Niin, sitä olisi voinut kylvää paremmin. Vähän niin ku kaikessa. Ihan ensimmäiseksi tällä viikolla suunnattiin Reiman kanssa treenaamaan niitä kontakteja. Ei oo nääs niitä edellenkään kylvetty tarpeeksi. Positiivista kuitenkin se, että yhdellä muistutuksella palautui mieleen Remelle, että niin sinne puomin päähän pitää pysähtyä. Se siis sille on myyty kohtuu hyvin, muttei tarpeeksi hyvin. Varmuus puuttuu, samoin raivokiihdytys loppuun asti ja tähän liittyvää vireen hallinta. Kaupan päälle vielä etäisyyden ottaminenkin ei ole täysin myyty juttu. No masennuin tietty tästä taas, mutta ei ne aikaan luovuttamalla parane.
Tokorintamalla jatketaan vähän samalla teemalla. Perusduunia. Myydään liikkeiden alkuja ja noudon palautuksia. Alut alkaa olla aika mallillaan. On saatu sitä keskittymistä niihin ja suukin menee jo kiinni. Siis niinku oikeasti. Ääntä sieltä ei ole onneksi tullut enää vähään aikaan. Kaukot on vielä myymättä. Niitä jumpataan nyt ensi viikkoa. Ruutua tehtiin ja etupalkalla on ihan hyvä vauhti ja meno. Muuten epävarma. Merkki pitäisi ottaa myytävien asioiden listalle, kun nyt päästää uloskin treenaamaan
Omalla myytävien asioiden listalla on pohjatöiden tekeminen kunnolla. Perusteet kuntoon alusta alkaen, niin ei tarvitse niihin palata enää kovasti tulevaisuudessa. Ei auta itku markkinoilla ja ratsastusopekin kerran totesi, kun minulle asioista huomautteli jatkuvasti ja vastasin jo takaisin, että yritän jo kovasti; "Kuule, joskus pitää vaan yrittää vielä kovemmin". Niin mä yritin silloin.
Muuten tämä viikko on mennyt Papua tarkkaillessa ja miettiessä miten vanhuksen oloa helpottaisi ja saisi mahan kuntoon. Poloisella oli koko viikon vatsa ruikulilla ja minulla suuri huoli. Omat unet jäivät vähiin aika monena yönä ja onneksi saatiin karvakuonot hoitoon päiviksi vanhemmilla, missä Papu osaa pyytää ulospääsyä. Lopulta kuitenkin tilanne rauhoittui nyt lauantaina ja näyttäisi siltä, että ilman lääkärikäyntiä tästä mahataudista selvittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti