Blaah

Että voi olla vaikeeta. Kontaktit, kontaktit ja kontaktit!

Ojangossa kisattiin 1.6. ja toiveissa oli, että josko ne kontaktit nyt pelittäis. No eihän ne pelittänyt. Suurimmaksi osaksi taisin ihan itse hajottaa koko homman, kun aloin niitä jännittämään enkä luottanut koiraan. No Reimahan toki sinkosi sinne puomillekin sellaisella vauhdilla, että paniikkihan siitä tuli. Molemmat kireinä kuin viulunkielet, turhaan paineistin koiraa omaa vauhtia hidastamalla ja tiukasti käskyttämällä. Reima haukkui ja lopulta loikkasi sitten rumasti pois. Jatkettiin kuitenkin, vaikka paras olisi varmaan ollut ottaa kainaloon ja tulla radalta pois. A samalla lailla loikaten, keinun sentään teki. Puolisokea tuomari ei ihme kyllä antanut meille kieltoja A:n edessä pyörimisestä. Lopputuloksena 10vp ja pieni yliaika, mikä tuli juurikin noista ylimääräisistä ympyröistä. Lopun ohjauskuviot tuli hyvin, mistä voi olla ihan onnellinen.

Toisella radalla sitten asenteella, että annetaan koiralle tilaa ja rauha, mutta nää oli jo pilattu ekalla radalla. Tosin tälläkin radalla alku oli katastrofi, kun jostain syystä töräytti kakkos- ja kolmosesteen rimojen keskelle. Olisko sitten oma ohjaus ollut huonoa tai käsi laskenut, mutta kovin kummallinen oli. Ja tietty ei sitten lähteynyt kiertämään sitä kolmos estettä vaan tuli sen takaisinpäin, kun se rimakin oli maassa. Hylly siis siitä. Roiski kaikki kontaktit ja tuli jopa keinulta keskeltä pois. Ihan hyvin kyllä irtoaa, hakee kepit kovassakin vauhdissa ja osaa erotella puomin ja putken. Mutta kontakteille ei sitten osu mitenkäänpäin.

On se vaikeeta. Harmistus on suuri ja usko asian korjaantumiseen horjuu. No ehkä me sitten juostaan noita 2-luokan ratoja loppuelämä. Ainakin kisapäivät on ihan kivan lyhyitä, kun porukkaa ei kakkosissa niin paljoa ole.