Kontaktikoulu osa 2.

Rapeassa pakkasessa suunnistettiin sunnuntaiaamun kunniaksi Satulinnaan treenaamaan kontakteja. Onneksi pakkanen ei tunkeutunut sinne sisään asti. Pakkaspäivät olivat tehneet tehtävänsä ja Reima oli innosta pinkeänä laduttu treeneihin. Lenkkeilyt ovat jäänet siis vähiin ja haukkuhirviö pääsi radalle. Kierroksista huolimatta Reima tekikin ekalla yrityksellä jo varsin mainion stoppauksen puomi päähän. Tosin Satu totesi, että helpotan asiaa ottamalla sivuetäisyyttä koiraan. 

Toisella kertaa vaikeutettiin asiaa niin, että juoksin aivan koiran vieressä ja tein pienen pysäytyksen omaan liikkeeseen. No pysähdys oli vähän pidempi, kun piti muistaa niin monta asiaa, mutta pointti tuli selväksi: se häiritsi koiraa eikä Reima mennyt puomin päähän saakka, mikä olisi tarkoitus. Tätä alashakeutumista sitten lähdettiin vahvistamaan. Apuohjaajalla ja namilla sitten alkoikin heti sujua. Tätä vaan nyt lisää, jotta paikasta tulee varma. Erilaisia häiriöitä mukaan. 

Ongelmahan on siinä, että yhteen treeniin saa mahtumaan näitä pelkkiää puomitreenejä vain muutaman, kun pitää saada koiralle se hinkuvinkuvire päälle eli nämä tehdään ensimmäisenä, kun tullaan halliin. Mutta kyllä se tästä lähtee. Ei kuitenkaan ihan toivoton tapaus, kun pystyy hallitsemaan itseään lähdöissäkin, joten miksei kontakteillakin. Keinua ei päästy kokeilemaan, kun puomikin oli vielä näin hatara.