All action results from thought, so it is thoughts that matter.

Vuoden tavoitteiden läpikäynti ja puinti tulee tässä:
 
Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä. Tämä taidettiin aika hyvin saavuttaa. Suurempia juttuja ei tainnut Papulle sattua tänä vuonna. Tassutulehduksiakaan ei ole ollut, vaikka keli onkin ollut aikalailla märkä.
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata. Treenivuorot menivät uusiksi ja päällekkäin muiden harrastusten kanssa, joten telineet jäivät treenamatta tänä vuonna. Eikä oikeastaan BH:takaan olla treenattu. En mä uskalla sinne mennä. Pääsee vielä Papu hengestään. Rakennusetsintää sen sijaan päästiin kokeilemaan. Etsintähommat on Papun juttu. Niin innolla se sitä tekee. Ihana!
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa. Ei käy. Välillä tuurasi Niinulla tai oli aluevalkkutreeneissä mukana, mutta ei sellaista paloa Papulla ole, niin ei jaksa vääntää. Tehdään aina välillä jokunen pätkä hyvällä mielellä.

Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin. Voittaja jäi haaveeksi. Painittiin paikkamakuuongelman kanssa ja homma on edelleen kesken. SM:ssä ei oltu. Muutenkin kisat jäi muutamaan. Piirimestiksissä käytiin, mutta ihan kamalaahan se oli. Lähti paikkamakuusta ja muutenkin ihan kierroksilla. Tuloksena meidän eka-ikinä-ei-tulosta. Masensihan se. No pitää treenata lisää ja ensi vuonna taas yrittämään. Tunnari on vielä vaiheessa ja ruutu. Muut tuo taitaa osata, mutta ilmettä ja asennetta pitää saada lisää. Ja palkkattomuutta ja kehärutiinit.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla. No ei saatu SM-nollia kasaan. Tässäkin lajissa kisattiin tosi vähän. Tosin alkuvuosi meni hyppyhaasteiden kanssa mainiessa. Nyt valoa tunnelissa ja ensi vuodelle muutama nolla kasassa. Takapäätä pitää kuntouttaa lisää. Itsenäisyyttäkin työstetään ja kontakteja.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei. Parissa käytiin. Eri ja Eh sekä yksi SA & AVK2. Ihan ok. Ensi vuoden kalenteria pitää suunnitella.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. Ilmettä on alkanut löytymään, mutta onnistumiset vähän niin ja näin. Agiradalla oli ainakin ihan kivaa.
5. Kunnossa pysyminen. Jotain juttuja on ollut ja selkä on arvoitus, muuten kaiketi mennyt ihan ok. Mitä nyt tällä hetkellä niskassa on patti.

Mia:

1. Flyballin opettelu. Opeteltiin. Parissa viikossa. Melkein. Messarissa oltiin maskottikoirana kisassa.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä. No joo, tokossa on ja agilityssä se on ulkoistettu Niinulle. Voisi olla paremminkin. Omat mielikuvat ojennukseen ja tavoitteet voisi myös kertoa valkulle.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen. Tätä olen koittanut tehdä ja paljon keskusteluja on käyty kehien laidoilla. Lentsulta suurin oppi tänä vuonna on ollut Reiman ymmärtäminen ja tyytyväisenä oleminen tekemiseen. On ihanaa olla osa huippua MM-tiimiä, jossa on hyvä meininki ja kannustavat ihmiset. Naurut on myös siellä saatu poikkeuksetta.
4. Parempi kunto. Tästä en tiedä. Voisi olla parempi edelleen ja liikkumista kehittää. Videolla näkyy edelleen muuminlailla vaappuva hattivatti, joka huiskii käsillään. Aika löysäkin se oli. Tarkkuutta, tsäpäkkyyttä ja tehokkuutta, pliis.

What dog breed are you?

You are a Scottish Terrier. When it comes to sniffing out the rats, you're the one for the job! You can usually tell the truth from a lie and have a good sense of who you can trust in life. You are kind of a loner, too. You don't feel people are necessary to be happy.

Itsensä voi testata täällä.

Linkkiä rotujen kehittymiseen eli jalostuksen tuloksiin

Löytyy täältä. Siitä voikin olla sitten montaa mieltä, että onko kehitytty ja onko kehitys olla parempaan suuntaan.

“In three words I can sum up everything I've learned about life: it goes on.”

Jep. Näin se taitaa mennä. Tällä viikolla mentiin eteenpäin ensin Papun kanssa rakennusetsinnän merkeissä. Sitähän Papu ei ollut koskaan aikaisemmin vielä tehnyt, mutta sinne taloon se paineli häntä tötteröllä ja rupesi hommiin. Mielettömän pätevä jätkä. Heti aikalailla hajulle heti ja nenällä meni eteenpäin. Silmiä ei käyttänyt, koska törmäsi maalimieheen. Toisella maalimiehellä hieman epäröi portaita, mutta meni kuitenkin, kun tulin tueksi. Eikä ongelmaa. Kolmas oli piilossa kellarin syövereissä ja pieniä haasteita oli kohdentaa haukkua, kun hännän varjo heilui seinässä. Meni se haukku lopulta oikeaan suuntaan. Superhieno Papu sai ihasteluja treenien vetäjältäkin. Treeni-ja muistilistalle meni haukkuminen. Pitää muistaa tehdä äänenavaus ennen treenejä, niin haukku kulkee heti niin kuin pitääkin.

Torstaina Niinun normaalit treenit, tosin Maijun vetämänä, mutta tuopa ei haittaa. Hyvällä draivilla Reima veteli ja pieniä hinkkauksia tehtiin ohjaajan reiteihin. Valssikohta tuotti päänvaivaa eikä sitä oikein saatu hyväksi. Etupalkkaa kokeiltiin välillä ja sillä eteni paremmin. Muuta ei siitä treenistä jäänyt kovasti mieleen. Tai siis hyvä mieli jäi.

Perjantaina ajeltiin itsenäisyyspäivän aluevalkkutreeneihin Sporttikselle. Tulin vähän myöhässä ja treeneissä oli menossa ohjaajien tarkkuus eli piti saada pudotettua lelu laatikkoon, kun juostiin sen ohi. Hyvin meni se. Lisäksi oltiin puuhippaa ja kirmailtiin kirkuen siivekkeiltä toisille. Yllättävän pienellä saa porukan hermottomiksi hihittelejöiksi ja siinä sivussa lämmiteltyä. Treeninä erilaisia ratapätkiä. Yhteensä neljä, joista valittiin kaksi. Ekalla radalla toiselle esteelle oli takaakierto. Ensin valitsin siihen ratkaisuksi pakkovalssin, mikä toimikin ihan hyvin. Lisäksi kokeiltiin takaakierto-päällejuoksulla ja lopuksi vielä pyörityksellä. Yllätykseksi nämä jälkimmäiset olivat pakkovalssia nopeampia. Ja mä, kun luulin, että mun koira ei osaa pyöriä siivekkeen ympäri.

Toisella ratapätkällä välistäveto ja siitä tiukka putkeenvienti. Välistävedot taisivat mennä kaikki ihan putkeen, mutta putkeen osuminen oli aluksi vaikeaa. Oma ajolinja poukkoili ja juostiin Reiman kanssa rinnan. Piti siis irrota edellisiltä esteiltä jo aikaisemmin ja jättää koiralle tilaa mennä putkeen. Putkihan oli siis suora ja sen jälkeen taas edessä tai oikeastaan hieman sivulla takaakierto. Ensin koitettiin sitä pyörittämällä, mutta tulos ei oikein ollut hyvä. Siirryttiin takaakierto-persjättöön ja sillä saatiin parempi eteneminen. 

Koska oltiin aika hyviä kuitenkin, ehdittiin vielä tehdä kolmaskin pätkä. Nyt hanatettiin kunnolla ja sitten testailtiin putkijarrua. Jarrut ei oikein toimineet, mutta vikkelä ohjaaja ehti pelastamaan tilannetta. Ensin tehtiin sylkkäriä, jossa ekalla kerral Reima pyörähti ihan väärään suuntaan. Seuraavaksi valssilla koiran linjaa paremmaksi, mutta seuraavan esteen jälkeinen elämä oli vaikea, kun jäin paikalleni. Reimallla oli treenien ajan hyvä asenne. Pitää vaan itse muistaa liikkua rohkeasti ja unohtaa se varmistelu.

Lauantai ja sunnuntai kului Reiman kanssa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa. Lauantain ohjelmaan tuli muutoksia ja aikataulut menivät sekaisin. Sinänsä ei suurta ongelmaa, mitä nyt tulee vähän pitkä päivä, kun ennen kasi lähtee kotoa ja ruokaa saa vasta siinä, kun palailee takaisin viiden aikaan. Vapun luento oli mielenkiintoinen ja taas tuli muistettavaa treeneihin.

Tässä muistiinpanoja:

• Hyppyyn vaikuttaa koiran mittasuhteen sekä lihaskunto
• Hyppytekniikan treenaaminen tuo myös etenemistä
• Hyppääminen ei ole geneettinen ominaisuus vaan opeteltava taito
• Ihmisen tulee vastata koiran fysiikan rakentamisesta ja huollosta, selkeästi ja oikea-aikaisesta ohjauksesta, koiran itseluottamuksen kasvattamisesta ja sen tukemisesta
• Koiran homma on hakea reitti esteelle, arvioida etäisyys, valita ponnistuspaikka
• Riman pudotus kertoo aina jostakin aiemmasta asiasta

Lauantaina tehtiin perussarjaa ja Vappu totesi, että Reiman perushomma on ok. Jotain pientä jumia on, koska istuu istuu vasen takanen edempänä ja valuu oikealle hyppysarjalla. Pitkän selän ja lyhyiden jalkojen takia perussarja on Reimalle voimasarja, vaikka tehtiinkin pienillä kolmen jalan väleillä. Neljällä jalalla joutui jo venyttämään itseään.

Sunnuntaina jatkettiin hommia. Lämmittelyt perussarjalla ja ihan hyvin eteni. Sitten siirryttiin tekemään pientä ratapätkää, jossa mukana taipumista, oksereita ja eri korkuisia rimoja. Eka pätkä meni ihan ok, alussa pientä tahmaa, mutta pääosin ihan hyvin sitten, kun sai koneen käyntiin. Toinen pätkä hetsaten ja sitten olikin jo hyvä meininki päällä. Tosin huomioina se Vapulta, että mä itse olen epäselvä käsieni kanssa. No, kun videolta katsoo, niin näinhän se on. Vapaa käsi vispaa, minkä kerkiää ja ohjauskäsi on löysä. Löysää on minun meno kokonaisuudessaan. Kumma homma, että sitä kuvittelee juoksevansa kovaa, mutta ihme sipsuttelua on koko homma. Mutta jatkossa pitää hetsata raivoon ennen lähtöä. Palkka vois olla edessä valmiina tai tulla joltain muulta kuin minulta. Reima toivoo joulupukilta sarjakorttia vesijuoksuun ja muutenkin pitää painonsiirtoa treenailla. Treenit voisi aina päättää vaikka vauhtiputkiin, jotta jää hyvä draivi. Tänäänkin kirmaili pelkkään putkeen niin vauhdilla, että tulee kaarteesta juosten putken sivua. On se hieno.

Kotimatkalla tää tuleva hyppymestari sai jonkun älynväläyksen ja halusi kesken matkaa tehdä muuton. Ilmeisesti boksi ei ollut mieleinen eli siitä piti räjäyttää vetoketju, että voi siirtyä toiseen boksiin. Siellä hää sit oli tyytyväisenä. En oikein ymmärrä.

Treenilistaa..

Sinne tuli nyt sitten viimeistään ne kontaktit. Hiipii nyt niitä urakalla. Eli suunnitelmissa kasvattaa vauhtia puomilla ja A:lla. Draivia alastuloon. Sitä lähdettiin hakemaan tekemällä targettiharjoituksia ja selaamalla Susan Garretin kirjaa läpi. Tavoitteena esteille on muuttaa puomi ja A juoksukontakteille ja saada keinulle kuntoon kunnon päähän juoksu ja painonsiirto taakse.

Painonsiirron Susan opettaa peruuttamisen kautta. Koira johonkin pieneen väliin, jotta alkaa tarjota peruuttamista, kun ei eteenpäinkään pääse. Tarkoituksena on saada paino taakse eli palkkaus etutassujen väliin ja ohjaajakin alhaalla ettei nokka ole kohti taivaita.

Draivia tulla esteeltä alas Susan opettaa targetilla ja nenäkosketuksella. Siinä on meidän pieni hupsis, kun Reima on tassukoira, mutta eiköhän se tästä. Tähän aattelin lisätä vähän apuja boksin muodossa eli boksin yli juosten ja pitäisi pysähtyä koskemaan targettia. Targetti siinäkin suhteessa hyvä, että ohjaajan sijainti ei vaikuta niin paljon, kun tehtävä on mennä suoraan laatikon läpi targetille.

Se, mikä pohdituttaa on se, että mitä pitäisi tapahtua A:n ylösmenolla? Moni tuntuu loikkaavan sinne ja näyttää siltä, että vauhti hiipuu siihen. Miten opettaa ja toimiiko pelkkä juoksu, jolloin loikkaa ei tulisi?

Muissa uutisissa pitoharjoitukset tunnarilla. Uuden karhea tunnari tuottaa ongelmia ja sitä pitää enemmänkin hammastella. Pito on aika ajoittain hyvää ja irroituskäskykin alkaa mennä läpi. Lisää toistoja toki vaaditaan.