Vai olisko sittenkin?
No juhannusta edeltävä viikko meni minulla Edinburghissa, joten silloin ei treenailtu, mutta viime viikolla sentään jotain taas tehtiinkin.
Tiistaina taas Kaisa Eerola koulutti ja hyvin kouluttikin. Joku SM-radan muunnelta se oli ja ihan kivasti Reima kieppui. Kepit olivat vähän unohtuneet ja niitä täytyy taas vahvistaa, mutta helposti sekin saatiin toimimaan. Näköjään Reimalla se meneminen on se juttu, kun tuli mun perässä ohi keppien päässä olevan namittajan. Hyvä niin. Yhdessä kohtaa ohjaaja empi ja tunki valssin sijaan persjätön renkaan jälkeen. Hämmästyneitä olivat ohjaaja ja kouluttaja. Koiraa tämä ei hämännyt ja se toimi ku junan vessan. Mitäpä sitä turhia väkkyröitä tekemään, jos vähemmälläkin pärjää. Vauhtia oli taas otukseen kertynyt, mikä oli hyvä juttu.
Keskiviikkona oltiin raunioilla Papun kanssa ja nyt haettiin taas enemmän haukkua. Heleppoa, sanois Papu. Ekan maalimiehen kanssa piti vähän pähkäillä, että pitikö mennä syliin vai mitä tehdä, mutta haukku tuli siellä kuitenkin ihan kivan vauhdikkaasti. Toinen maalimies samoin. Kolmannella oli sitten kouluttaja ja ohjaaja ihan sekaisin, kun mm olikin ihan muussa kasassa kuin mistä oli puhuttu. Onneksi koiran nenää tiesi paremmin ja Papu sulki korvansa myös siinä vaiheessa turhilta kutsuhuudoilta, kun kerran oli jo mm:n paikallistanut. Hyvin meni siis sekin. Tai oikeastaan aivan loistavasti. On se Papu pätevä koira ja vitsit ku näkisitte miten on murkkuja sillä pöksyissä, kun mennään raunioille!
Sitten tulikin taas juhannus ja koirat jäivät kaupunkiin. Josko sitä sitten taas huomenna jatkettais näitä koulimisjuttuja. Lisää siis myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti