Kevät ja kaverit

Nääs kentät sulaa ja ulkona voi taas treenata. Ja treenattiinkin. Bondin kanssa ruutua ja kiertoa. Ensin bongaus. Kuvittelin, että bongattiin kartiota. No minä bongasin sitä ja Bond kartiosta 30 m eteenpäin olevaa pulua. Sinnehän se sitten irtosi. Iloitaan tästä irtoamisesta. Oli siinä naapurikentän pojillakin ihmettelemistä, kun täti pyrähti juoksuun kiljuen ja lelua heilutellen. Siinä rytäkässä vissiin oma reisikin revähti. Kaikkea sitä.

Kirkastumisia

Niin kelissä kuin päässäkin. NAS-Teamin viikonloppu tuli taas ja kivaahan siellä oli. Lauantaina aloitettiin Niinun ratatreenillä ja mun pieni irtosi hirveän kivasti putkeen ja siitä sitten jatkokuvioille. Edelleen meille tuottaa välistävedot haasteita. Kyse lähinnä siitä, että oon myöhässä, en tee riittävää rintamasuunnan kääntämistä ja oon vielä jossain Nevadassa sitä ohjauskuviota tekemässäkin. Tämä pysyy siis edelleen siellä treenilistalla.

Leenan treeneissä tehtiin keinua ja tyyppihän oli siitä innoissaan. Paukuttaminen ei haitannut ollenkaan ja nopeasti tarjosi 2o-2o sinne päähän. Ainoa haasta oli, että pitää olla tarkka kuljetuksissa ohi ettei ennen aikojaan pääse tarjoamaan eikä pääse peruuttelemaan. Selkeästi sillä on siis käsitys siitä, että takajalat pitää sinne kontaktipinnalle saada. Hyvin lähti vielä tekemään painon siirtoakin, joten pitää vaan muistaa treenata pysymistä ja leikkimistäkin kontaktilla.

Jarmo Riski tuli pitämään luentoa aiheella "Training to compete" eli miten niihin kilpailuihin valmistaudutaan. Paljon hyvää keskustelua oli hänen luentonsa aikana ja nähtiin seinällä onnistumisen kaavakin, jossa onnellakin oli oma paikkansa. Tosin Jarmo myös muistutti siitä, että hassusti se onni/tuurikin kasvaa sitä myötä, kun treenaa. Jännästi se yksi hiihtäjä osaa aina löytää sen sopivan välin mistä pujahtaa, jos on sumpussa ja kuinka toinen samassa tilanteessa on aina se, joka kolaroi. Sattumaako? Agilitystä keskusteltiin myös sen suhteen, että ehkä tässä lajissa ei ole niin tiukkaa valmentaja- treenattava-suhdetta, vaan treenattavakin vaikuttaa siihen mitä tehdään. Kovasti käytiin läpi sitä mitä onnistunut suoritus pitää sisällään ja pohdittiin miten siihen päästää. Pohdittiin myös sitä mistä asioista voidaan täysin päättää, mihin vaikuttaa ja mihin taas ei voida vaikuttaa. Sitä kautta sitten miettimään sitä, mikä kannattaa blokata mielestä ja mihin keskittyä. Itselle ehkä suurin ajatus oli tässä se, että tokossa meidän treenitilanteet eivät vastaa ollenkaan kisatilanteita. Tai ainakin hyvin vähän. Kuitenkin pitäisi pyrkiä tuomaan treenit ja kisat lähemmäksi toisiaan. Rankan päivän jälkeen kotiin sulattelemaan asioita ja lepäämään seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina keli oli mitä kammottavien eikä välillä meinannut eteensä nähdä Länärilläkään. Masalan risteyskin meinasi mennä ohi, kun ramppi ei ollut ollut kovasssa käytössä ja näytti ihan koskemattomalta. Päivä käyntiin Teemun ratatreenillä ja etenemistä testaavalla radalla. Kovaa sai pinkoa, kun esteet olivat kivasti kentän laidan mallisesti. Bond meni varsin kivasti, mutta jostain syystä välillä putken jälkeinen este piti kiertää ulkokautta. Hyvin hämmentävää, mutta ei siihen nyt sen enempää keskitytty. Seuraavaksi tehtiin putkijarrua ja putkesta ei jatkettukaan enää suoraan. Tämäpä olikin meille haastavaa. Tai sanotaanko, että Bond ei vielä vain osaa sitä. Hyvää reagointia ja tiukkaa kääntymistä saatiin kuitenkin aikaan, mutta on tää metka laji miten kiihdytyksellä ja hidastuksella saa koiraan vaikutettua. Ihan tyyppi! Taas tuli loppupuolella päällejuoksu, josta ei meinattu selvitä millään ja taas jäin parin metrin päähän. Kuivaharjoittelua siis itsellekin, että esteeseen on mentävä kiinni ja oltava ajoissa. Huippuhyvät setit tehtiin kyllä ja olen tyytyväinen.

Pienen palauttelun jälkeen jatkettiin ohjausklinikalla, jossa juurikin otettiin tuota päällejuoksua ja saatiin Bondinkin päässä lamppu syttymään. Toinen asia minkä opimme oli se, että miten pienestä tuo paineistuu. Muutaman kerran, kun oli varastanut alkoi mulla pipo vähän kiristyä, vaikka oikeastaan siinä ei mitään ihmeellistä ollut ja eikä tapahtunut ensimmäistä kertaa, mutta tyyppi meni epävarmaksi ja alkoi se himmailu eikä tule käskystä sivulle. No ei muuta kuin tilanne seis ja leiki kautta koiran rentouttaminen ja taas tehtiin ihan hyvällä boogiella. Ei siis pidä ärsyyntyä. 

Tähän perään asiaa koiran liikkumisesta ja siitä mihin kiinnittää huomiota. Ihan hyvää settiä ja havainnollistavia videoita siitä miten eri tavoin koirat voivat ravata, laukata ja hypätä. Paljon myös hyviä kuvia siitä miten radoilla toiset ohjaajat kompensoivat koiran puutteita esteosaamisessa, mutta samalla paineistavat niitä tai toisinpäin: luottavaisin mielin jättävät koiran suorittamaan estettä ja siirtyvät itse seuraavaan paikkaan.

Loppuun vielä fysiikkatreenit, joiden tarkoituksena oli herätellä perslihaksia, mutta suurin osa harjoitteista oli hieman liian vaativia mun peballe, jossa pinnalliset lihakset tekevät jo paljon töitä ja joita reidet komppaavat, mutta syvät pebalihas on ikiroudassa. Herättelyä siis sinne suuntaan. Hyvä viikonloppu ja nyt ollaan ihan tööt.

Kiirettä pitelee

Niin, että meinaa jäädä ihan kirjoittamatta. Paljon on tehty ja mietitty. Ihan ensinnä on mietitty sitä, etten osaa juosta. Perslihakset jää aktivoimatta ja touhu on kauhean näköistä voimatonta löntystelyä. Toinen on se, etten osaa juosta esim. rintamasuunta sivuttain. Videolta sen näki: juoksen suoraan, pysähdyn kääntämään rintamasuunnan ja jatkan matkaa. Monta kertaa. Kuinka vaikeaa se voi olla? Treenin alle siis juokseminen ja erilaiset ohjauskuviot juostessa. 

Bondin kanssa ollaan oltu Niinun NAS-teamin leireillä ja hauskaa siellä on ollut, mutta paljon on treenattavaa ja siitähän mä en yhtään tykkää, että olen huono jossakin, niin kuin vaikka tuossa juoksemisessa. Koirassa ei ole vikaa, se tekee ihan täpöllä ja parhaan osaamisensa mukaan. 

Ollaan Bondin kanssa myös oltu aluevalkussa treenailemassa JAUn uudella hallilla ja alkoivat välistävedotkin sujua. Tosin siinäkin taas se suurin ongelma on, etten uskalla liikkua niin pitkälle kuin olisi tarpeen. Pitäisi vaan uskaltaa.

Kaikkien kanssa ollaan harrastettu temppuja ja Lentsun helmikuun temppuhaasteen vei Papu pullopupu-tempulla. Reima laittoi lelut pyykkikoneeseen ja Bond on opetellut loikkaamaan. Näistä temppuiluista on ollut hyötyä ja hauskaa on piisannut. 

Treenit jatkuu ja onneksi kentätkin näyttävät sulavan.

When it is obvious that the goals cannot be reached, don't adjust the goals, adjust the action steps.

No niin, käydäänpä läpi miten viime vuosi meni ja mitäs tänä vuonna tehtäis:

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. Papu pidettiin kunnossa ja jumppailtu on. Takatassut tuppaa kyllä leviämään, joten treenit jatkuu.
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan. Raunioilla käytiin siihen asti kunnes rata suljettiin vaarallisena. Rallytokossa oltiin kurssilla, mutta kisaamaan ei menty. Ehkä tämä lähinnä siksi, ettei ohjaaja osaa toimia hihnan kanssa eikä kaikki kyltit ole ohjaajalla hallussa.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan. Muutaman kerran Papukin pääsi radalle kipittämään kesällä ja nautti siitä.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen. Ei tullut tätä. Ei edes kisattu. Tai epiksissä käytiin ja kauheata menoahan se oli. Ihan kuin ei treenikenttää olisi nähtykään. Itkuhan siitä taas tuli. Säännöt toki muuttuivat kesällä, mutta uudetkin hommat pitäisi olla tehtävissä. Ruutu on vaiheessa ja noutoa on tahkottu, pieniä valon pilkahduksia näissä alkaa olla.
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu. Liikkeet opeteltu. Voittajassa ei oikeastaan ollut mitään uutta. EVL-liikkeet vielä vaiheessa, mutta tehdään nyt tää voittaja ensin.
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin. Ei käyty. Paljon oli sairastamista ja turkkikin retuperällä. Pallitkin läks.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä. Ilme löytyi loppuvuodesta ja äänikin väheni. Sain kuin ihmeenkaupalla opetettua vireenlaskun perusasennossa ja sieltä se löytyy se oma kuplakin.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa. Tämä olikin sitten haastavampaa tänä vuonna. Oli suolistotulehdusta, tikin jämiä ja vaikka mitä.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. Opeteltiin. Kuivaharjoittelua hihnan kanssa pitää jatkaa, jotta onnistuu koiran kieputtaminen ympäri edestä ja takaa.
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa. Joo, kirjaaminen voisi auttaa näkemään myös edistystä.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen. Nyt en muista miten tämän kanssa kävi. Taisin ehkä selvitä. Onnistunutta tokokoetta odotellaan. Ei pidätetä hengitystä odotellessa.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten. Kuntoremonttiin ei lähdetty mukaan, mutta lähdettiin Niinun valkkutiimiin, jossa on tehty ohjaajaharjoitteita. Enemmänkin voisi tehdä, mutta Bondin kanssa aksailu vaatii ehkä enemmän malttia ja rytmitystä kuin kilpajuoksua.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla. Etenee, mutta on vaiheessa. Vilkas koira vaatii perusteellisen keskittymisen myymisen. Sitä harjoitellessa on sinkoiltu lintujen tai pupujen perään, katsottu muita peilistä ja sitä rataa. Alon liikkeet alkaa olla palasina tehtävissä, mutta se seuruun kesto ja paikkamakuun rauha puuttuu.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla. Kontakteja on tehty, mutta vähän. Toisaalta Bond on edelleen tosi nuori ja oli pitkään holtiton, joten kovasti ei näillä vielä rasitettu. Yhteistyöhön on panostettu ja herkkiksen salat alkavat pikku hiljaa avautua. 10 esteen pätkään ollaan jo päästy treeneissä.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon. Parempi sykli voisi olla, kun vetää itsensä niin kovasti jumiin, kun reagoi niin suuresti asioihin. 

Entäs vuosi 2016?

Jaa, kai sitä tähän vuoteen pitää jotain tavoitteita asettaa.

Kaikki koirat:

1. Lentsun 80 tärkeintä temppua. Näitä on jo aloitettu ja voi poijjaat, kun meillä on hauskaa
2. Huolto säännöllisemmäksi (edelleen) 

Papu:

1. Kunnossa pysyminen.
2. Rallytokoilu tai muu harrastus, jossa saa tuntea olevansa hyvä ja tärkeä. Eläköityy raunioilta.

Reima:

1. Temppuilu ja tokoilu jatkuu. Edelleen ykköskoirana MM-tiimissä. Kisoihin pääsystä en uskalla haaveilla.
2. Tuuraa aina välillä agissa Bondia.

Bond:

1. Tokoilua. Etupalkan myymistä ja keskittymisen hakua.
2. Agissa ehkä hyppärirata suoritus epiksissä. NAS-tiimissä treenaaminen ja taitojen kehittäminen (viikonloppuleirit ja viikkotreenit).
3. Ehkä hakua tai raunioita. Selkeästi nenän käyttö on luontaista, joten kai sitä pitää johonkin hyödyntää.

Mia:

1. Rytmityksen ja liikkumisen parantaminen agilityssä.
2. Treenaistä nauttiminen. 

Loppuvuoden treeniä..

Edellisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt tovi ja kiireistä tää elo on ollutkin. Bond on jatkanut treenejä Niinulla ja ihan kivoja pätkiä ollaan siellä saatu aikaan, mutta vaikka kisaikä tulikin täyteen niin kisavalmiita ei vielä olla. 

21-22.11 leireiltiin taas Niinun tiimin leirillä. Lauantai alkoi Jarmo Liskin luennolla, jonka aikana pohdittiin onnistumisia ja haasteita. Erittäin hyviä ajatuksia ja pohdittavaa. Pikku-Marin kehonhallinta tunnilta läksyjä ei saanut Bond vaan minä, kun yritin auttaa tyyppiä liikaa enkä malttanut antaa Bondin keksiä itse ratkaisua. Seuraavaksi mietittiin miten suoritetaan ratoja ja puhuttiin lisää kauden jaksotuksesta ja tavoitteiden asettamisesta. Edelleen Bondin kanssa on vaikeaa asettaa tavoitteita, kun kaikki asiat ovat vielä niin vaiheessa. Loppuun vielä Teemun ratatreenit, jossa sainkin sitten pinkoa ihan hyvää tahtia eteenpäin, mutta kyllä se aika vaikeaa oli saada Bondia osumaan linjalla olevien kolmen esteen keskimmäiseen esteeseen. Lisää treeniä vaan. Ihanasti etenee kuitenkin. Sunnuntaina mentiin Niinun ratatreeniin heti aamusta ja se se olikin vaikeaa. Ei kuulkaa tullut välistävedoista yhtään mitään. En käänny tarpeeksi ja koirakin vaan juoksee. Vaihdettiin toivoton treeni pois ja jatkettiin takaaleikkaustreenillä, joka olikin sitten paljon kivempaa ja saatiin onnistumisia. Tiian treeneissä kiinnitettiin huomio ohjauskuvioihin ja harjoiteltiin niitä ilman koiraa. Onhan se hyvä saada kuviot kohdalleen ilman koiraakin. Siellä mentiin sitten valsseja ja juostiin suoraa vaikka katseltiin muualle. Hyvä treeni saada liikeratoja kohdilleen ja näitä pitää tehdä aktiivisesti tästä eteenpäin. Vähän taukoliikuntaan töihinkin, kun menee valssaten vaikka kahvikoneelle.Tästä jatkettiin tsekkaamaan keppitreenien tilanne ja hyvältä näyttää. Hyvin hakee ja kahta paria jo tehtiin.

Bondin kanssa oltiin tästä sitten viikon päästä aluevalkussa, jossa pureuduttiin niin välistävetoihin eikä ne vieläkään ollen helppoja. Nina neuvoi, että kannattaisi tehdä niitä nyt este neliössä, niin tätä voi treenata vaikka vähemmälläkin vauhdilla. Lopulta ne saatiin onnistumaan kuitenkin kolmellakin eri tavalla: oli persjättö-persjättö, ihan normi välistäveto ja sitten vastakäännöksellä. Olipa siinä!

Bondi oli myös Lentsun tokopäivässä ja korjattiin ensin sivulle tuloa, jotta saataisiin jysähdys pois. Saatiinhan se, jos mä jarrutin Bondia kunnolla. Muuten tuli vinkiksi tehdä niin, että joutuu kiertämään tötsän tai jonkun mun kun tulee sivulle. Tsekattiin myös seuruu ja mä hiihtelen kuulemma liian nopeasti eli hitaammin pitäisi mennä. Bond poikittaa hieman, mutta käännöksillä vasemmalle korjasi tämän. Tyyppiä ei myöskään saa vaklata eli oma katse suoraan eteenpäin vaan. Kolmantena tehtiin ruutua ja siinä tuli vähän samoja juttuja kuin Reimallekin ja Lentsu ihmetteli miten niinku lamaannun enkä osaa toimia vaikka ihan samat vinkit toimii Bondiin kuin Reimaankin. Kehuja tuli siitä, että koira oli taas paremmassa mielentilassa, kun tehtiin hommia.

Reimalla on taas ollut omia haasteitaan ja harmittaa, kun ei tiedä mikä toista vaivaa. Näytti siltä, että kastraatiosta olisi jäänyt tikin pätkää arven kohdalle, kun siinä oli kova kohta ja Reima reagoi siihen koskemiseen. Lääkäri oli kuitenkin toista mieltä, sillä lankojen olisi kyllä pitänyt sulaa jo aikoja sitten. Saatiin Reimalle sitten 10 päivän särkylääkekuuri, joka sitten näyttikin rauhoittavan tilannetta. Samalla käynnillä tsekattiin myös mahan löllyke, joka todennäköisesti on rasvaa. 

Reme kävi myös parturissa ja tuli oikein kivan siistinä sieltä takaisin. Kivasti trimmaaja kuunteli murheeni siitä, että Reme menee kaljuksi helposti ja silmänympäristön iho on herkkää. Niinhän oli ottanut sitten karvoja varoen ja käyttänyt saksia osittain nyppimisen sijaan ja Reme oli tyytyväinen.

Reme tokoili Lentsun ohjauksessa ja huutamiseksihan se taas meni. Taas tultiin siihen, että pitää olla jämäkämpi eli Remen pitää mennä ekalla käskyllä maahan esimerkiksi. Pitää vaan uskaltaa vaatia. Tehtiin jättämistä eli ensin korjattiin tuota ykalla käskyllä maahanmenoa ja sitten jäämistä. Takapalkka oli ihan hyvä tässä. Paikallaolossa kävin nopeasti piilossa ja sitten koiraa vapauttamaan. Oli tässäkin taas parempi kuin aikoihin: ei tärissyt eikä tullut ääntä. Kaula oli pitkällään eikä pään maahan laittaminen ollut lähelläkään. Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen eli ruutuun. Siitä saatiin kehuja, että se oli mennyt eteenpäin eli irtoaa ja bongaa, mutta pitää tässäkin olla musta-valkoisempi eli varastaminen ei ole hyvä juttu tai on se, että tarjoaa sitä, mutta ei siitä palkkaa saa. Pitää siis odottaa lupaa ja mun pitäisi tehdä sitä ilman suorapalkkaa. Siinähän sitten koettiin hassuja tilanteita, kun en oikein opea ymmärtänyt ja sitten jäi stoppaamatta koira, mutta onneksi appari tajusi heittää palkan. Tyhjäään lähetyksiä pitäisi siis tehdä ja treenata stoppeja perspallolla. Joo, kyllä tää tästä. Reiman kanssa onkin tässä nyt paljon jumppailtu vireen kanssa kotona ja ihan kivalla tasolla se on ollut suurimman osan aikaa.

Papullakin menee ihan kivasti. Raunioille ei olla päästy, koska rata meni käyttökieltoon ja keskiviikot ovat olleen täynnä muuta toimintaa. Osansa on myös sillä, että treenit alkavat jo 17.30, joihin on ihan mahdoton ehtiä.

My God given talent is my ability to stick with training longer than anybody else.

Eli treenattu ollaan. Bondi on nyt agilityn kontaktien verkkokurssilla ja viime viikolla tehtiin ensin namista luopumista. Ensin ihan nyrkin avaamista ja sulkemista ja sitten edettiin namien tiputteluun ja lelujen heittelyyn. Treenattiin myös takajalkoja ja 2o-2o-asentoa. Hyvin sujuivat. Muutekin rekut pääsivät näitä tekemään aktivointimielessä.

Sunnuntaina suunnattiin Turkuun tokoilemaan. Paikkaistumiset meni ihan persiilleen. Tyyppi uudessa paikassa, uusien tyyppien kanssa ja olo oli kuin ilmapalloa olisi kouluttanut. Eihän se mitään malttanut. Olisi pitänyt purkaa ennen treeniin tuloa. Pysyi kyllä paikoillaan silleen, että varasti vaan palkalle. Ekassa omassa setissä otettiin kuplaa ja kisapalkkaa. Eli ihan perusasennon tarjoamista ohjaaja lentokoneena eli kädet sivulla. Hyvin se sitä tarjoili. Palkattiin myös ensin pelkästä kontaktin ottamisesta, kun meinasi juoksennella ympäriinsä. Sitten tehtiin pysymistä ja etupalkkaan tsuumausta eli koira istumaan tai maahan, lelun heitto, koiran jättö ja itse hiihtelemään ympäriinsä. Paluu koiran vierelle ja vapautus leluun, kun katsoo sinne. Kolmantena tsekattiin kisapalkkaa ja tehtiin pyörähtämistä. Eli perusasento, pyöräytys, siirtyminen perusasento, pyörähdys ja palkka. Näitä kolmea juttua sitten pitäisi tehdä vuorotellen ja siitä rakentaa se yhteinen kupla.

Toisella setillä katsottiin hirviö-noutoa ja palasiksihan se tunnari meni. Lohduttavaa oli se, että silleen se kuulemma tuppaa bc:llä olemaan. Millään ei haluaisi luopua. Pitää hillua ja juoksennella itse ja saada koira luopumaan. Välillä Bond oli sitten sekä tunnari että pallo suussa. Mutta lisää treeniä kuulemma vaan. Varsin pätevä tyyppi oli kyllä ja tasaantui kivasti päivän mittaan, kun tottui paikkaan. Paikkamakuussa pää pyöri kuin porakone ja tyyppi seurasi peilistä mitä tapahtuu (on se kyllä mainio). Pitää tässäkin myydä paremmin etupalkan tihrustaminen. Päivän parasta oli se, että Lentsu tykkäs tosi paljon Bondin maahanmenosta, jonka Bond tekee niin tosissaan ja lakoaa ihan littanaksi maahan.

Maanantaina treenattiin Heidi Pesosen opissa ATD:llä. Perusasiathan sieltä taas tuli, että pitää olla musta-valkoinen. Remeltä tuli taas kovaa komennusta alkuun, mutta tyyppi saatiin kuulolle tekemällä pysymistreeniä. Heidi houkutteli ja tyypin piti vaan pysyä olemassa paikoillaan. Alkuun oli vaikeaa, mutta muutamalla palautuksella päästiin jutun juonesta kiinni. Kaukoihin saatiin vinkkejä ja siinäkin tulee pitää kiinni kriteereistä, että asennossa pysytään niin kauan kuin toisin sanotaan. Jäävien istumiseen saatiin vinkki antaa käsky, kun vasen jalka menee itsellä maahan ja auttaa nyt hidastamalla vauhtia ja siitä sitten nopeuttaa. Hyvät vinkit olivat nämä, vaikkei niissä nyt uutta ollutkaan, mutta tulee luisteltua noista kriteereistä.

Maanantaina myös aksattiin Bondin kanssa ja treenattiin poispäin-käännöstä, joka vahingossa osui kohdilleen ekalla kertaa, muttei enää sen jälkeen. Eli tyyppi osaa sen, jos teen sen oikea aikaisesti. Muutenkin teki kauhean kivasti hommia eikä enää jumita todellakaan niin paljoa. Tykkään ja Bondikin tykkää!

Oh my, kun kirjoitttelut ovat jääneet vähälle!

Aika haipakkaa on menty ja työt ovat haitanneet harrastamista. Jotain pientä on kuitenkin tehty. Reiman kanssa on tehty tokoa ja pikku hiljaa alkaa olla ruudun bongaaminen hyvällä mallilla. Jostain löydettiin se yhteinen sävel siihenkin, että mitäs tässä nyt haetaan. Nyt toimii suorapalkalla selkeä bongaus, luvan odottaminen ja irtoaminen. Lähtee siis raivokkaasti pallolleen. On se hieno. Kotona onnistuttiin myös tekemään tunnarikin ilman, että tunnari meni tuhannen päreiksi. Ulkona noudot alkaa olla kivalla mallilla, mutta tunnari voi olla vielä liikaa.

Bondin kanssa on aksattu ja kerta kerralta mukana on ollut entistä rennompi ja menevämpi kaveri. Ei enää jumita niin pahasti. Aluevalkussa irtoili kivasti ja tehtiin rataa jo 6-7 esteen verran. Viime viikonloppu oltiin Niinun tiimin leirillä ja sieltä tuli monta hyvää asiaa opiksi. Viikonlopun aloitti Tiia Söderholmin luento ohjaajan treenaamisesta ja fysiikasta. Luennon jälkeen päästiin Tiian ohjaamiin fysiikkatreeneihin ja siellä sitä sitten etsittiin sitä kadonnutta keskimmäistä pakaralihasta. Alkuun lämmiteltiin tekemällä tikapuita ja otettiin aikaakin siitä, kun ne piti juosta läpi ja molempien jalkojen piti käydä samassa ruudussa ennen seuraavaan menoa. Kehitin itselleni jonkun todella kummallisen laukkatekniikan asiaan enkä päässyt siitä enää pois. Se ylöspäin pomppiminen ei varsinaisesti nopeuttanut etenemistä. Seuraavaksi kokeiltiin vauhditonta pituushyppyä ja siinä meni vähän turhaan mietinnän puolelle, mutta ponkaisin mitat 1,63 m ja 1,55 m. Molemmat kiitettäviä suorituksia tässä ikäluokassa. Vähän jäi kyllä harmittamaan eli pitää treenata tätä seuraavaa kertaa varten. Sitten pingottiin 10 m spurtit: ensin omalla tyylillä ja sitten päkiöillä tikuttaen. Ajat 2,23s ja 2,26s. Aivot olivat käytössä 2.yrityksellä ja se toi pienen viivästyksen aikaan. Tiia antoi hyviä harjoitteita keskimmäisen pakaralihaksen aktivoimiseksi, jotta taas saadaan lisää vauhtia radalle. Lisäksi tuli treenattavaksi varpaille nousu, jotta nilkkakin toimii oikein. Meikkishän väääntää nilkkaa melko paljonkin, jolloin tehot häviävät. Lisäksi testailtiin mihin polvet sojottavat kyykkyä tehdessä ja nehän meni mihin sattuu. Tähän tuli treeniä kotona tehtäväksi. Ei varmaan muutenkaan tee huonoa korjata linjauksia tuossa alaosassa kehoa, kun akillesjännehomma edelleen näkyy kyllä.

Tiian treeneistä siirryttiin Leenan käännöstreeneihin ja tehtiin tiukkoja käännöksiä. Edelleen jään itse turhaan varmistelemaan enkä liiku alta pois. Bondi kääntyi superhienosti ja tiukasti, joskin puolieroa oli hieman, joten sitä pitää tarkkailla.

Käännösten jälkeen koirut pääsivät lepäämään ja pohdittiin ohjaajan ominaisuuksia ja naurettiin. Hirveän kiva ryhmä meillä oli ja naureskeltiin siinä menemään vaikka välillä pohdittiin vakavasti niitä omia hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksia.

Illan päätteeksi vielä Tiian treeneihin ja käännöksiä oli tarkoitus tehdä. Meidän haaste tulikin sitten esiin jo toisella esteellä, kun Bond latasi käännöksen 5 m pitkäksi. Ehkä sen ohjaajakaan ei sille myöskään tarpeeksi ajoissa kertonut, että käänny. Sitä työstettiin ja kyllähän se reagoi jarrutuksiin ihan hyvin, jos ne selkeästi ja ajoissa tekee. Kotiläksyksi saatiin ohje palkata Bondia estelinjoille, kun se niitä vähän haki. Ensin esteiden välissä linjalle, sitten esteen eteen ja sitten esteen taakse. Hirmu hauskaa oli kuitenkin vaikka pieniä pätkiä mentiin, mutta tehdään ensin edes muutama hyvin kuin kymmen roiskaisemalla.

Kotona maittoi uni ja sunnuntaina jatkettiin taas ensin kontakteilla. Ensin vahvistettiin mattoa ja sitten se siirrettiin A:lle.

Ihan valmista ei vielä ole, mutta matkalla ollaan. Kivasti sille kuitenkin juoksi ja keskittyy hommaan. Lisää vahvistamista vielä.

Kontaktien jälkeen vuorossa oli kehonhallintaa ja temppuilua. Temppuilut meni kivasti, joskin tarjoamista voi vahvistaa, sillä helposti jää vaan kääntelemään päätään varsinaisesti mitään tarjoamatta. Kehonhallintaa tehtiin jumppatyynyllä ja pienellä päänkäännölläkin saa jo hyvän treenin Bondille.

Seuraavaksi kahviteltiin ja puhuttiin tavoitteiden asettamisesta. Omat aatokset asiasta on nyt tällä hetkellä sellaiset, että treenataan nyt eka. En uskalla toivoa tai asettaa tavoitetta kisavalmiudelle, sillä mistäs sen koskaan tietää. En myöskään halua pettyä. Pitää nauttia siitä treenaamisesta. Reiman kanssa on tullut asetettua tavoitteita ja nyt niistä on jouduttu joustamaan jo useammin kerran, kun en liikkeitä ole saanut kasaan ja aina se tuntuu pettymykseltä. Vielä hirveämpää on fiilis aivan päin mäntyä menneen kisan tai harkkakisan jälkeen. Mä tiedän, että Reima osaa, mutta kisamaisesti homma ei vielä suju ja kaikki näyttää siltä ettei mitään oltaisi koskaa treenattukaan. 

Leirin loppuun vielä pienet hyppytekniikat, josta ihan kehuja, sillä Bond korjaa kyllä tekemänsä rapsaisut ja kokoaa itsensä hyvin.

Papu on syksyn mittaan käynyt pariin kertaan raunioilla, mutta nyt pahaksi onneksi rata meni kiinni, koska siellä oli tehty aika paljon muutoksia kesän aikana, mutta ilmeisesti oli vähän unohtunut ottaa turvallisuus huomioon. Nyt sitten odotellaan mahtaako tuo koskaan enää aueta. Sillä välin olisi hakua ja taajamaetsintää.

Kaikki koirat kävivät myös Mari Hyytiäisen hoidossa eli jumit käytiin läpi ja niistä hankkiuduttiin eroon. Papulla jumissa oli rintalasta eikä oikeastaan lantiossa mitään ihmeempää. Reimalla taas löytyi kireyksiä lantiosta ja ilmeisesti kastraation jälkihoito ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun arpikudoksen kohdalta oli vielä arka. Kerroin myös Repen papanoinnista, jonka Mari sanoi liittyvän tähän, että lanne alue on kireä. Nyt käsittelyn jälkeen onkin alkanut tulemaan isompaa pötkylää. Bondilla taas oli lapojen väli jumissa, samoin kitaluu. Ilmeisesti tärskäyttänyt sen oven karmiin, kun sillä on tapana välillä tunkea itsensä pienestä aukosta. Käsittelyn jälkeen tsekkasin vielä anaalit kotona ja nyt Bondin olo pitäisi olla kohdillaan ja loppuviikosta se näkyi myös siten, ettei kotona ollut pureskeltu mitään pahvia eikä hännästäkään oltu irroiteltu karvatupsuja. Hyvä olo siis kaikilla.