Kuvia tokosta ja agistakin

Paikkamakuu

Sinne jäi köllimään

  

Seuraahan se iloisesti

Ilman hihnaakin mennään. Ohjaajalla tiukka keskittyminen, koiralla hauskaa!

Ja näin me tehdään perusasento ja otetaan kontakti.

Ja sinne se jätetään seisomaan häntä pystyssä.

  

ja esteenkin takana seisotaan ja odotetaan ohjeita.

Näillä suorituksilla pääsee palkintopallille!

Ikuinen kolmonen ? Kivikon agikisojen palkintojen jako. Vieressä treenikaverit Katri ja Tärppä, jotka veivät voiton.

Tokokuvista kiitos Kirsi Auraselle!

Kivikko ja Tervakoski

Kivikossa agilityä Reiman kanssa viikon sairastelun jälkeen. Ei ehkä fiksuin valinta. Oli nimittäin hieman energiaa herralla.

Eka rata: Muuten niin kovin hienosti, mutta pitihän se taas tehdä se supermiesloikka puomilta. Siitä siis vitonen. Muuten meinattiin kerran törmätä, kun tuli hieman kiirus ja yhtä käännöstä en merkannut tarpeeksi ajoissa, joten kävi tekemässä pienen kierroksen väärään suuntaan. Huh huijaa. Vitosella pääsi palkintopallille 3.sijalle. Saatiin lahjakortti, joten ei muuta ku uudestaan!

Toinen rata: Tässä vaiheessa ohjaajalla oli jo sen verran pehmeä pää, että kolmannesta esteestä tultiin ohi, kun unohtui ohjata. A:lla kontaktista tietoakaan ja taas siinä vähän pasmat sen myötä sekaisin ja seuraava valssi pyöri auttamattomasti myöhässä, mutta osuttiin kuitenkin oikeaan putken päähän. A:lta taas loikalla ja sitten lähti välistä vetoon, mutta eipä tullutkaan estettä takaisinpäin. Hoh hoijaa. Puomilla sitten taas supermiehenä, josta palautin takaisin tekemään kontaktin kunnolla ja sitten suorinta tietä kotiin häpeämään. Aivan karsea rata ja koiralla väärä mielentila. Lähdössä jo vikuroi, kun ei meinannut haluta istua aloilleen. Mitä opimme tästä ? Viikon tauon jälkeen ei mennä kisoihin treenamatta.

Sunnuntaina Tervakoskelle näyttelyyn. Seurana mitä parhain seura eli Äiti. Tuomarina Jaroslava Ovesna, joka tuntui jakavan Eriä lähes jokaiselle. 

Reima: " 4 years old male, Very good head & ears, excellent front, good chest, good movement, correct hair quality".

Näillä sai Erin, SA:n sekä AVK3. Tukka hyvin, mikä oli hieno homma ottaen huomioon sen, että oon viime viikot Reiman karvoja ihan ite laittanut. Tosin kiitokset Saaralle hyvästä pohjatyöstä. Tuomari taisi tykätä vähän pienemmistä rekuista, kun Reima taas näytti olevan omassa jättiläisluokassaan muiden pienempien urosten keskellä.

Viikonlopun tuloksia

Viikonlopun suoritteet alkoivat lauantaina tokon piirinmestaruuskisoilla. Hieman jännitti ja vähän hirvittikin, kun kuitenkin viime vuonna seistiin palkintopallilla. Onneksi arpa oli suosinut ryhmäliikkeissä ja meille tuli reunapaikka sekä viereen tuttu koira. Jostain syystä samaan aikaan oli menossa myös kovapanosammunnat, jotka aika hyvin jytkyivät taustalla. Onneksi Reimalla oli nyt tärkeämpää puuhaa, mihin keskittyä, joten nekään eivät meitä häirinneet.

Ja sitten suorituksiin, tuomarina toimi Timo Pussinen:

Luoksepäästävyys: 10. Istui nätisti vieressä. Hieman kyseli apuja, kun tuomari tuli koskemaan, mutta ei liikahtanutkaan.

Paikkamakuu: 9,5. Vähennys tuli, kun nuuskutteli niin kovasti ilmaa. Pysyi kuitenkin maassa, mutta ei nyt ihan täysillä keskittynyt. Ja koska tuuli kovasti, niin ei tuomari kuullut myöskään vinkumisia. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei kyllä noussut ensimmäisellä käskyllä ylös.

Seuraaminen kytkettynä: 9. Olisko ollu yksi huono käännös, kun kontakti vähän tippui, muuten kyllä ihan mallikasta.

Seuraaminen vapaana: 8,5: Pieniä epätarkkuuksia tässäkin. Kontakti voisi olla parempi, mutta hyvä meininki.

Maahanmeno: 8. Valmistelevassa osuudessa ei ollut paras mahdollinen kontakti, mutta meni ripeästi maahan. Ei oikein tietoa, mistä syystä noita pisteitä meni.

Luoksetulo: 10. Jäi, tuli lujaa ja nasahti perusasentoon. Pöörfekt.

Seisominen: 9. Ei oikeastaan tässäkään tietoa, mistä tuo piste lähti. Ehkä otti taas sen askeleen käskyn jälkeen, mutta sitä en nyt oo pitänyt niin pahana. Ylempiä luokkia varten pitää treenata napakammaksi.

Hyppy: 8. Meinasi lähteä katsomaan mitä se liikkuri niiden palojen kanssa askartelee, mutta tuli kuitenkin viereen nätisti oottamaan liikettä. Lähti hyvin, tais ehkä pieni intoääni päästä, seisomisessa tepasteli totuttuun tapaan, mutta sillä ei ole niin väliä, kun kohta noissa hyppyliikkeissä ei enää pysähdytä.

Kokonaisvaikutelma: 10. Tuomarin sanoin: "Se oli oikein mukavan näköistä menoa, joten mitä tässä siitä enempää sanomaan".

Yhteensä näistä kertyi pisteitä 180,5/200.  Käsittämättömän hyvä fiilis kokeen jälkeen. Sain kerrankin koiran viriteltyä niin, että se teki töitä koko ajan ja meillä oli kivaa. Tämän viikon aikana tuli opittua se, että turha siellä on jännittää ja näköjään se, että on rennompi saa koirankin toimimaan. (Aika yllättävää.. :) Ihana Reima oli vain täydellinen. Tuolla tuloksella kiivettiin lopulta taas sille 3.sijalle ja saatiin myös kunniapalkinto. Voittajalle jäätiin 3,5 pistettä ja toiselle 1,5 pistettä. Pienestä oli siis kiinni.

Päivän kruunasi ATD:n joukkueiden kaksoivoitto joukkuekisassa, jossa ero jäi lopulta 0,5 pisteen päähän. Meillä oli kunnia olla mukana tuossa voittajajoukkueessa! 

Reimalle siis toinen 1-tulos, hieno henkilökohtainen 3-sija sekä joukkuepiirinmestaruus!

Sunnuntaina hurautettiin Heinolaan näyttelyyn Liisan ja Jennin kanssa. Reima esiintyi oikein nätisti ja kehänlaidan mukaan liikkui hyvin. Tuomarin Viva-Maria Soleckyj-Spunarin mukaan Reima on: "Good expression in head, Corpus is long, nice neck, nice temperament, good muscle, movement ok".

Eli Hyvä pään ilme, pitkä runko, hyvä kaula/niska, hyvä temperamentti, lihaksikas, liikkuu hyvin.

Tällä arvostelulla sai ERIn, SAn ja pääsei avoimen luokan 4.sijalle. Tuomari perusteli vielä, että vaikkei tykkääkään näin pitkä runkoisesti, niin koirassa on niin paljon hyvää, että sijoitti luokassa. Hyviksi sanoi vielä kerran ilmeen, temperamentin sekä turkin laadun. Hyvin siis meni nämäkin keimailut.

Kokemusta karttuu

Jep jep. Nummelaan vei tänään tie ja tokokokeeseen. Pöllönä olin katellut vähän päivät väärin ja siitä johtuen missattiin sitten Papun rauniotreenit. Miinusta siitä minulle.

Ja päivän suorituksiin:

Luoksari: 9. Meni vastaan ja olis antanut pusunkin, mistä tuomari ei niin välittänyt.

Paikkamakuu: 9. Voi sitä piippauksen ja tuoksuttelun määrää. Pysyi kuitenkin paikallaan. Meni heti maahan, mutta nousi vähän hitaasti ylös. Vierestä lähti rekku omistajaa vastaan vielä, kun palattiin luokse, mutta Reima pötkötteli. Mikäs hätä siinä enää, kun emäntä on jo tulossa luokse.

Seuruu hihnalla: 6½. Kumma juttu, vaikka juuri ennen kehää hetsasin ja hyvin seuraili, niin tässä sitten meni heti nenä maahan. Käännöksiä meni pitkäksi ja perusasentojakin välillä vähän sai odottaa.

Sama hihnatta: 6. Even worse. Välillä jäi syömään heinää matkan varrella ja piti hakea mukaan. Lopussa oli taas ihan tikkana. Onneksi muistin puolessa välissä jäädä katsomaan mitä se herra touhuaa ja otettua vielä mukaan ennen kuin olis liike nollautunut.

Maahanmeno: 10. Valmisteleva osuus oli kyllä karsea ja kontakti puuttui, mutta niille sijoilleen putosi, kun käsky tuli. Nousi istumaankin hyvin.

Luoksari: 7. Tässä en oo muuten varma, että olisko noussut seisomaan ennen aikojaan. Tuli lujaa - ohi. Ja jäi sinne laiduntamaan. Toisella käskyllä sitten sivullekin jo.

Seisominen: 10. Starttasi taas omia aikojaan katsomaan lähitötterön. Onneksi liikkuri ei ollut vielä kerennyt aloittaa liikettä ja eiku uusi perusasento ja menoksi. Tosin tuossa vaiheessa jo aattelin, että tää meni ihan nollille, vaan eipä mennyt. Nollan eteen tulikin vielä ykkönen.

Hyppy: 8. En tiedä oikeastaan mistä rokotti. Jotain pientä ynisi. Siis koira. Ja tassut liikku hippasen seiso-käskyn jälkeen.

Kokonaisvaikutus: 6. No koira haahuilee, syö heinää, varastaa, syö lisää heinää ja lopussa hain sitten pannasta pitäen hypylle, kun jäi sinne taas muuten jotain turaamaan. Haukahtaakin taisi jossain välissä.

Yhteensä 156/200p. Reipas kakkostulos ja se ykkönen olis taas ollut 4:n pisteen päässä. Pienestä on kiinni. Tuomarina oli Hannele Pörsti.

Opeteltavaa:
- treenaa tötteröiden keskellä
- treenaa vierailla nurmikoilla
- vahvista paikkamakuuta
- opettele viritysrituaalit

Hyvää:
- yksilöliikkeet meni jo melko rennosti. Eikä turoilu hermostuttanut ollenkaan.
- Hymyssä suin mentiin
- kyllä se on kuulolla vaikkei katsoisikaan
- koira osaa kyllä, enää loppusilaus täydelliseen vireeseen.

Hyvällä fiiliksellä kuitenkin mennään, mikä on pääasia.

Lisää treeniä

Tällä viikolla ollaan maanantaina tehty taas hyppytekniikkaa: perussarjaa ja etäisyyden arviointia. Perussarja alkaa Reimalla olla 20 cm:llä aika tasainen, tosin väsyy vielä helposti. Papukin tais tehdä tuolla korkeudella ja ihan hyvin meni. Papulla on kovasti motivaatio ja uskallus kasvanut. Aikamoista vinkumista alkaa jo kuulua lähtölupaa odotellessa.
Etäisyyden arvioinnissa oli 8ft ja 12ft välit. Reimalla oli aluksi hieman hakemista, mutta mukavasti saatiin menemään sitten kuitenkin muutama toisto. Papulla samat hommat ja on Reimaa tarkempi näissä jutuissa. Lisää vaan treeniä näihin.

Tiistaina jatkettiin hommia Sporttiksella kasvavalla välillä. Reima hyppäsi hieman vinoon ja ajautui esteen toiseen laitaan sarjan päätteeksi. Selkälinja on parantunut hyppyjen aikana ja vauhti pysyy aika tasaisena. Muutama rima taisi tulla satunnaisesti alas tai kolahtaa. Papu menee varsin sievästi ja pidentää hyppyään nätisti. Lisäksi tehtiin edellistorstain rataa, joka oli Saviojan Annen treenipätkää. Erityisesti treenin alla oli poispäinkäännös-tyrkkäys-yhdistelmä, kun kaksi estettä oli hieman porrastetusti ja siihen väliin ei oikein muuta kerinnyt tekemään. Torstaina Reima kilttinä poika tuli noiden esteiden välistä, kun siinä kerran oli minikoiran mentävä aukko.Tällä kertaa hommassa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa ja Papukin teki sen jo ekalla kerralla oikein. Hyvä me!

Eilinen meni LKK:n hallituksen kokouksen merkeissä ja syksyn koulutuksien suunnitelmia kuunnellessa. Tänä syksynä en ota omaa ryhmää koulutettavaksi, kun sattuvat samalle päivälle Papun rauniotreenien kanssa. Hauska kuitenkin nähdä, että innokkaita koirakoululaisia kuitenkin riittää melkoisesti.

Tänään treenattiin kotona pikkupätkät tokoa molempien kanssa ja Reima tekee ihan hyvät perusasennot ja noutaa varsin kivasti. Papu nostelee kapulaa varsin vauhdikkaasti ja palkkaus meinaa olla vähän turhan hidasta. Illalla nokka kohti agitokolaa ja treenejä. Taas päästiin tekemään Saviojan rataa. Ensin juututtiin hinkkaamaan a)sylkkäri b)niistoa. Sylkkäreihin ei lähteny Reima mukaan vaan hyppäsi ristiin. Vekkauksella teki yhden hyvän, joten plan b käyttöön. Ensin ei lähtenyt niistoonkaan mukaan (olisko ollut sitten liian vaisu?), mutta saatiin siitä lopulta ihan kelvollinen.
Seuraavaksi hinkattiin serpentiinisarjaa, kun ensi huomasin, että samperi se koirahan onkin jo mun jaloissa ja sitten edellä, joten jäi viimeinen este sitten välistä. Oma linja oli hippasen liian lähellä esteitä (tai sitten ne jalat vaan ei olleet tarpeeksi nopeat). Uusi yritys ja tais siinäkin vielä tulla vikasta ohi, mutta kolmannella kerralla sitten meni niin kuin pitikin. Tosin itsen en enää sitten muistanutkaan jatkokuvioita eli tähän väliin tulikin sitten sopivasti huilitauko.
Toisella kiekalla sitten päästiin etenemään paremmin, kun saatiin niistokin toimimaan ja pääsin etenemään hyvin.Nyt oli Reimalla taas niin paljon vauhtiakin, että sylkkäri sujui toisessa kohtaa rataa unelmasti ja toisella esteellä pyörittiin siivekkeen ympäri varsin nätisti. Kepit ottin varsin mallikkaasti ja kaikki kontaktit sujuivat tänään oikein hyvin. Kontakteissa ollaan varmaan päästy jo 9200. Matkaa siis vielä jonkin verran jäljellä, mutta varsin hyvältä näyttää. Lamppu on siis Reiman päässä syttynyt.

Viime viikolla tuli myös kokeiltua ehkä maailman ihaninta maksikoiraa eli Kinaa. Nyt tiedän mistä ne ihmiset puhuu, kun pitää vaan antaa mennä täysillä. Mahtava koira, joka kulki kuin ajatus. Haki hypyt kaukaa käskyttämällä ja teki täysiä. Aivan ihana otus! Siihen menofiilikseen koitan pyrkiä Reimankin kanssa eli pois turhat varmistelut. Kuten Teemukin sen sanoi koulutuksessa: anna koiralle tehtävä ja jätä se suorittamaan se ja liiku itse seuraavalle esteelle. Turha näitä on tassusta pitäen viedä, tossua toisen eteen!

Keppitreeniä

Sitä tehtiin eilen. Hyvin hakee Reima kepit 7,5 metrin päästä jo ihan itekseen. Lisää vahvistusta vaan vielä. Papu ei oo ihan samalla metrimäärällä, mutta tarjoaa ihan hyvin keppien hakemista. Loppuun asti ei vaan millään malttais, kun tietää, että siellä on odottamassa maailman paras pallo.

Eilen tosin palloon tuli niin paljon edellisten hallin käyttäjien karvoja, että karvat palautuivat Papun mahasta varsin nopeasti.

Hyppytekniikka ok, enää ei notkahda Reimalla selkä niin paljoa. Ullan tsekkausta ja jatkovinkkejä kuitenkin kaipailtaisiin.

Tänään ikävästi missattiin Papun rauniotreenit, kun Reiman karvojen laitossa kestikin huomattavasti pidempään, mitä oli arvioitu. Aika tylsää, mutta ei voi minkään. Ei ole reilua mennä treenaamaan vain oma koira, jos muutenkin treeneissä on vähän porukkaa paikalla.