tiistai 12. huhtikuuta 2011

Paranemaan päin..

On sekä koira että omistaja. Papun tassu alkaa olla parantunut ja muutenkin jätkän meininki on ihan eri luokkaa kuin menneinä kuukausina. Ehkä Papu ei vaan ole talvikoira. Sen verran näyttää nyt heränneen tähän kevääseen ja tassua menee toisen eteen ihan eri tahtia. Tietty se häntäkin vispaa ympyrää menemään minkä kerkiää.

Oma tauti on kohta selätetty ja voi jo miettiä juoksuaskelienkin ottamista. Eilen käytiin Reiman kanssa tokottamassa ja liitelemässä. Tokossa ei ollutkaan pettymykseksi Pirkko paikalla treenauttamassa, joten omaan tahtiin tuli siinä sitten tehtyä kaikenlaista:
- merkkiä pallolla: muuten tuli meteliä ja sen poissa pitämisessä pitää olla tarkkana. Hyvin meni näinkin.
- ruutua, pallolla tätäkin. On vaan niin hölmistynyt, kun palloa ei ruudussa olekaan.
- PA:t en tykkää, menee vinoon ja poikittain selän taakse tai on muuten killissä.
- PM: voi sitä tärinän määrää. En ymmärrä mikä tässä nyt oikein on. Onko sitten vaan maa vielä niin kylmä, ettei oikein malta olla.
- reagoi muiden käskyihin ja muutamaan kertaa niistä vapautti itsensä. Tarkkana näissä ja siinä, ettei tarvitse tokoilla kenenkään muun käskyistä muutenkaan.

Ihme hepuleita sai ja komenteli muakin. No niistä tuli sitten aina häkkikeikka ja tekeminen loppui. Sitä sitten protestoikin siellä häkissä aikansa, mutta kuitenkin rauhoittui ja taas jatkettiin. Tehtiin me vielä noutoakin. Vähän turhan pinkeenä on siinä menossa ja muutamaan kertaan varastikin kapulalle. Siis aivan kauheaa, että mulla on tuollainen noutohinkuinen terrieri! :)

Agissa olikin melko simppelirata, johon onneksi viritettiin puomi matkan varrelle. Hyvin haki kepit, tosin treenitauon taas huomaa, kun ei malta tulla niitä keppejä ihan loppuun asti, jos itse lähdin liikkumaan jo eteenpäin. Kontakteilta tuli kerran pois ilman lupaa, josta sitten huomautus ja uusi suoritus, joka meni niin kuin pitikin.Sylkkärikin saatiin aika hyvin toimimaan ja hyvin tuo hakee esteet, kun jättää tilaa.

Papu ootteli autossa treenien ajan ja tursusikin sitten energiaa, kun lähdettiin vielä loppulenkille. Lenkkeilyssä tekee hulluksi tieto siitä, että hallin lähettyvillä on viime viikolla liikkunut joku urpo koirien myrkyttäjä. Sai siis urakalla katsella, mitä ne koirat nyt nuuskii ja ettei vaan mitään mennä nielemään. Ei ole kivaa se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti