Niin, no ei siihen auta odottelu vaan treenaaminen. Reima on ollut koko viikon todella rauhaton. En keksi muuta kuin, että jollakin naapuruston nartulla on juoksut taikka sitten sillä on jotain kipuja. Virkeä oma itsensä toki on, mutta kierrokset on tapissa. Uloslähtö ja rentoutuminen on todella haastavaa ja tulipa taas boksiinkin uusi tuuletusaukko. Huh. Ärsyttää ja koettelee tämä. Kotonakaan ei rauhoitu vaan menee edes takaisin ja ähisee.
Torstaina aksattiin Niinulla, muta treenit vetikin yllättäen tuuraaja. Tylsää, ettei näistä ilmoiteta etukäteen. Olisi kiva tietää tämä jo treenimatkalla ja miettiä haluaako tunnille mennä vai myydä sen eteenpäin. Niinuja, kun ei kuitenkaan ole kuin yksi olemassa.
Aksat eivät menneet ihan viime viikon malliin, kun pojat olivat olleet hoidossa pari päivää ja Reima selkeästi väsynyt. Itse kerkisin hyvin joka paikkaan reilusti edellä. Alkukuvioissa oli unohtanut jaakotuksen olemassa olon ja sen sijaan tarjoilin kummallista pyllistys-niisto-persjättöä. No askeleet saatiin kuitenkin kohdilleen ja mentiin eteenpäin. Päivän ahaa-elämyksenä se, että takaakiertoon ei tarvitsekaan mennä lähelle. Imagine that! Hyvin lähtee ohjaukseen kauempaakin. Jep. Niin se vaan toimii.
Lauantaina suunnattiin auto kohti Salon koirahallia ja MM-tiimin treenejä. Käpyhän siinä kärvähti heti alkumatkasta, kun huomasin Remen boksin mystisesti "ratkenneen". No ei muuta kuin jesaria kehiin ja suurimmat reiät piiloon. Treeneissä tehtiin seuruuta ja kontaktin pitoa. Seuraa hyvin silloin, kun pitä kontaktin. Sitten työstettiinkin sitä kontaktin pitoa. Tyyppi aluksi kuutamolla, mutta saatiin kuitenkin korjattua ja kerrottua mitä halutaan ja rupesi sitten skarppaamaan.
Toisella rundilla tehtiin ruutua ja ohjatun suuntia. Ruutu ihan ok. Meni suoraan, tosin ekalla kerralla ei oikein usko riittänyt ruutuun asti. Apparin avulla tämäkin kondikseen. Suunnat meni varsin kivasti, mitä nyt ääntä alkoi tulemaan mukaan, kun toistoja tuli tehtyä. Loppuun vielä luoksari, jossa hyvä pysähdys ja vauhti.
Loppupaikkamakuita odotellessa tehtiin vielä noudon palautusta ja kivasti toi, vaikka taas välillä keskusteltiin pureskelusta. Ei kuitenkin enää mitään hammastikkumeininkiä. Paikkamakuu yllätti erittäin positiivisesti. Rivissä oltiin nätisti (makkarat maassa edessä toki), mutta ei mitään vänkäämistä ja mölinää. Itse paikkamakuussa snadisti levoton --> tarkoittaen sitä, että se pää ei pysynyt maassa ja oli aika tarkkana koko ajan. Pysyi kuitenkin ja oli hiljaa. Kesti myös liikkurin pujottelun, joten varsin pätevä. Pieni tärinä luoksepalatessa, mutta tää on silti superduperhieno suoritus verrattuna siihen mistä ollaan lähdetty. Iloinen mieli tuli tästä. Ihanaa, kun hommat etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti