Tuttu fiilis

Lissää treeniä

Eilen muuten vielä käytiin liitelemässä hallilla molempien koirien voimin. Voiko onnellisempi olla, kun Papukin on nyt syttynyt lajiin ja tekee hommaa täysillä ja riehuu pallon kanssa! Superihana vanhus! Taitaa siis vanhus päästä kohta kisoihin!

Reiman kanssa pientä kivaa ja rimat 25:ssä meni ihan kivasti. Vauhtia oli ja pääasiassa tehtiin kontakteja. Hyvin tulee alas. Himmailee hieman, mutta ei haittaa, että keskittyy tulemaan nätisti. Kisoissa kuitenkin vire nousee ja tulee aivan taatusti lujempaa.

Loppuun vielä pientä tokoilua. Hyppyä ei oltukaan tehty pitkään aikaan ja istuminen oli varsin vaikeaa. Muisteltiin sitten sitä. Hyppynoudossa palautti kiertäen esteen. Sitäkin siis pitää treenata. Nouto meni taas jännäksi ja kapula poskihampaille, mutta kun se on niin ihana, ettei siitä voi päästää irti edes palkkaleluun suunnatessa. On se hassu.

Kotona vielä seuraamista ja kontaktin pitoa sekä nopeita maahanmenoja. Nopeutta ei kyllä ihan saatu kuin muutama hassu kerta. Jatketaan harjoituksia.

Tässä vielä linkkivinkki koiran pedin askaroimiseen.

What are you doing to make things better?

Niin, no ei siihen auta odottelu vaan treenaaminen. Reima on ollut koko viikon todella rauhaton. En keksi muuta kuin, että jollakin naapuruston nartulla on juoksut taikka sitten sillä on jotain kipuja. Virkeä oma itsensä toki on, mutta kierrokset on tapissa. Uloslähtö ja rentoutuminen on todella haastavaa ja tulipa taas boksiinkin uusi tuuletusaukko. Huh. Ärsyttää ja koettelee tämä. Kotonakaan ei rauhoitu vaan menee edes takaisin ja ähisee.

Torstaina aksattiin Niinulla, muta treenit vetikin yllättäen tuuraaja. Tylsää, ettei näistä ilmoiteta etukäteen. Olisi kiva tietää tämä jo treenimatkalla ja miettiä haluaako tunnille mennä vai myydä sen eteenpäin. Niinuja, kun ei kuitenkaan ole kuin yksi olemassa.

Aksat eivät menneet ihan viime viikon malliin, kun pojat olivat olleet hoidossa pari päivää ja Reima selkeästi väsynyt. Itse kerkisin hyvin joka paikkaan reilusti edellä. Alkukuvioissa oli unohtanut jaakotuksen olemassa olon ja sen sijaan tarjoilin kummallista pyllistys-niisto-persjättöä. No askeleet saatiin kuitenkin kohdilleen ja mentiin eteenpäin. Päivän ahaa-elämyksenä se, että takaakiertoon ei tarvitsekaan mennä lähelle. Imagine that! Hyvin lähtee ohjaukseen kauempaakin. Jep. Niin se vaan toimii.

Lauantaina suunnattiin auto kohti Salon koirahallia ja MM-tiimin treenejä. Käpyhän siinä kärvähti heti alkumatkasta, kun huomasin Remen boksin mystisesti "ratkenneen". No ei muuta kuin jesaria kehiin ja suurimmat reiät piiloon. Treeneissä tehtiin seuruuta ja kontaktin pitoa. Seuraa hyvin silloin, kun pitä kontaktin. Sitten työstettiinkin sitä kontaktin pitoa. Tyyppi aluksi kuutamolla, mutta saatiin kuitenkin korjattua ja kerrottua mitä halutaan ja rupesi sitten skarppaamaan. 

Toisella rundilla tehtiin ruutua ja ohjatun suuntia. Ruutu ihan ok. Meni suoraan, tosin ekalla kerralla ei oikein usko riittänyt ruutuun asti. Apparin avulla tämäkin kondikseen. Suunnat meni varsin kivasti, mitä nyt ääntä alkoi tulemaan mukaan, kun toistoja tuli tehtyä. Loppuun vielä luoksari, jossa hyvä pysähdys ja vauhti.

Loppupaikkamakuita odotellessa tehtiin vielä noudon palautusta ja kivasti toi, vaikka taas välillä keskusteltiin pureskelusta. Ei kuitenkin enää mitään hammastikkumeininkiä. Paikkamakuu yllätti erittäin positiivisesti. Rivissä oltiin nätisti (makkarat maassa edessä toki), mutta ei mitään vänkäämistä ja mölinää. Itse paikkamakuussa snadisti levoton --> tarkoittaen sitä, että se pää ei pysynyt maassa ja oli aika tarkkana koko ajan. Pysyi kuitenkin ja oli hiljaa. Kesti myös liikkurin pujottelun, joten varsin pätevä. Pieni tärinä luoksepalatessa, mutta tää on silti superduperhieno suoritus verrattuna siihen mistä ollaan lähdetty. Iloinen mieli tuli tästä. Ihanaa, kun hommat etenee.

Success is liking yourself, liking what you do, and liking how you do it.

Torstaina kipastiin sellaiset aksat, että oksat pois. Hirmu hyvä fiilis ja meininki. Voi kyllä sanoa, että tykkäsin omasta ja koiran tekemisestä ja siitä miten se toimi. Jostain syystä päätin juosta ja juoksinkin. Niin, että koutsikin oli ihmeissään. Ei ollut kuulemma ennen nähnyt minun juoksevan niin kovaa. Olin ehkä täst vähän hämmentynyt. Ei se nyt ihan siltä tuntunut, mutta jos matkalla on putki/puomi-erottelu kahdella putkella, ja kepeillekin pitäisi ehtiä ohjaamaan,  niin pakkohan siinä oli tossua laittaa toisen eteen.

Ekalla yrityksellä hieman huono rytmitys kepeille ja Reme väärään väliin takaaleikkauksella. Toisella yrityksellä päätös juosta persjättöön ja sillä homma olikin helppoa kauraa. Superfiilis!

Jostain syystä Reima hyppäsi tällä kertaa paremmin kuin koskaan ja hypyllä oli oikeanlainen kaari eikä laakaveto. Hyppäsi pyöreästi ja "sukeltaen", joista tuli sitten hyviä käännöksiä. Olin myös itse aina hyvissä asemissa eli ajoissa, joten tällä saattaa olla merkitystä asiaan. Tältä tän pitäis tuntuakin. Kevyttä ja jouhevaa. Helppoa!

Muuten ollaan tokoiltu ja pähkitty kaukoja. Koitetaan nyt pitää ne takatassut paikoillaan ja kasvattaa matkaa. Hiljaa hyvä tulee.