Pikainen uutiskatsaus

Treenattu on. Hyppytekniikkaa ja keppejä. Tekniikka menee ihan kivasti ja eteneminen on molemmilla tasaista. Josko sitä Papullekin uskaltais laittaa jo vähän rimaa bumpsien tilalle.

Muuten tokoiltu kotona ja treenattu vartalon hallintaa. Hyvin pyörivät ja Reimalle menee hitaasti kaukojen asennonvaihdotkin perille.

Muuten on ratkottu Reiman huutamista, mikä meni omiin sfääreihinsä viime viikkoina. Kiljui minkä keuhkoiltaan kerkisi, jos ulosmeno kesti. Jäähylle laitettaessa putkihuuto vaan jatkui, mutta nyt tuntuu löytyneen ainakin hillitsemiskeino ja toivottavasti naapurit eivät enää luule, että meillä kidutetaan koiraa.

Vähän tylsää siis on ollut (lue: ei tuhoja eikä ruokavarkaita) ja katsellaan milloin seuraavia kisoja taas kokeillaan. Agilityssä on menossa edelleen kadonneiden kontaktien mysteeri, jota ratkotaan taas ensi viikolla osaavimmissa käsissä. Toko suhteen tavoitteet näyttää ainakin keväälle olevan kohtuullisen selvillä, kisaa ja kurssia on buukattuna, vaikka välillä se usko meinaakin todella mennä tuohon touhuamiseen.

Viikon töhellykset

Tiistaina agilitattiin tuttuun tapaan ja aikamoista vänkyrää mentiinkin edellisen ryhmän jäljiltä. Ihan kivasti kuitenkin selvittiin. Muutamia ajoitusjuttuja täytyy muistaa ja treenata. Heidille suurkiitokset Reiman karvojen eliminoinnista eli taas on rekku vähän kevyempi ja sieltä alta paljastui melkoisen timmissä kunnossa oleva nuorimies.

Välillä ollaan muistettu jumpatakin taas. Pitäisi siinä ryhdistäytyä paremmin, jotta taas kehdataan mennä käymään fyssarille. Päivittäin ollaan tehty kontaktitreenejä kotona. Papulle asia tuottaa päävaivaa ja turhautumista. Meteli on melkoinen, kun ei pääsekään ruokakupille, kun yrittää vähän oikoa asiaa. Reimalla taas toimii ihan kivasti kotona homma. Radalla onkin sitten aivan eri asia, kuten alempaa voi lukea.

Torstaina tehtiin hyppytekniikkaa ja yllätykseksi kumpikin veti ihan nätin näköistä perussarjaa 15 cm rimoilla. Oikein hyvä homma. Selkeästi keskittymistä havaittavissa ja vauhti on mukava molemmilla.

Lauantaina korkattiin kisakausi ja penkin allehan se meni. Saviojan radat oli oikein kivoja, joskin ansakohtia löytyi. Meille suurimmaksi ansaksi koituivat kontaktit. Ihan nätisti ohjautui ja kuunteli, mutta kontaktiesteillä alkoikin sitten huutaminen. Kummastuttaa se, että tuleeko sille jokin yhtäkkinen blackout kisaradalla vai mistä on kyse, kun huuto alkaa ja homma näyttää siltä, ettei olisi koskaan asiaa treenattu.
1.radalla olin itse vähän tyhmä ja valttamaton enkä ottanut Reimaa kantoon ekan kontaktiloikan jälkeen. Enkä myöskään toisen. Kolmannelta sitten. Mikä lie aivotus sitten oli tässä. Toiveita kai siitä, että edes jollekin osuisi. No ei osunut.
2.radalla sitten pysyin päätöksessäni. 6.esteeltä koira kantoon, kun possutteli taas törkeästi. Harmittaahan se. Muuten etenisi niin kivasti ja kohtuu vauhdillakin, mutta kun ei osu kontaktille niin ei osu.

Treenihallille pohtimaan asiaa ja odottelemaan parin viikon päästä olevaa Niinun ja Sadun kontaktivalmennusta. Oikeastaan sen jatko-osaa. Kisoihin ei ole asiaa ilmeisestikään nyt pitkään aikaan. Oikeisiin ainakaan.

Muuten on järjestelty kevään tokokuvioita ja kurssia on tiedossa niin täällä lähempänä kuin Suomen koiraurheilun Mekassa Turussakin. Vaikka mitäs sillä on väliä, kun tuo keksii kokeissa kuitenkin sitten taas jotain ihan omaa jäynää. On ne niin velikultia!

Viikon treenirapsa

Tiistaina agilitattiin ohjauksessa. Tehtiin pöytää ja keinua pitkästä aikaa. Pöytä nyt ei koskaan olekaan ollut mikään megavarma, mutta kyllä tuo sen idean tietää ja omalla liikkeellä Reiman saa kyllä siellä pidettyä paikallaan. Ihan kivat treenit, vaikka Reima vähän omasta mielestä hidas olikin.

Keskiviikkona jumpattiin. Jumpat on vähän viime aikoina unohtuneet ja nyt koitetaan palata taas ruotuun.

Torstaina molempien kanssa hyppytekniikkaa. Papulla hyvä meininki ja meni lujaa. Teki myös tarkkaa työtä perussarjalla ja kasvavallakin venytti hyvin hyppyään. Keppejäkin treenattiin ja nyt on hyvä kuva siitä miten sinne pitää hakeutua. Reiman kanssa myös perussarjaam joka oli ihan hyvä. Korkeustreenissä meni sitten ponnistukseen lähtö vähän pieleen, niin jeesattiin sitten sen ajoittamista apubumpsilla, jolla korjasi asian. Muuten työstettiin kontakteja ja siinä sitä työnsarkaa riittää.

Perjantaina painittiin kontaktien kimpussa Satulinnassa ja hyviä vinkkejä saatiinkin. Nokkiminen vaihdettiin tassuiluksi ja palkkaaminen muutettiin vapautukseen. Kyllä se kai tästä. Pakkohan sen on. Paljon on työtä kyllä tehtävänä.

Uudet vuodet ja kujeet

Vuoden alkuun pitää kirjata ylös vuoden tavoitteet, eikös juu?

Papu:

1. Tekemiseen hyvää fiilistä. Iloinen ilme koiralla ja into piukassa. Haetaan sitä, että saisi taas itseluottamusta lisää ja tarjoaa tekemistä.
2. Agilityssä hyppytekniikkatreeniä jatketaan ja koitaan muutama startti ottaa, jos tekniikka näyttää olevan paketissa.
3. Raunioilla käymistä jatketaan. BH-koetta voidaan treenata, mutta veikkaan ettei ohjaajan hermot kestä siihen osallistumista. Ilmaisu laitetaan kondikseen.
4. Opetellaan uusia temppuja.

Reima:

1. Ääntelyä kuriin. Haetaan rauhoittumista ja rauhallisuutta tekemiseen.
2. Tokossa koitetaan saada TK1 nyt vihdoin plakkariin ja siitä sitten eteenpäin. Katotaan kelpuutetaanko meitä edustusjoukkueisiin.
3. Agilityssä hinkataan edelleen kontakteja. Suurimpana toiveena olisi puristaa ne kaksi nollaa ja siirtyä 3-luokkaan. Tämä tietystä vaatisi noiden kontaktien hanskaamista. Hyppytekniikka parannetaan, jotta sitten taas selvitään radoilla paremmin tiukoista tilanteista.
4. Näyttelyissä tullaan varmaan piipahtamaan ja toivotaan sieltä toki sertejä irtoavaksi.

Mia:

1. Pidempää pinnaa koirien kanssa kaivataan. Ei kai se nyt niin vaarallista ole, jos välillä vähän töhöävät.
2. Onnistumisia kokeissa. Se, että olis hyvä fiilis ja ollaan tekemässä yhdessä. Ei taistella ja vängätä. Mun mielestä oltaisiin se ansaittu. Kovasti on tehty töitä koko vuosi, mutta tulokset ovat olleet vähän laihoja.
3. Jotain uutta pitäisi myös keksiä, että mieli pysyy virkeänä.
4. Kolmas koira on toiveissa, mutta ei se taida vielä tänä vuonna realisoitua. Tosin kyllä kohta pitäisi olla jo uusi agilitykenttien valtias kasvamassa.

Mitä tässä on nyt muutamaa blogia tullut luettua ja ihania videoita nähtyä hyvästä tekemisestä, niin ei voi niistä muuta sanoa kuin, että ihailtavaa menoa. Kovasti on tehty töitä ja sen mukana sitten saavutettukin sm-mitaleita tai top team-paikkoja. Voi, kun mekin oltais samalla tasolla. Se, että tulis se hyvä fiilis siitä onnistumisesta koesuorituksen jälkeen. Ehkä sitä pitäis olla välillä itselleenkin vähän armollisempi eikä etsimällä etsiä niitä parannuskohtia vaan sen sijaan nauttia siitä mikä meni hyvin. Välillä sitä kaipais, että nuo koirat edes hetken ymmärtäisivät puhetta ja pystyisivät puhumaan, jotta saataisiin pelisäännöt selviksi. Mutta sitä odotellessa pitää koittaa löytää muita keinoja. Sisulla vaan eteenpäin ja toivotaan, että se päivä paistaa jonain päivänä risukasaankin.