Viime viikkojen raportit

Toissa viikolla ei koirien kanssa tehty juuri mitään, kun emäntä oli koko viikon Ruotsissa. Kotiin tullessa olikin sitten melkoisen innokkaat kaverit vastassa. Huh.
Viime viikolla ollaankin sitten tehty jo taas kaikenlaista:
Tiistaina aksattiin Reiman kanssa. Kaasu hirtti kiinni ja ohjeiden kuuntelu oli vähän niin ja näin. Yhden putken pään lukitsi treenissä ja siinä sitten pitäytyi. Muuten ihan kiva, mutta kun se oli se väärä pää. Esteet oli myös hieman hankalasti sijoitettuna hallin laidalla, joten en oikein voinut mennä edes varmistelemaan sitä oikeaa putken päätä. No Se jätettiin sitten siihen ja jatkettiin eteenpäin. Seuraavat pyöritykset meni ihan mukavasti, mutta A/putkierottelu tuotti hieman päänvaivaa jatkon kannalta, kun taaskaan varmistelu ei tässä toiminut tai olin auttamattomasti myöhässä putken jälkeisellä esteellä. No plussaksi lasketaan tällä kertaan vauhti ja into. Ehkä myös hieman pisteitä estehakuisuudesta, toivottavasti vaan ne oikeatkin esteet löytyisivät välillä. Kontakteja tehtiin myös ja tällä kertaa länkien kanssa. Tulee ihan hyvin alas, mutta pysymisestä ei sitten oikein olekaan tietoa. Kummasti unohtunut tässä kahden viikon aikana.

Keskiviikkona suuntana rauniot Papun kanssa. Into oli kova ja melkein sain hetsattua haukun irti radalle mennessä. Jälkikäteen voisin nyt sanoa, että olisi pitänyt palkata vinkumisestakin. Ääni kuin ääni ja namppaa tulee. Keli oli aika tuuleton, mikä sitten aiheutti koirille hieman enemmän töitä. Papu oli aluksi pihalla kuin lumiukko ja kyseli apuja meiltä, mutta kuitenkin tarkasteli aluetta. Fiksu koira sinänsä ja oli epäilevä josko on kuitenkaan fiksua mennä pimeään mökkiin. Aikansa pohdittuaan päätti kuitenkin mennä ja sieltä se eka maalimies löytyi. Seuraa mm oli raunion päällä ja haju oli selkeästi koiralla, mutta kovasti joutui tekemään töitä, jotta löysi mieleisensä reitin mm:n luo. Ympäri ja yli koitettiin mennä moneen kertaan. Viimeinen mm oli kanssa jostain syystä vaikea, vaikka piilo sinänsä ei ollut ihmeellinen. Papu ei vaan irronnut tarpeeksi ja alkoi jo väsyä. Löytyi kuitenkin sekin ukko renkaiden takaa istumasta.

Torstaina alkoi ohjaajan kunto jo hieman pettää, mutta aksaamaan mentiin silti. Tehtiin hyppytreeniä ja Papulla oli valtava into ja täpinä päällä. Set pointissa ei tainnut olla mitään ihmeellistä. Vähän taidettiin pienentää lähtöä. Perussarja meni muuten tasaisesti, mutta viimeiselle esteelle vauhti kertyi hieman suureksi ja vikat esteet mentiin yhdellä loikalla. Tämäkin saatiin kuitenkin korjattua. Papulle lisäksi keppitreeniä ja vauhtia riitti niissä hommissa. Jonkinlainen välähdys taisi myös Papulla käydä asian suhteen ja nyt menee loppuun asti hienosti.
Reima teki perussarjaa ja etäisyyden arviointia. Vähän lähti taas seilaamaan oikealla, mutta vinorimoilla korjaantui. Pientä rapsimista kuului. Etäisyyden arviointi oli kamalan vaikeaa ilman apubumpseja. Avuilla alkoi tehdä tätäkin paremmin, mutta vielä täytyy enemmän treenata. Reimalle lisäksi taas kontakteja (varmaan ollaan jo 8000 puolella) ja pysyminen on edelleen melkoisen hankalaa siellä. Sitä siis pitää treenata, treenata ja treenata. Tosin tuo pöllö on nyt ollut jotenkin niin hötkytilassa muutenkin, ettei yhtään ihme, ettei millään malta.

Kotona ollaan lisäksi jumppailtu ja laatikon ylitykset alkaa sujua tassukerrallaan nyt ihan kivasti. Painonsiirrot ristikkäisillä jaloilla tuottaa vielä tuskaa ja takajalat ovat harallaan kummallakin rekulla. Muuten on sitten vähän tokoteltu ja nyt työstetään erityisesti seisomista. Molemmat opettelee nyt istumasta ylös pomppaamista, joka alkaa toimia ihan hyvin.

Pönttö pönttöilee

Tällä viikolla on aksattu tiistaina. Ei mitään ihmeempää raportoitavaa. Ilman rimoja mentiin ja vauhtia riitti. Kontakteja riitti, mutta ei meinaa niillä pysyä. Tai pysyy, muttei muista odottaa lupaa tulla pois.

Perjantaina käytiin Aistissa fyssari Niina Sorvarilla, joka kävi Reiman läpi. Oikealle takajalalle varaa vähemmän kuin vasemmalle ja sitten taas oikea etutassu taas isommassa habassa. Ristikkyys sinänsä on ihan järkeenkäypää. Mitään suurempaa vikaa ei löytynyt, mutta nyt alkaa operaatio syvien lihasten etsiminen, johon saatiin jumppaohjeita. Niitä tässä sitten ruvetaan teettämään ja katsotaan onko vaikutusta. Tsekkauskäynti tullaan tekemään n.kuukauden kuluttua.

Lauantaina ensin kouluteltiin Noksun agilitykerholaisia ja perään jamppojen kanssa hyppytekniikkaa. Reima taas loikki vinoon, mutta korjaa sitä hyvin vinorimoilla. Tasaisesti meni kuitenkin. Papulla myös hyvä rytmi, joskin setpoint tuotti vähän harmaita hiuksia, kun ei nyt oikein tiedä meneekö se hyvin vai mitä pitäis tehdä. Papulla oli muutenkin hyvä meisinki ja muutamat putket ja kepit tehtiin myös, joskin Papu on aivan pihalla, jos vihjesanasta pitäis lähteä iteksiin suorittamaan, joten tätä nyt sitten myös lisää. Innoissaan se kuitenkin oli.

Sunnuntain huvitukset Kirkkonummella eli Reima tokoilemassa. Vaikutti ihan hyvältä, mutta jonkun hajun tuo sitten taas otti juuri, kun luoksepäästävyys oli alkamassa. Nenä kävi ja paikallaan ei nyt ainakaan voinut olla. Luoksepäästävyydestä 9.
Paikkamakuu olikin sitten jo ihan toivotonta. Ei meinannut tulla perusasentoon, kun sitä hajua piti nuuskutella ja sitten huutaa siihen päälle. Jäi sinne sentään makaamaan, mutta kamalan huudon kera. Ei varmaan minuuttia siellä sitten malttanut olla, kun nousi. Nollillehan se sitten siitä meni. Hävetti niin perskeleesti, kun vaan jatkoi huutamista, vaikka oli mun sylissä, kun muut vielä suorittavat makuuta. On se kummallinen.
Seuraaminen hihnassa 8½. Kontakti putoili, mutta muuten ihan ok. Jätätti juoksussa, ja ekassa pysähdyksessä meinasi mennä eteenpäin.
Seuraaminen vapaana 7,5. Alku ok. Loppusuoralla, joka seuruutettiin kohti toimitsija telttaa, lähti sivulle ja sitten kohti sitä telttaa. Onneksi tuli täyskäännös, jossa ei ollut kyllä yhtään mukana ja koira taas heräsi. Hetken oli oikealla puolella, mutta sitten siitä tuli vasemmalle. Juoksussa taisi tässäkin jätättää.
Maahan meno 6. Valmisteleva osuus vähän huono. Taas oli vähän sen oloinen, että lähteekö omille teilleen. Pirkko myös rankoi aika kovalla kädellä, mun avuista. Eivät olleet mun mielestä ihan kahden arvoisesti. Ei muuten noussut myös ekalla istumaan. Ehkä tää oli kuitenkin ihan reilusti tuomaroitu.
Luoksari 9. Tais kiljua siellä lähdössä. Tuli lujaa ja malttoi istua.
Seisominen 8. Itseäkin oikein huvitti, kun tuli karjaistua käsky niin, että halli raikui. Miinukset hidastamisesta ja käsiavusta, jotka nyt ei mun mielestä olleet niin kovin suuret.
Hyppy 8. Lähti äänen kanssa ja tepasti käskyn jälkeen.
Kokonaisuus 6. Muuten ok, mutta jos äänen vois jättää narikkaan. Melkoisen häiritsevää.
Yhteensä 133 ja 3-tulos. Plääh. Olis pitänyt arvata ettei Pirkolle kannata mennä. Ei tuu ku sanomista. Kieltämättä harmitti niin paljon, että paikkamakuun jälkeen piti käydä vessassa itkemässä. Ei vaan osata.

Hyppytekniikkaa

Torstaina otettiin lisäoppia Ulla Kaukoselta ja surullista kuultavaahan se oli. No ehkä vähän positiivistakin.
Reimalla perussarja menee hyvin, vaikka alussa ripsikin rimoja ja meni vinoon. Korjasi kuitenkin oma-aloitteisesti, kun vähän vinoilla rimoilla avitettiin. Lantiossa on jotain häikkää ja siksi nyt onkin fyssariaika varattuna ensi viikolle. Katsotaan mitä siellä sanotaan. Muuten meille tulikin sitten treenattavaksi kasvavaa sarjaa, korkeutta, pitkiä välejä ja mitäköhän vielä. Katsotaan tarkemmin, kun Sihteeri Summanen saa muistiinpanot kirjoitettua puhtaaksi. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Reima ollut läski ja osasi istua oikein.

Papua tsekattiin myös. Perussarjaa ehdottomasti speed pumpeilla ja sitten avitettiin vielä pidentämään hyppyä, kun jostain syystä tulee liian aikaisin alas. Voima puuttuu ponnusta, joten set pointtia siihen lääkkeeksi. Kasvavaakin kokeiltiin, mutta siinäkin pientä takeltelua. Perusjuttujen treenaamisella siis nyt mennään Papun kanssa ja haetaan pomppuun voimaa ja varmuutta tekemiseen.

Muuten pojilla oli päivän saldona uuden vinkulelun rikkominen, johon Reimalla ei mennyt kovin kauaa. Pirulainen. Yöllä tuli myös herättyä siihen, että Reima on alkamassa oksentamaan ja ei muuta kuin ohjaamaan oksua sängyn sijaan lattialle. No sänkyyn ei osunut, mutta lattialla olikin sitten aamutossut alla. Kivahan se on aamuyöllä kolmelta putsailla aamutossuja.

Korrien treenit

Illan pimetessä treenattiin taas valvovan silmän alla. Tällä kertaa olin päättänyt, että eniten apua tarvitaan ylempien luokkien liikkeissä, kun ne ei ihan niin täysin ole mulla hanskassa (vielä).

Aloitettiin ruudulla. Ekalla kerralla lähti tarjoamaan merkkiä, mutta korjasi sitten kyllä ruudun sisään. Tokalla kerralla tehtiin näyttöruutuna, jolloin oli parempi, mutta silti jäi ruudun etuosaan. No seuraavalla kerralla sitten kokeiltiin, jos palkka tulisi Riitalta. No Reimahan hokas sen ja sitten vaan kyttäili Riittaa. Mölysi ja touhuili, ei sitten millään keksinyt millä pallon saisi. No lääkkeeksi saatiin unohtaa se merkki nyt hetkeksi. Haetaan paikkaa paremmin ja opettelen itse palkkaamaan oikea-aikaisesti. Matkaan pitää alkaa lisäämään ja paikkaa vahvistamaan sekä kokoamaan liikettä kokonaisuudeksi, jotta taas koko liikkeen hahmottaminen auttaisi koiraa. Tehtiinkin loppuun sitten ruudun loppuosaa. Reima ensin seisomaan ja siitä maihin, ohi kävely ja sivulle kutsu. Ensin pomppasi pystyyn, uusinnalla oikein. Mä olin niin pönttö ja kohmeessa, että sitten kutsuin koiran oikealla puolelle. Höh höh. No tuli kuitenkin lujaa. Otettiin vielä itekseen uusintayritys ja hyvinhän se tuli sillä kertaa seuraamaan.

Toisella kiekalla tunnaria. Ensin jemmattiin omaa, jotta nähtiin käyttikö nenää. No käyttihän se. Eikä paljoa haitannut, vaikka välillä tuli kapuloitten ja koiran välista ohikulkijoitakin. Sitten laitettiin hämäys keko. Ei häirinnyt. Leviteltiin keko. Ei häirinnyt. Lävitettiin vielä lisää. Ei häirinnyt. Tai kävi tsekkaamassa muut ja tiputti oman, mutta palas takaisin ja toi sen oman. Fiksu jätkä siis. Pohjatyöt siis hyvin tehty ja nyt vaan eteenpäin.

Lisäksi tsekattiin kaukojen tilanne. Teknisesti oli Riitan mielestä hyvä. Takapalkkaa voidaan hyödyntää tai namien heittelyä. Ja ei ku matkaakin tässä lisäämään vaikka askel kerrallaan.  Hyvä hyvä!

Riitan sanoin: hyvä pohjatyö tehty ja pienellä työstämisellä liikkeet on kasassa! Voiko ihminen onnellisempi olla tässä asiassa! Hyvinhän meillä siis menee. 

Kokeilin myös luoksarin stopeilla. Jumantsuikkeli ku olikin hienot! En oo varma ollaanko tehty niitä koskaan liikkeenä pötköön eikä nyt muutenkaan, mutta tuohan stoppas ku seinään sekä seisomisen, että maahan menon. Superpätevä sanon minä.