Vai olisko sittenkin?
No juhannusta edeltävä viikko meni minulla Edinburghissa, joten silloin ei treenailtu, mutta viime viikolla sentään jotain taas tehtiinkin.
Tiistaina taas Kaisa Eerola koulutti ja hyvin kouluttikin. Joku SM-radan muunnelta se oli ja ihan kivasti Reima kieppui. Kepit olivat vähän unohtuneet ja niitä täytyy taas vahvistaa, mutta helposti sekin saatiin toimimaan. Näköjään Reimalla se meneminen on se juttu, kun tuli mun perässä ohi keppien päässä olevan namittajan. Hyvä niin. Yhdessä kohtaa ohjaaja empi ja tunki valssin sijaan persjätön renkaan jälkeen. Hämmästyneitä olivat ohjaaja ja kouluttaja. Koiraa tämä ei hämännyt ja se toimi ku junan vessan. Mitäpä sitä turhia väkkyröitä tekemään, jos vähemmälläkin pärjää. Vauhtia oli taas otukseen kertynyt, mikä oli hyvä juttu.
Keskiviikkona oltiin raunioilla Papun kanssa ja nyt haettiin taas enemmän haukkua. Heleppoa, sanois Papu. Ekan maalimiehen kanssa piti vähän pähkäillä, että pitikö mennä syliin vai mitä tehdä, mutta haukku tuli siellä kuitenkin ihan kivan vauhdikkaasti. Toinen maalimies samoin. Kolmannella oli sitten kouluttaja ja ohjaaja ihan sekaisin, kun mm olikin ihan muussa kasassa kuin mistä oli puhuttu. Onneksi koiran nenää tiesi paremmin ja Papu sulki korvansa myös siinä vaiheessa turhilta kutsuhuudoilta, kun kerran oli jo mm:n paikallistanut. Hyvin meni siis sekin. Tai oikeastaan aivan loistavasti. On se Papu pätevä koira ja vitsit ku näkisitte miten on murkkuja sillä pöksyissä, kun mennään raunioille!
Sitten tulikin taas juhannus ja koirat jäivät kaupunkiin. Josko sitä sitten taas huomenna jatkettais näitä koulimisjuttuja. Lisää siis myöhemmin.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Success is a science; if you have the conditions, you get the result.
Tämän viikon onnistumiset tulivat Papulta. Pitkään on mietitty miten ratkaistaan raunioilla ilmaisuasia. Papuhan ei ole kovin herkkä haukkumaan ja rulla nyt olisi ollut vielä vaikeampi, kun ei tuoda tahdo oikein mitään ottaa suuhun eikä rullia oikein ole russelinkokoisille rekuille tarjolla. Muutaman kerran ollaan sitten koitettu haukuttaa ja onhan se lähtenyt sitä tarjoamaankin. Erityisesti, jos on ollut vinkupallo takavarikoituna.
Tällä kertaa kuitenkin haukutettiin ekaa kertaa raunioilla ja lähti sen nopeasti tarjoamaan ja vielä uudelle ihmisellekin. Tosin en mä usko, että ihmisen tuttuudella olisi ollut asiaan vaikutusta. Haukuksi menee niin tutut kuin tuntemattomatkin. Kaksi maalimiestä ilman haukkua otettiin ja viimeiselle sitten haukku. Paitsi, että emäntä pilasi sen kutsumalla koiraa juuri, kun se oli siellä maalimiehellä. Eli yksi ekstra ukko otettiin vielä ja haukun kanssa nyt. Hyvin lähti haukku tulemaan. Olen niin tyytyväinen tuohon, kun muuten alkaa olla nenä hyvin käytössä rauniolla. Varsinainen taisteluvoitto siis.
Muuten tällä viikolla on tokoiltu maanantaina Reiman kanssa Annan Martan seurassa. Vähän oli höpöilyä ja monia asioita täytyy vielä vahvistaa. Jäävissä häntä lurpahtaa kovasti, kun menen taakse kauas. Tää saatiin moneen kertaan möhlittyäkin, kun ohjaaja ahnehti matkaa. Papukin teki pienen pätkän tokoilua ja on vähän ruosteessa siinä. Ihan hyvin tekee, mutta on epävarma. Lisää treeniä sinnekin siis.
Tiistaina treenattiin ekaa kertaa kesäryhmässä Kaisa Eskolan opissa. Melko pitkään haettiin hyvää tapaa tehdä pitkä kuljetus kepeille hankalasta kulmasta. Moneen kertaan sain Reiman tyrkättyä lähiesteille, mutta alkoi se kuljetuskin sitten sujua. Pienestä ajoituksesta oli siinä kyse. Positiivista toki se, että irtosi katseen voimasta. Keppikulmia tässä suhteessa työn alla.
Torstaina oltiin Niinulla ja ihan hyvää pätkää tehtiin. Treenin alle tuli täältä vedätyksen sietämisen parantaminen. Niin kova kiire tulee Reimalle perään, että hyppy hajoaa käsiin. Kaukaa rupesi ponnistamaan ja sitä sitten korjattiin etupalkalla. Tosin ei meinannut millään lähteä sitä korjaamaan ja kun väsyy, niin ei pysy enää kasassa. Syviä lihaksia ja tekniikka siis pitää treenata.
Siinäpä sitä taas. Tänään otettiin vielä pikkutokot vanhemmilla ja Reima oli intopinkeänä. Muutama hyppy tehtiin ja luoksarin stoppi. Toisinaan tuo vaan sitten toimii. Muutama toisto riitti, kun teki ne hyvin. Hypyn istuminenkin on nopeutunut. Hyvä päätös tälle viikolle!
Tällä kertaa kuitenkin haukutettiin ekaa kertaa raunioilla ja lähti sen nopeasti tarjoamaan ja vielä uudelle ihmisellekin. Tosin en mä usko, että ihmisen tuttuudella olisi ollut asiaan vaikutusta. Haukuksi menee niin tutut kuin tuntemattomatkin. Kaksi maalimiestä ilman haukkua otettiin ja viimeiselle sitten haukku. Paitsi, että emäntä pilasi sen kutsumalla koiraa juuri, kun se oli siellä maalimiehellä. Eli yksi ekstra ukko otettiin vielä ja haukun kanssa nyt. Hyvin lähti haukku tulemaan. Olen niin tyytyväinen tuohon, kun muuten alkaa olla nenä hyvin käytössä rauniolla. Varsinainen taisteluvoitto siis.
Muuten tällä viikolla on tokoiltu maanantaina Reiman kanssa Annan Martan seurassa. Vähän oli höpöilyä ja monia asioita täytyy vielä vahvistaa. Jäävissä häntä lurpahtaa kovasti, kun menen taakse kauas. Tää saatiin moneen kertaan möhlittyäkin, kun ohjaaja ahnehti matkaa. Papukin teki pienen pätkän tokoilua ja on vähän ruosteessa siinä. Ihan hyvin tekee, mutta on epävarma. Lisää treeniä sinnekin siis.
Tiistaina treenattiin ekaa kertaa kesäryhmässä Kaisa Eskolan opissa. Melko pitkään haettiin hyvää tapaa tehdä pitkä kuljetus kepeille hankalasta kulmasta. Moneen kertaan sain Reiman tyrkättyä lähiesteille, mutta alkoi se kuljetuskin sitten sujua. Pienestä ajoituksesta oli siinä kyse. Positiivista toki se, että irtosi katseen voimasta. Keppikulmia tässä suhteessa työn alla.
Torstaina oltiin Niinulla ja ihan hyvää pätkää tehtiin. Treenin alle tuli täältä vedätyksen sietämisen parantaminen. Niin kova kiire tulee Reimalle perään, että hyppy hajoaa käsiin. Kaukaa rupesi ponnistamaan ja sitä sitten korjattiin etupalkalla. Tosin ei meinannut millään lähteä sitä korjaamaan ja kun väsyy, niin ei pysy enää kasassa. Syviä lihaksia ja tekniikka siis pitää treenata.
Siinäpä sitä taas. Tänään otettiin vielä pikkutokot vanhemmilla ja Reima oli intopinkeänä. Muutama hyppy tehtiin ja luoksarin stoppi. Toisinaan tuo vaan sitten toimii. Muutama toisto riitti, kun teki ne hyvin. Hypyn istuminenkin on nopeutunut. Hyvä päätös tälle viikolle!
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Dreams come true if you survive the hard times!
Kova työ tuottaa vihdoinkin tuloksia. Reiman kanssa kipaistiin lauantaina yksi rata, tuloksena: voitto, serti ja homma jatkuu nyt siis agilityssä 3-luokassa.
Rata oli Johanna Nybergin ja oikeastaan mitään en siitä näin jälkiviisauksissa tekisi toisin. Kaikki meni niin kuin pitikin ja kontakteillakaan en varmistellut turhia. Niska oli Reimalla parantunut siihen malliin, että ajastakin tuli ihan kelvollinen. Etenemä ei ole mikään kovin huikea, mutta ihan mukavaa tahtia kuitenkin paineli.
Tänään jatkettiin sitten 3-luokassa yhden radan verran ja alkutiedoista poiketen startattiinkin viimeisenä. Alkun hieman pisti miettimään päällejuoksun ja pakkovalssin väliltä. No Päällejuoksulla mentiin eikä mitään ihmettelyjä siinä sitten ollutkaan. Kepeille meno oli tiukka ja kuvittelin, ettei Reima niille enää taipunutkaan ja hölläsin vauhtia. Oikeinhan se oli kuitenkin mennyt ja itse nyt sitten aiheutin tuon virheen ja uusittiin kepit. Loppurata varsin sujuvasti. A meni hienosti, keinulla räkytti ja puomilta varasti, mutta mentiin sitten kuitenkin loppuun asti, kun puomillakin himmasi selkeästi. Lopun välistävedot menivät mallikkaasti ja maaliin päästiin 5 vp + 3,23 sekkaa yliaikaa keppisekoiluista. Koira oli hieno, ohjaajan pitää vielä vähän harjoitella.
Muuten tällä viikolla oltiin tokoilemassa Riitan opeissa viimeistä kertaa ja onnistuttiin sieltä vähän myöhästymäänkin. Vaikeuksia meinasi olla hypyssä, kun Reimaa arastutti normaalia korkeampi umpieste. Yli siitä kuitenkin mentiin, mutta protestihaukku seurasi tätä suoritusta. Muuten oli oikein pätevä, mitä nyt häirityssä kontaktissa hyökkäsi luvattomasti lelun kimppuun, jota siis Riitta heilutteli. Hyvä siitä kuitenkin tulee.
Torstaina Papukin pääsi aksaamaan, kun Liisa tarvitsi tuurauskoiran. Hauskaa taisi molemmilla olla ja Papuhan veti Liisaa ihan höplästä, jos ohjaaminen ei ollut tarkkaaa. Hyvä hyvä!
Rata oli Johanna Nybergin ja oikeastaan mitään en siitä näin jälkiviisauksissa tekisi toisin. Kaikki meni niin kuin pitikin ja kontakteillakaan en varmistellut turhia. Niska oli Reimalla parantunut siihen malliin, että ajastakin tuli ihan kelvollinen. Etenemä ei ole mikään kovin huikea, mutta ihan mukavaa tahtia kuitenkin paineli.
Tänään jatkettiin sitten 3-luokassa yhden radan verran ja alkutiedoista poiketen startattiinkin viimeisenä. Alkun hieman pisti miettimään päällejuoksun ja pakkovalssin väliltä. No Päällejuoksulla mentiin eikä mitään ihmettelyjä siinä sitten ollutkaan. Kepeille meno oli tiukka ja kuvittelin, ettei Reima niille enää taipunutkaan ja hölläsin vauhtia. Oikeinhan se oli kuitenkin mennyt ja itse nyt sitten aiheutin tuon virheen ja uusittiin kepit. Loppurata varsin sujuvasti. A meni hienosti, keinulla räkytti ja puomilta varasti, mutta mentiin sitten kuitenkin loppuun asti, kun puomillakin himmasi selkeästi. Lopun välistävedot menivät mallikkaasti ja maaliin päästiin 5 vp + 3,23 sekkaa yliaikaa keppisekoiluista. Koira oli hieno, ohjaajan pitää vielä vähän harjoitella.
Muuten tällä viikolla oltiin tokoilemassa Riitan opeissa viimeistä kertaa ja onnistuttiin sieltä vähän myöhästymäänkin. Vaikeuksia meinasi olla hypyssä, kun Reimaa arastutti normaalia korkeampi umpieste. Yli siitä kuitenkin mentiin, mutta protestihaukku seurasi tätä suoritusta. Muuten oli oikein pätevä, mitä nyt häirityssä kontaktissa hyökkäsi luvattomasti lelun kimppuun, jota siis Riitta heilutteli. Hyvä siitä kuitenkin tulee.
Torstaina Papukin pääsi aksaamaan, kun Liisa tarvitsi tuurauskoiran. Hauskaa taisi molemmilla olla ja Papuhan veti Liisaa ihan höplästä, jos ohjaaminen ei ollut tarkkaaa. Hyvä hyvä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)