A wise teacher makes learning a joy

Voimaannuttava agilityviikonloppu menossa Teemu Linnan opissa. Tällä viikolla on ollut niin fiilis laittaa koko harrastaminen narikkaan. Tiistaitreeneissä tökki vippaukset. Torstaina Niinun ilme oli lähinnä kauhistunut meidän tekemisistä eikä päästy taas radalla kauhean pitkälle. Harmittaahan se. Joku kiire Reimalle tuli mun perään, ja sitten homma olikin ihan räpiköintiä. Kaartuva hyppysuora, joka päättyi kepeille oli ihan toivoton. Hoh hoijaa!

Omalla vuorolla treenattiin Papun kanssa pientä rataa ja kivastihan se etenee. Muurillekin saatiin hyvät vauhdit ja pomppu. Papun kanssa ohjaaja joutui myös itse suorittamaan esteen eli putken, kun Papu pakeni sinne aarteensa kanssa. Ei oo helppoa tämä touhu aina. Reima teki etäisyyden arviointia, kun välimatkoilla on ollut ongelmia. No nyt niitä ei kuitenkaan ollut. Ihan hyvin meni vaihtelevilla etäisyyksillä ja vähän otettiin liikettäkin mukaan. Kaupan päälle kontakteja ja keppejä. Hyvin menivät. Selkeästi lamppu syttyy koko ajan enemmän.

Näiden koettelemusten jälkeen emmin todella paljon, että mikäs järki on mennä Teemu Linnan koulutukseen, mutta toisaalta ei ota, jos se ei annakaan. Alkuun tutustuttiin rataan (joka oli muunnelma Niinun radasta) ja sitten pieni teoriaosuus, joka lähinnä painottui mielikuviin ja onnistumiseen.
Pointit tältä päivältä tulee tässä:

• Ei mitään turhaa ohjaukseen, ovat vain häiriötä koiralle
• Treenit asenteella: "Ekalla kerralla nollalla läpi, kuten kisoissakin". Asenne ratkaisee.
• Epäonnistuminen on oppimista. Yrityksien kautta rakennetaan onnistunut suoritus.
• Mielikuvaharjoittelu: mieti sitä onnistunutta suoritusta!
• Heli Rantasen oivallus: maailmanmestaritkin ovat vain ihmisiä. Kukaan ei ole synnynnäisesti häviäjä tai voittaja. Töitä pitää toki tehdä.
• Epäonnistuminen on ihan meidän omaa keksintöä eikä siihen kannata keskittyä.

Jumpe, että noi motivaatiopuheet kyllä toimi muhun ja tuntuu taas siltä, että meidänkin ongelmat voidaan ratkaista. Palastellaan vaan pieniin osiin, niin kyllä ne saadaan siitä rakennettua kokonaisuudeksi. Me selvitään tästä kyllä!

Alussa tehtiin kaksi pakkovalssia radalla ja sitä sitten hinkattiinkin, kun mä olin vähän väärissä kohdissa ja pyörin liian vähän ja väärällä kaarella. Tyrkkäys saatiin kohdillen, kuriin ja pyöriminen kondikseen ja ai, että meni sujuvasti. Ei ollut kiire mihinkään.

Seuraavana haasteena niisto-persjättö ja seuraavalle esteelle viskileikkaus.  Niistopersjättö meni ihan hyvin, mutta turhaan oli kiire seuraavalle esteelle eli rytmitystä pistettiin kuntoon. Viskileikkauksen ongelmana oli, etten kertonut mihin mennään seuraavaksi. Sehän tehtiin tässä tapauksessa olkapäillä ja  kun ne saatiin mukaan, niin ei ollut hätää ollenkaan. Ja taas ne kädet alemmas, kun en mä minkään kirahvin kanssa ole liikenteessä.

Sitten jo aikaisemmin haasteena olleeseen kaartumaan suoraan ja kepeille menoon. Keppien vieressä oli luonnollisesti ansaeste, johon karautettiinkin sitten ensiyrittämällä. No eihän mulla ollut hajuakaan miten toi kohta handlata tai jos olikin niin ihan liian myöhään. Neuvoksi linjata koira hyvissä ajoin jo ennen edellistä estettä omalla linjalla ja olkapäillä. It's a miracle! Sehän toimi. Ihan sukkana sisään ajautui! Ei se ollutkaan yhtään vaikeaa!

Siitä jatkettiin poispäin käännöksellä pussiin ja puomille. Ensin epäröin sitä hakeeko se sen pussin ja himmailin. Tilille toki jouduin tästä. Ei pidä epäröidä, pitää vaan mennä ja pelastaa tilanne. Take 2: ei epäilystäkään asiasta. Vaikka olin vähän jäljessä sain Reiman kuitenkin ohjattua ansa esteen ohi puomille käskyttämällä.

Loppuun vielä pientä pyöritystä ja se tehtiin kelvollisesti hieman veitsenterällä, mutta siihen Teemu oli tyytyväinen, koska rohkeasti uskalsin. Hyvä me!

Omat muistettavat asiat siis:

• Uskalla mennä!Nyt mennään eikä meinata-meininki.
• Kädet alas, jeesaa koiraa enemmän
• Muista linjaukset ja olkäpäiden käyttö
• Käskytys ajoissa

Mielettömän hyvä koulutus! Hauskaa oli eikä pelottanut mokata! Onneksi tämä jatkuu vielä huomennakin!

Viikkokatsaus

Tällä viikolla treenattiin tiistaina kuten tavallisestikin. Menossa oli useamman välistävedon suora ja sitähän sitten kokeiltiin puolelta, jos toiselta ennen kuin löydettiin sujuvin vaihtoehto. Toki pätkän alussa piti tyrkätä koira takaakiertoon, mikä vähän vähensi ratkaisujen määrää. Päädyttiin kuitenkin siihen, että ekat kaksi mentiin päällejuoksuna ja kolmanteen persjättö, että seuraavalle esteelle olisi hyvä ohjaus. Hyvä siitä tuli. Sitten takuttiinkin taas pitkän estevälin ja okserin megaloikan kanssa. Askelmerkkejä saatiin vähän enemmän kohdilleen ja hyppykin alkoi näyttää paremmalta. Paljon on vielä kuitenkin tehtävää.

Torstaina oltiin Niinun ohjauksessa, jossa taas oltiin ihan ulapalla. Jostain syystä oli Reimalle niin kauhean vaikeaa tulla kaksi estettä peräkkäin. No ehkä siinä oli enemmän omasta ohjauksesta kiinni, kun tuo siihen kuitenkin niin herkästi reagoi. Valssit oli taas myöhässä kuten yleensäkin, mutta siitäkin selvittiin. Vaikeimmaksi kohdaksi tulikin sitten vippaus, kun itse taas ajauduin ihan väärille linjoille  ja ajoitus oli totaalisesti pielessä. Tämä siis treenilistalle.

Matkaa jatkettiin Sporttikselle ja hyppytekniikan pariin, joka sujui Papulla ihan kivasti, mutta Reimalla oli taas vaikeuksia pitkien välien kanssa ja meno näytti todella kaamealta. Ehdottomasti lisää treeniä. Otettiin myös Niinun treeneissä ollutta pyörityskuviota, joka meni varsin kivasti. Papun kanssa on rytmityksen kanssa hakemista, kun etenee niin erilailla kuin Reima. Toimi kuitenkin aika hyvin. Reiman kanssa ei ollut ongelmia, kun etenee kuitenkin aina niin reippaasti.

Lauantaina pojat tarkistutti kuntonsa Leena Piiran käsissä. Papu oli loistokunnossa: lantio suorassa ja hyvä lihastasapaino. Yksi triggeri oli, mutta sekin saatiin hoidettua. Hyvin on selvinnyt talvesta ja takin pitäminen on ollut toimiva juttu. Reimalla oli lukko toisessa kyljessä, mutta se saatiin avattua ja takajalkojen lihastasapaino oli parantunut. Molemmille tuli määräyksenä venyttelyjä ja takapään treeniä peruutuksen muodossa. Tyytyväinen olen kuitenkin ettei noilla ollut nyt mitään pahoja jumeja.

Viimeinkin ratkaisu meidän kontaktipulmaan

Onhan tätä jo kehitelty aikaisemminkin, mutta nyt niitä saa: Contact pants!

Treeniä treenin päälle

Tällä viikolla treenattiin omissa treeneissä pikajuoksua. Ainakin, jos oli Reiman kanssa radalla. Eka ratapätkä oli sula mahdottomuus ja ei saatu siihen oikein mitään toimimaan. Aina oli tosi hilkulla ja rimaa tuli kuitenkin alas. Ärsyttävää oli se. Kontaktit onnistui tuolloin ihan hyvin.

Treenejä jatkettiin Niinun opissa torstaina ja mulle mysteeriksi jäi edelleen, miten valssatessa voi koiraa tuupata paremmalle linjalle esteelle, kun pitäis jo juosta seuraavaa estettä kohti. Valssit siis muutenkin taas venyivät, mutta pienet kiemurat onnistuttiin hoitamaan kunnolla. Positiivista oli se, että Reima pysyi hyvin lähdössä ja helposti sitten pystyi ottamaan vastaan aika kaukaakin ja silti löysi kaikki esteet matkan varrelta. Takaakiertoja pitää treenata niin, että saadaan vähän parempaa kaarta esteelle, kun nyt taas tuli niin tiukasti, että kolautti kylkensä siivekkeeseen ja hyppää aika riman suuntaisesti, mikä taas on hankalaa ja rima tulee helposti alas.

Siitä jatkettiin vielä omalle vuorolle ja Papukin pääsi tekemisen makuun. Alkuun hyppytekniikkaa ja sitten muutamat kepit ja kontaktit. Hyppy rullaa ihan hyvin ja korkeustreeniä tehtiin. Kepeille alkaa olla aikamoinen imu ja tekemisen meininki. Kontakteilla ei oo oikein homma hallussa eli ei itse hae 2o-2o, mutta reagoi kuitenkin mun liikkeeseen. (Missä on toki omat hyvät ja huonot puolensa). Reima teki tekniikassa pitkiä välejä ja niistä ei tullut mitään ilman bumpseja. Niiden kanssa alkoi oikea rytmi löytyä. Lisää vaan toistoja. Pientä hapuilua kontakteilla, mutta kyllä sinne jokunen hyväkin mahtui mukaan.

Tänään sunnuntaina oltiin kontaktiklinikalla ja ekalla toistolla teki kontaktin huippuvauhdista, mutta ope-Satuahan se ei hämännyt, koska ei selkeästikään ollut kisatyylinen suoritus. No uutta putkeen vaan ja seuraavaksi tuli hyvin selväksi se, että jeesailen koiraa omalla liikkeellä eli jos stoppaan, niin ei se koira mene sinne alas vaan tekee sen vasta liikkeestä. Tätä pitää treenata lisää ja erilaisia häiriötä mukaan. Hyvällä tiellä kuulemma ollaan vaikkei siltä oikein tunnukaan. Tää pitäis treenata nyt kuntoon ja sit vielä päättää miten sen A:n suorittamisen rakentaa. Ei tosin taida tolla Reimalla elinvuodet riittää siihen, että kisavalmiiksi tulisi. Kovassa mietinnässä on siis tämän harrastuksen järkevyys.

Niinun treeniä

Eilen starttasi Niinun valmennuspläjäys ja aivan mahtavaa, kun virheisiin puututaan ja päästään taas hommassa eteenpäin. Itsellä on tekemistä ajoituksen kanssa, lähinnä se, ettei turhaan lähde liian aikaisin liikkumaan kohti seuraavia esteitä. Jostain syystä päädyin myös tekemään hehtaarivalsseja, mutta ne onneksi se saatiin melko nopeasti korjattua. Oli ne valssit aluksi myöhässäkin.

Seuraava kinkkinen kohta olikin sitten lähettämistäja irtoamista. Jossa taas yllätys yllätys, vika löytyi ohjaavasta päästä. Ei kai sitä mihinkään ehdi, jos tassusta pitäen käy jokaiselle esteelle viemässä. Hyvin Reimalla kuitenkin on radanlukutaitoa ja osaa ne esteet sieltä ottaa. Siltikin tämä oli kauhean vaikeaa. Pitää vaan luottaa siihen koiraan. Tässä kuviossa pussi meni puomin alta ja seuraavaksi vuorossa oli kepit. Mission impossible, jos jättänyt koiraa suorittamaan edeltäviä esteitä. Kymmenkunta kertaa tätä juostiin, ennen kuin alkoi sujua. Kepeille pitää saada lisää imua ja muistaa keilata käsi alhaalla. Miten sitä onkin kehitellyt ihan omia epäselviä ohjauksia..

Hyvät oli treenit ja mielikin. Tätä lisää!

Niinulta suunnattiin Sporttikselle ja Papukin pääsi juoksemaan. Melkoisen pätevä jätkä se olikin. Mieletön keskittyminen treenaukseen! Papulla alkaa olla kepit melkoisen hienolla mallilla. Molemmat jätkät tekivät vähän hyppytekniikkaakin. Vähän on ollut tässä taukoa, joka näkyi haparointina, mutta hyviä suorituksiakin saatiin sekaan.

Reima otti myös jostain syystä mielettömät kierrokset halliin tullessa ja sitten saatiinkin kontaktihommat sekoamaan. Eihän se niitä malttanut tehdä. Mutta hyvä, että saatiin nämä kierrokset esiin.