Sitähän löytyy aina. Niin löytyi eilisistäkin treeneistä:
1. Putkijarrutukset: suorat putket on aika vaikeita, jos rekulla on rakettimoottori. Vielä vaikeampaa on, jos se pitäis saada vielä ohjattua takaakiertoon. Onneksi Reima on kiltti ja odottaa ohjeita, mutta siinä sitten hävitäänkin taas sekunteja, kun homma ei ole sujuvaa.
2. Kepeille menot: vaikeuksia tulee, jos on avokulma ja mun liike pysähtyy/vaihtaa suuntaa. Omassa rintamasuunnassa on korjaamisen varaa ja sisäänmeno ja eteneminen pitää saada varmaksi. Jos edetään samaan suuntaan, niin menee varmasti loppuun. Varmuutta vaan eri kulmiin.
3. Keinu: Tää on taas unohtunut. Tosin ei ole koskaan ollut mikään supervarma. Suurimpana virheenä nyt se, ettei mene ihan päähän asti vaan himmailee liian aikaisin. Toistoja, toistoja, toistoja. Meni tässä epävarmaksi ja keskittyi enemmän mölyämiseen.
Hyvinä juttuina mainittakoon: hyvä vauhti, hyppy on parantunut, kontaktit tuli hienosti alas asti, vaikka irtosin sivulle ja taakse, välistävedot sujuu. Kai siitä vois jotain tullakin. Jonain päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti