Hyvinkään kisat

Saviojan radoilla tänään kisattiin Reiman kanssa ja eipä tullut muuta kuin sanomista.

1.rata: A:lta roiskaisi ruman kontaktin ja seuraava hyppy oli tarkoitus pyörittää, mutta ponkaisikin sitten loikan peninkulman saappailla (eli tais olla ohjaus tiukkaan käännökseen myöhässä). No meni se niinkin, kun ollaan nyt jaakoteltu ja pakkovalssailtu niin paljon, että tulee ihan nätin näköistä kiekuraa. Pienet kylmät väreet siitä, menee tämän muutoksen johdosta väärään putken päähän, mutta hyvin ohjautui ihan oikein. Sitten taas roiskaisu A, jonka jälkeiseen hyppyy ja putkeen irtosi oikein kivasti (Tästä Reimalle kiitosta!). Sitten tulikin ihan hyvä pätkä rataa, kunnes kepeillä olin sanaton ja otin liian aikaisin sivuaskeleen --> koira tulee perässä ulos. No ei kun korjaamaan. Lopussa keskityin niin kovasti muistamaan suorittamaan vielä putken, jota mun mielestä ei ollut rataan tutustumisessa, mutta kummasti siellä oli oikea numero ja muutkin sen tekivät, joten siinä sitten pienet teputtelut koiran sujahdettua hienosti putkeen. Tästä johtuen sitten olinkin kilometrin myöhässä puomilla, joten siellä ei oltu kuultukaan kontaktien suorittamisesta. Oli siellä vielä jossain välissä rengaskin, joka suoritettiin ohjaajan harha-askeleen takia sivusta ja taas korjailtiin.. Siis 20 vp ja reilu 2 sekuntia yliaikaa. Aika on yllättävän hyvä noihin korjauksiin nähden, mutta ne kontaktit. Joku tuossa taas mättää ohjauksessa, kun kuitenkin treeneissä tehnyt nyt niitä ihan hyvällä prosentilla.

2. rata: Teemana: Jos unohdat radan, tee rengas ja todennäköisesti osut oikeaan. Eli rengas tuli matkan varrella kolmesti. Taas tuli A:lta roiskaisu melko alkuun. Hienosti haki yhden esteen itsenäisesti, kun olin taas vähän jäljessä, kun Reima laittoi kaasun pohjaan suoralla ja tiukalla käännöksellä kepeille, jotka tällä kertaa meni ihan putkeen. Ja se putki oli sitten keppien päätteeksi. (Tässä vaiheessa ohjaajalle unohdus mitä piti tehdä seuraavaksi). Unohtui katsoa koiraa ja renkaan sijasta Reima keikkuikin sitten puomilla. Ei muuta kuin hylyn jälkeen loppurata, jossa TAAS kauhea kaasutus (lähinnä koiralta) putki-puomi-yhdistelmällä ja loikka jostain tuhat metriä ennen kontaktia. Pöh.

Kyllä on nuivaa, kun kontakteihin ei tuo menopeli malta keskittyä. Muuten on kyllä hyvin kuulolla ja hiljaa. Ehkä tää tästä. Eipä muutenkaan ollut oma keskittyminen parasta ja pänni, kun radalla pyörittiin pientä aluetta ympäri, joten rataan tutustuminen oli lähinnä törmäilyä muihin kilpailijoihin. Ei siinä oikein saanut omia ajatuksia pidettyä kasassa. Huomenna treenataan taas sitten lisää.