänyt meille saunankin valmiiksi, mikä oli aika luksusta. Uni tuli hyvin ja seuraavana päivä lähdettiin aikaisin näyttelypaikalle.

Paikkana oli urheiluhalli, josta löydettiin ihan hyvä kulma meidän leirille ja sitten ei kuin odottelemaan kehiä. Kehämeininki oli hieman mystistä, koska mitään värilappuja ei ainakaan meidän kehässä näytetty. Eli seurailtiin menoa ja kehäsihteerit pitivät huolen siitä, että oikeaan aikaan oltiin kehässä. Ensimmäisenä päivänä tuomarina unkarilainen Istvan Csik. Arvostelu tuli saksaksi, joten sitä arvuuteltiin kotiin pääsyyn asti. Arvostelu:"6-vuotias, maskuliininen pää, erittäin hyvät korvat, hyvä niska ja selkä, erittäin hyvä rinta, hyvä etuosa, tyypilliset liikkeet". Tuloksena ERI, SA, AVK2.

Toisena päivänä tuomarina venäläinen Robert Akopyan ja arvostelu tuli venäjäksi ja kyrilisillä kirjaimilla, joten mystiikka vaan lisääntyi. Kääntäjälläkin oli tässä tekemistä, sillä sanoja oli lyhennelty, mutta arvostelu meni kuta kuinkin näin: "Suuri / kookas, muodokkaaksi kasvanut. Kaunis, rodunomainen pää. Mielenkiintoisesti muodostunut kaula. Oikeanlainen eturaajat. Ahtaahko takaa. Hyvät takaraajat. Vapaat / vapautuneet, tasapainoiset liikkeet". Tuloksena ERI, SA, AVK2, PU5.

Ei siis herunut sertejä meillä tällä reissulla. Seurueen irlis onneksi putsasi pöytää molempina päivinä ollen ensin VSP ja toisena päivänä ROP ja RYP2. Ja näin toki valioitui. Rankka reissu, mutta hauskaa oli. 
Häntä heiluu venäläistuomarille

Länderi?

Pieni iloinen koira ja megapitkä häntä

Pönöttäjät

Paikallinen tee, Reme ja sonninsuti, Reme ja matkakumppanit
 Ilkeämpi homma oli se, että kotona Reimalla meni maha sekaisin matolääkkeestä ja oloa tasoiteltiin pitkin viikkoa. Muutamana yönä Reme muisti meitä kakkakepposella. Taisi olla lääke ja reissaaminen mahalla vähän liikaa. Nyt kuitenkin jo voiton puolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti