Torstaina kipastiin sellaiset aksat, että oksat pois. Hirmu hyvä fiilis ja meininki. Voi kyllä sanoa, että tykkäsin omasta ja koiran tekemisestä ja siitä miten se toimi. Jostain syystä päätin juosta ja juoksinkin. Niin, että koutsikin oli ihmeissään. Ei ollut kuulemma ennen nähnyt minun juoksevan niin kovaa. Olin ehkä täst vähän hämmentynyt. Ei se nyt ihan siltä tuntunut, mutta jos matkalla on putki/puomi-erottelu kahdella putkella, ja kepeillekin pitäisi ehtiä ohjaamaan, niin pakkohan siinä oli tossua laittaa toisen eteen.
Ekalla yrityksellä hieman huono rytmitys kepeille ja Reme väärään väliin takaaleikkauksella. Toisella yrityksellä päätös juosta persjättöön ja sillä homma olikin helppoa kauraa. Superfiilis!
Jostain syystä Reima hyppäsi tällä kertaa paremmin kuin koskaan ja hypyllä oli oikeanlainen kaari eikä laakaveto. Hyppäsi pyöreästi ja "sukeltaen", joista tuli sitten hyviä käännöksiä. Olin myös itse aina hyvissä asemissa eli ajoissa, joten tällä saattaa olla merkitystä asiaan. Tältä tän pitäis tuntuakin. Kevyttä ja jouhevaa. Helppoa!
Muuten ollaan tokoiltu ja pähkitty kaukoja. Koitetaan nyt pitää ne takatassut paikoillaan ja kasvattaa matkaa. Hiljaa hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti