No niin no..

Viimeksi puhuttiin hienoista kontakteista. No niitä kontakteja sitten testailtiin seuraavana päivänä epiksissä ja tuloshan oli sitten jotain ihan muuta kuin treenit antoi olettaa. Karmeat roiskaisut ekalla radalla ja tokalla radalla sitten lähdettiinkin radalta koira kainalossa, kun tuli taas sellaisella superloikalla A:lta alas. Prkl. Että voi ihmistä sapettaa.

Sitten käytiin perustreenit maanantaina eli ensin tokoiltiin. Seuraaminen oli hyvää. Paikkamakuussa kovin rauhaton. Ruutuun mennessä haukkui. Mitäköhän muuta ? No ihan kivat treenit. Pitää vaan itsekin ottaa askel rauhallisemmin, niin koirakin vähän relaa.
Perään talvikauden viimeiset agit, missä juututtiin hiomaan putkeen menoa. Kohdassa oli ensin hyppy putkea kohti, toisen pään ohitus ja sitten toiseen päähän putkeen. Jotenkin se oikea pää oli hivenen piilossa eikä tuo nyt tajunnut sitä ensin hakea. Haukkui vaan mennessään. Valssi ei hyvä. Vippaus vielä huonompi. Lopulta sitten saatiin sylkkäri siihen toimimaan parhaiten. Muuten ei ollut mitään ihmeempää radassa.

Viikonloppu vietettiin agikoulutusohjaajakurssilla, joka oli aikas turha. Mitään uutta ei tullut ja hippasen outoa oli "opetella" ohjauskuvioiden kouluttamista, kun kurssinvetäjä ei ollut niistä ollenkaan perillä. No tulipahan sekin suoritettua, mutta tulevaisuudessa olisi parempi, jos kurssinvetäjä edes tietäisi miten asioita opettaa. Nyt enää sitten harjoittelut kasaan ja taas on korttia taskussa.

Eilen käytiin Papun kanssa taas raunioilla ja meininki oli hurja. Kovasti teki pieni koira töitä ja oli aluksi vähän hukassa. Viimeinen ukko oli hyvin löydetty ja selkeästi sai siitä heti kunnon hajun. Lisäksi on niin täpinöissään, että kohta sen saattaisi saada palkan luona haukkumaankin.

Holy shit..

eli hitonmoiset kontaktit!
Eilen oli kummallakin jätkällä sellainen täpinä päällä, että oksat pois. Papu meni lujaa ja tehtiin maailman hienoin takaaleikkauskin, kun esteillä oli niin kovin imua. Oikein hyvä.

Reimalla taas oli niin paljon muurahaisia pöksyissä, että ensin taisteltiin hetki, että pannan saa koiralta sen istuessa pois. Meinaa höseltää ja paukata radalle ennen aikojaan, joten treenataan nyt tuota odottamista ja rauhoittumista. Matkaankin sitten päästiin ja ekana yhdistelmänä hyppy-puomi. Pieni tuskanhiki oli päällä, kun puomin loppupää lähestyi: Reima tuli nimittäin niin kuin tykin suusta ja kuinkas ollakaan stoppasi vallan mallikkaasti täydestä vauhdista 20n-2off. Voihan vitalis, miten mahtavaa! Yhtään loikkaa ei nähty eilen, yksi läpi juoksu, mutta siitä huomautus ja uusi yritys perään oikein. Muutenkin vauhti oli aikas kova ja kerran pussista sujahti ulos raketti miltei suoraan mun jalkoihin, joten jouduttiin sitten vähän muistelemaan niitä putkijarrutuksia ja muuttamaan ohjauskuvioita. On se vaan hieno aina silloin tällöin!

Paranemaan päin..

On sekä koira että omistaja. Papun tassu alkaa olla parantunut ja muutenkin jätkän meininki on ihan eri luokkaa kuin menneinä kuukausina. Ehkä Papu ei vaan ole talvikoira. Sen verran näyttää nyt heränneen tähän kevääseen ja tassua menee toisen eteen ihan eri tahtia. Tietty se häntäkin vispaa ympyrää menemään minkä kerkiää.

Oma tauti on kohta selätetty ja voi jo miettiä juoksuaskelienkin ottamista. Eilen käytiin Reiman kanssa tokottamassa ja liitelemässä. Tokossa ei ollutkaan pettymykseksi Pirkko paikalla treenauttamassa, joten omaan tahtiin tuli siinä sitten tehtyä kaikenlaista:
- merkkiä pallolla: muuten tuli meteliä ja sen poissa pitämisessä pitää olla tarkkana. Hyvin meni näinkin.
- ruutua, pallolla tätäkin. On vaan niin hölmistynyt, kun palloa ei ruudussa olekaan.
- PA:t en tykkää, menee vinoon ja poikittain selän taakse tai on muuten killissä.
- PM: voi sitä tärinän määrää. En ymmärrä mikä tässä nyt oikein on. Onko sitten vaan maa vielä niin kylmä, ettei oikein malta olla.
- reagoi muiden käskyihin ja muutamaan kertaa niistä vapautti itsensä. Tarkkana näissä ja siinä, ettei tarvitse tokoilla kenenkään muun käskyistä muutenkaan.

Ihme hepuleita sai ja komenteli muakin. No niistä tuli sitten aina häkkikeikka ja tekeminen loppui. Sitä sitten protestoikin siellä häkissä aikansa, mutta kuitenkin rauhoittui ja taas jatkettiin. Tehtiin me vielä noutoakin. Vähän turhan pinkeenä on siinä menossa ja muutamaan kertaan varastikin kapulalle. Siis aivan kauheaa, että mulla on tuollainen noutohinkuinen terrieri! :)

Agissa olikin melko simppelirata, johon onneksi viritettiin puomi matkan varrelle. Hyvin haki kepit, tosin treenitauon taas huomaa, kun ei malta tulla niitä keppejä ihan loppuun asti, jos itse lähdin liikkumaan jo eteenpäin. Kontakteilta tuli kerran pois ilman lupaa, josta sitten huomautus ja uusi suoritus, joka meni niin kuin pitikin.Sylkkärikin saatiin aika hyvin toimimaan ja hyvin tuo hakee esteet, kun jättää tilaa.

Papu ootteli autossa treenien ajan ja tursusikin sitten energiaa, kun lähdettiin vielä loppulenkille. Lenkkeilyssä tekee hulluksi tieto siitä, että hallin lähettyvillä on viime viikolla liikkunut joku urpo koirien myrkyttäjä. Sai siis urakalla katsella, mitä ne koirat nyt nuuskii ja ettei vaan mitään mennä nielemään. Ei ole kivaa se.

Varmat kevään merkit

Merkki 1. Tassutulehdus. Ei ihme, ettei ulkoilu innosta. Mutta eihän terrieri ihan helpolla kerro, että jokin on vialla. Tassukarvat lopulta paljastavat klimppiintymällä yhteen ja koirakin jo linkkaa. Ei muuta kuin karvat pois, puhdistamaan, rasvaa päälle ja pönttö päähän.

Merkki 2. Pitkäkarvaisesta rotevasta valkoisesta mäyräkoirasta kuoriutuu kerimisen jälkeen varsin sutjakka russeliherra. Tosin samalla paljastui kuonon parin sentin rupi. Liekö sitten se tullut kotona vai sen tokokokeen staffin tekemänä. Mene ja tiedä.

Nauru pidentää ikää eli kootut tokokisaselitykset osa 6.

Sunnuntaina auton nokka suuntautui kohti Hyvinkään koiraurheilukeskusta ja tokokisoja. Edellisiltana Reima oli varsin mallikkaassa kisakunnossa, joten hyvin mielin kisoihin. Ensin jännättiin Hannan ja Baian suoritusta ja sehän toimi kuin junan vessa ja heille hienosti 1-tulos kisoista!

Omaa vuoroa odottiin hetki ja sitten päästiin hommiin:

Luoksepäästävyys: 9. Reima meni pienesti vastaan, kun ei malttanut millään pysyä paikoillaan. Ei kuitenkaan siis paha.

Paikkamakuu: 0. Tässä jo oltiinkin sitten hieman enemmän pissit housussa. Sen verran oli jätkä levoton ja vinkui ja rapsutteli, että tuloksen jo saattoi arvata. Muiden antaessa käskyä, yksi vaan sijaistoiminta rapsuttelee itseään. Meni kuitenkin maahan. Hirmuinen piippaus kuitenkin alkoi aikalailla heti ja vajaan minuutin kohdalla sitten pää pyöri kuin porakone ja pitihän sitä naapuri staffia mennä katsomaan. Oikein piti kokeilla kuinka paljon saa tökkiä takapuoleen ennen kuin siitä saa reaktion. Taitaa siis kevät aiheuttaa ylimääräistä hyrräämistä Reiman pienessä päässä, joka nyt ei muutenkaan ole hermorakenteeltaan ihan priima.

Seuraaminen hihnassa: 9. Tää lähti ihan hyvin ja varsin pätevä oli pysähdyksissä. Istui kuitenkin vähän hassusti könöttäen ja vinossa.

Seuraaminen vapaana: 5. Liike lähti samoilta paikoilta kuin missä paikkamakuu oli suoritettu ja veikkaisin, että siellä oli edellispäivän näyttelystä jäänyt tyttöjen tuoksuja ja varmaan jotain namejakin. Jossakin puolessa välissä jäi sitten haahuilemaan, haisteli ja lopulta bongasi sitten jo esteenkin (jota tosin ei onneksi lähteny suorittamaan). Kutsumalla tuli kuitenkin mukaan, mutta oli siinä vähän kaikkien (liikkuri, tuomari, ohjaaja ja koira) pasmat sekaisin. Ihme, että tuon 5:n antoi kuitenkin.

Liikkeestä maahanmeno: 9. Liikkeelle lähdön jälkeen kontakti tippui ja alkoi edistämääkin ihan kuin olisi sunnuntaikävelyllä ollut. Varsinainen rento-Reiska. Kuunteli kuitenkin ja niille sijoilleen tipahti maahan, missä käsky tuli. Tuomariakin hymyilytti tämä, kun tyyppi näytti niin hengailevalta ja ei-kuulolla olevalta. Ihmeen hyvät pisteet tästäkin. Ei kuitenkaan omaan mieleen ideaalisuoritus.

Luoksetulo: 9. Jäi hyvin ja tuli lujaa, kunnes unohti mitä olikaan tekemässä ja lähti kiertämään minua. What!! Ei oo ikinä tehnyt niin. Tunnustuksena tässä, että sanoin hiljaa, että Reima tänne, jota tuomari ei kuullut ja tulihan se sitten siihen sivulle. Aivan kummallinen tapaus. Olis pitäny saada tää nauhalle, niin vois analysoida mitä oikein jäi siinä ihmettelemään. Ilmeisesti tuomarikin oli niin hämmentynyt herran touhuista, joten hyvät pisteet saatiin.

Seisominen liikkeestä: 8,5. Paremmin lähti tässä mukaan, mutta tassutteli eteenpäin käskyn jälkeen ja perusasento jäi taas kenolleen. Itseä hirvitti se, ettei kaveri näyttänyt pysähtyvän, mutta tekihän se kuitenkin.

Hyppy: 9. Este onneksi nostettiin esille vasta viime hetkellä ja suoraan Reiman eteen. Meillä oli varmaan pari metriä etäisyyttä esteeseen, mutta eipä ole ongelma meille. Hyvin irtosi ja piste vähennykset tuli taas tassuttelusta eli ei pysähdy salaman nopeasti.

Kokonaisvaikutus: 8. Vinkumisesta miinusta ja haahuiluista. Muuten kehuttiin hyvää meininkiä ja hännän heiluntaa.

Yhteensä siis 135 pistettä ja 3-tulos. On tuo aika kaukana omasta ideaalista suorituksesta ja tiedän, että koira osaa paremmin. Jatketaan treenaamista ja enemmän kisamaista treeniä, niin eiköhän se siitä. Huumoria taas kyllä kysyy, mutta eipähän ole ainakaan yleisöllä tylsää.

Vähän myös ihmetytti ettei homma ollenkaan jännittänyt. Tähän saatiin kuitenkin kotona selitys, kun kuumemittari laitettiin kainaloon. 37,5 lukemat pitävät näköjään jännityksen loitolla..