Kun ei ollut viime viikonlopun kisoissa mitään niitettävää. Ekalla radalla Reme ei osunut renkaaseen. Ohjaaja oli tästä hieman hämillään ja hämmennys vielä kasvoi, kun toinenkin kerta meni renkaan sivusta. Kolmannelle sentään koirakin heräsi ja oikea rako löytyi. Kummallista. Ei ollut estekulmassa mitään vaikeaa, mutta jostain syystä nyt näin. Lisäksi A:n suoritustapa oli unohtunut, joten siitä sitten sylikyyti pois radalta.
Hyppyrataan sai tutustua, kun edelliseltä radalta pääsi pois ja sitä sitten osa hinkuttikin melkoisen pitkään. Muutama kinkkinen kohta oli radalla ja kuinka ollakaan me hyllytettiin se jo alkuunsa esteelle nro 3. Eipä lähtenyt tyyppi välistävetoon. No nää on näitä. Itse taisin olla liian edellä ja jäi kunnollinen kääntö tekemättä. Muutenkin suunnitelmat muuttuivat lennossa, kun usko loppui. Tosin varsin hyvin sujuivat nämä kohdat. Putkijarru toimi ja fiilis oli hyvä.
Kolmantena ratana vielä agirata. Se taisi mennä ihan kivasti, mitä nyt taas se A. Sieltä tuli loikalla ja videolla tuomarin käsi nousi, mutta kuinkas ollakaan sihteeri ei tätä kirjannut ja tuloksissa meillä oli puhdas rata. Sekunnin yliajalla toki.
Kontaktit taas kauhia pettymys. Vikalla radalla positiivista se, että puomilla himmasi ja teki kontaktin, mutta lisää treeniä kaivataan. Irtoamisia pitää treenata lisää ja rengastakin vahvistaa. Putkijarru oli hyvä ja tekemisen meininki. Oma juoksu oli vähän hipsuttelua, mutta rytmitystäkin alkaa jo tulla välillä. Jännä homma kisoihin meno ja vireenhallinta. En tiedä miten ne nyt eroaa sitten treenitilanteesta, mutta joku siinä vetää eri kierrokset kehiin.
Kisojen jälkeen treenattiin maanantaina agitokolassa. Papu oli hurjana aksaan ja mielettömän hyvällä meiningillä. Reme teke pientä pätkää ja enimmäkseen tokoiltiin. Ruutua suora palkalla ja merkkiäkin tehtiin ensin jemmaamalla lelu tötterön taakse ja sittenhän se jo osaskin sen. Hyppynouto oli jotenkin pienesti vaikea. Meinasi tulla kiertäen takaisin ja paluu on hidasta. Pitää tähän kiinnittää huomiota.
Keskiviikkona päästiin vihdoin raunioille ja Papu veti homman niin kuin se pitääkin. Ei mitään ylimääräistä ja haukkukin kulki. Ei haittaa vaikka on maalimiehen sylissä. Ihana pieni pätevä pelastaja.
Torstaina treenattiin agia Niinulla. Rataan tutustumisessa fiilis, että ei onnistu, ei tääkään eikä toi eikä toi x10. Renkaassa ei ollut ongelmia eikä oikein muutenkaan. Koirassa. Ohjaajassa kyllä. Taas oli se sunnuntaihölkällä. Ei auttanut kuin ruveta juoksemaan ja sitten sitä oltiinkin koutsin mukaan Ben Johnsson. Pitäisi tämä muistaa muutenkin ja pistää tossua toisen eteen.
Muuten on harva se aamu ja ilta jumpattu kaukojen istu-seiso-vaihtoa. On ollut apuvälineenä pinkkiä glitterikosketuskeppiä ja laatikkoa, jotta tajuisi ponnistaa ylös-eteen. Sama tietty istumiseen ylös-taakse. Toistoja tarvitaan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti