Failure is the condiment that gives success its flavor

Tokokauden grande finale ja voihan pyhä jysäys, että piti sydämen tykytyksiä siihen sitten ottaa mausteeksi. Kyseessä siis piirinmestaruudet ja näinhän ne sitten meni:

Paikkamakuu: Kiljuminen alkoi taas heti, kun päästiin riviin. Meni maahan hyvin ja huuto jatkui. Melko pian oli noussut istumaan ja sitten siellä ehdittiinkin maata, istua, seisoa, haistella ja liikkua. Onneksi kello tuli täyteen juuri oikealla hetkellä ja teltan takaa, kun tultiin esiin Reima oli sitten nenät vastakkain viereisen koiran kanssa. Uros sekin ja siitä sitten sydämen tykytykset, kun ottivat siinä jo hieman etukenoa ja tiukkaa katsekontaktia. Enpä jäänyt odottelemaan mitä tapahtuu, vaan kutsuin Reiman pois sieltä. Onneksi tuli, koska eihän sinne olisi voinut lähemmäksikään mennä tai olisi ollut rotumellakka pystyssä. Korkeimmille voimille kiitos siitä, että tilanne ei kärjistynyt ja se saatiin katkaistua ajoissa. Mutta tässäpä nyt meille talven treeniaihio: mielentilan muuttaminen aloituksessa ja paikkamakuun tekeminen pomminvarmaksi. 0.

Seuraaminen: Lähti ihan hyvin mukaan. Kontakti ei ollut mitenkään täydellinen eli tippui välillä, mutta hyvin tuli mukana. Täyskäännös oli vähän haparoiva ja jossain vaiheessa unohtui pariksi sekunniksi johonkin. Olisko vielä ollut vino perusasentokin jossain vaiheessa. 8½.

Maahanmeno: Keulii eli mylvii aloituksessa, hiljenee kun pari metri on edetty, hieman hidas maahanmeno, mutta muuten ok. Ääntelystä vähennyksiä. 8.

Luoksari: Taas kiljuu alussa ja valui muutaman askeleen merkistä. Vauhti kuitenkin hyvä molemmissa pätkissä. 8.

Seisominen: Hidas pysähtyminen ja kääntyi hieman taaksepalatessa. 6.

Nouto: Heitto oli hieman siinä ja tässä. Liikkuri ei olisi hyväksynyt, mutta tuomari sanoi, että ok. Lähti hyvin, mutta sitten taas aivopieru eikä muistanut mitä piti tehdä ja kävely, pureskeli ja tuli eteen seisomaan. Perusasentoon tuli itsenäisesti. 5.

Kaukot: ekaan kaksoikäsky, maahan mennessä meni vinoon oikealle, istumiseen taas kaksoiskäsky, maahan meni vinoon vasemmalle.  7.

Hyppy: Lähti äänen kera ja jompaan kumpaan suuntaan kolhaisi estettä. 6.

Kokonaisvaikutelma: Mölyämisestä ja liikkurin mukaan kapulan perässä lähteminen kehänauhojen ulkopuolelle vähensivät reilusti pisteitä. 6.

118p, 3-tulos ja tuomari oli Vesa Rantaharju.

Hoh hoijaa. Kummallisesti kiehuu. Liikkeiden välit eivät onnistuneet ja ei se Reima oikein keskittynyt. Pitää siis tehdä hommia välien kanssa ja sen kanssa, että on käskyn alla. Ja vaikka se tuomari höpöttäis niin en saa itse lintsata meidän rutiineista. Huh huijaa. Paljon on tekemistä. Rauhoittumista pitää harjoitella. Kaikki noutotreenit päättyy perusasentoon tästä lähtien. Rutiinia pitää saada, koska hassua, että 5 min ennen kehään menoa osaa noudon palautuksineen kuten kaukotkin. Treeniä, treeniä ja treeniä.

No koska nää jäi niin ärsyttämään, niin mehän sitten hommattiin jo voittajaluokan releitä eli ohjatun noudon uudet kapulat sekä ruudun tötteröt lähti matkaan. Lähetäänpä rakentamaan niitä liikkeitä tässä talven aikana, vaikka aika kaukana on se päivä, jolloin siellä päästään starttaamaan.

Muuten on tällä viikolla aksattu Papun kanssa ja ihan kivasti se menee. Kova yritys on, mutta itselle se on jotenkin vaikeaa, kun ei ihan ole varmuutta siihen tuleeko se koira sieltä tai ainakin se tulee vähän toisella tahdilla kuin Reima.

Muuten on jumpattu Reimaa ja jotenkin se takapää alkaa ehkä hahmottua. Ehkä. Pitää vaan jaksaa treenata ahkerasti. Muuten ei kehdata mennä fyssarille.

Hoh hoijaa, mutta varsinaisesti ei ole mikään voittajaolo näiden suorituksien jälkeen. Ollaan me ihan oikeasti treenattu. Joka aamu ja ilta paikkamakuuta ja tulos on tuo. Höh. Voi masennus. Ehkä se onnistuminen taas sitten joskus maistuu entistä makeammalta näiden rämpimisten jälkeen. Ehkä. Sitten, kun se joskus tapahtuu. Kai.

Sairashuoneelta päivää!

Jep. Meillä alkaa näyttää about tälläiseltä tällä hetkellä, kun Reima on ottanut tämän viikon iisisti. Potilashan ei luonnollisestikaan näytä olevan ollenkaan kipeä, mutta kyllä se fyssarin käsittelyssä oli aika selkeää. 

Reiman tuuraajana on toiminut Papu tällä viikolla oikein kiitettästi. Keskiviikkona papu aksaili ihan suvereenisti Niinun treeneissä. Joskin ohjaajalle se tuottaa pientä pään vaivaa, kun Papulla on hieman erilainen henkilökohtainen suoja-alue radalla kuin Reimalla ja sille alueelle ei sovi mennä tai muuten Papu ohjautuu väärille puolille esteitä. Eteneminen oli hyvää, eihän se mikään tykki ole, mutta kunhan saadaan toistoja, niin vauhtia varmasti tulee lisää. Varsin tyytyväinen olin kyllä tähän pieneen herrasmieheen.

I cut an inch off of every straw I see, just to make the world suck a little less.

Juuh. Piirimestikset sitten oli kyseessä tällä viikolla ja ensimmäisenä päästiin starttaamaan. En tiedä oli tuomari Ritva Herrala lukenut agilitypalstaa, kun radat eivät todellakaan olleet vaikeustasoltaan samaa kuin mitä edellisellä viikolla oltiin kisattu syysskaboissa. Radoille sattui ehkä yksi hieman kiperämpi kohta, mutta muuten sitten mentiin aikalailla suoraan.

Agiradalla mentiin ihan hyvin, mutta A:lta Reima tuli aika rytinällä ja putki oli houkuttelevasti tyrkyllä, mutta se saatiin kuitenkin vältettyä ja kuin ihmeen kaupalla päästiin kepeillekin vielä ilman virhettä. Loppu oli pässinlihaa, vaikka vaikeaa oli Reimalle hyppääminen. Puhtaalla radalla loppuun ja parin sekunnin yliaika. Kepeille oli kinkkinen kulma, jonka sitten varmistelin, mutta täytyy ottaa takaaleikkauksia/ puolen vaihtoja treeneihin.

Hyppäri oli samaa sarjaa. Paljon oli putkia matkalla, mutta eipä niissäkään ollut mitään ansapaikkoja. Tai oli jos koira ei lähtenyt mukaan vetoon, mutta Reima lähtee joten nou problem. Putkesta tultiin myös lujaa kepeille, mutta ei siinäkään ollut ongelmaa. Oma valssi oli vissiin yhdellä putken jälkeisellä esteellä myöhässä ja siitä rima tuli sitten alas.  Ja taas tutusti se pari sekuntia yliaikaa.

Kipaistiin vielä joukkuekisaratakin, josta olisi mieli tehnyt tulla pois kesken. Yhtäkään kontaktia ei tehnyt, mikä kiristää minun päätäni kovin. Muuten ihan ok ja kesti lennosta muuttuneet ohjauskuviot, mutta huh huh. No joukkueelle kuitenkin saatiin tulos 7/12.

Ihanneajat eivät olleet kovia: 3,6m/s ja 3,7m/s, mutta eipä niihin siis päästy. Molemmilla radoilla 3,3m/s luokkaa. Vikaa siis on. Hyppy oli kamala ja koira mitä ilmeisimmin on todellakin jumissa. Tästä siis nyt tauolle niin pitkäksi aikaa, että on taas koira kunnossa. Harmittavasti tuli ilmoittauduttua Batin kisoihin ensi viikoksi, mutta ne nyt jäävät väliin.

Have no fear of perfection - you'll never reach it

Näin tällä viikolla. Ei sitten ole mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Tiistain tokoilut Reiman kanssa meni plörinäksi, koska treenipaikalla oli taas käynyt juoksuinen narttu. Hippasen liikaa häiriötä tuli siitä Reimalle. No tekihän se joo juttuja ihan kivasti, mutta eipä nyt olla kuitenkaan kummoista. Palkkaamattomuus kahdella liikkeellä meni hyvin. Hyvä seuruu ja avon luoksetulo. Paikkamakuu meni huutaen eikä todellakaan rauhoittunut sitten millään. Tunnarissa nenä oli auki, mutta seurasi nartun hajuja ja meni sitten ristiin rastiin nurmikkokenttää. No Korrin Riitta kuitenkin lohdutti sanomalla, että hänen mielestään kuitenkin Reimassa on potentiaalia ylempiin luokkiin tokossa ja ei kannata tämän takia nyt ihan täysin masentua. Puuh.

Toinen positiivinen asia oli, että päästiin mukaan Lentsun matkalla menestykseen tiimiin ja tiedossa on ensi vuonna parikin tokoviikonloppua. Vaikka just nyt tuntuukin siltä, että on aivan hullua tuon terrierin kanssa hakata päätä seinään. 

Keskiviikon Papun ketteryystreenit menivät hyvin ja mukana oli erittäin innokas koira, joka välillä sitten kosiskeli kentällä olevia ihmisiä namien toivossa. Hyvin tekin putkea, tikkaita, siltaa ja keinua. Keinu tosin tuli kontaktisuorituksen kera. Kanssatreenajat vähän moittivat meitä koiran holtittomuudesta, mutta enpä viitsi siihen nyt puuttua, kun kerran on hyvällä fiiliksellä ja tarjoaa tekemistä. Sen verran on ollut koira aikaisemmin lukossa, ettei sitä taas ihan täysin ruveta suitsimaan.

Tänään Reiman kanssa kiidettiin (no ehkä kiito ei ole kuitenkaan ihan oikea sana kuvaamaan menoa, mutta olkoon) Niinun treeneissä. Koko rata tuli opeteltua (vinks vinks eräskin lukija, josta pikkulinnut visersivät) ja homma tuntui olevan tehtävissä, mutta metsäänhän se meni. Puoliväliin sentään päästiin, mutta eipä paljon hurraamista ollut siinä. Omat ohjaukset meni välillä vähän väärään kohtaan ja koira rynnisteli läpi rimojen menemään. Kauheata kolinaa ja roiskimista. Jos sattui suoraa hyvin etenemäänkin, niin viimeiselle esteelle piti sitten vetää joku ihme roiskaisu kilometrin päästä ja 0-vauhdista. Tietysti se roiskaisu päättyi sitten rimojen sekaan pariinkiin kertaan. Joku ongelma oli nyt vasemmassa kaarteessa. Liikkuu kuitenkin ihan hyvin lenkeillä ja oikealle kääntyminen meni paremmin. Pöh. Tylsää. Voisko nyt olla vaikka edes parin kuukauden pätkä, kun homma sujuis..

Minua niin kovasti harmittaa, kuten harmitti maistraatissa Kyöstiäkin, jonka nimi kuulemma kääntyi ihmisten puheissä Köystiksi ja siitä johtuen nimi piti saada vaihtaa ilmaiseksi ja jos ei etunimeä saanut ilmaiseksi vaihdettua niin sitten ainakin sukunimen vaihto äidin tyttönimeksi piti olla ilmaista. Sitä en tiedä miten se olisi sitten vaikuttanut Köystin alkuperäiseen ongelmaan.

Päivän hyvä uutinen

on se, että Reima on nyt siirretty ER-rekkarista FI-rekkariin. On siis kelvollinen nyt vastaanottamaan kansainvälisiä sertifikaatteja lajissa jos toisessa, jotka oikeuttavat sitten aikanaan kansainvälisen valionarvoon. Enää tarvitsisi sitten vaan saada koira siihen kuosiin, että noita sertejä tulisi.
Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin kutakuinkin tälläinen.

Viikon vinksaukset ja muut tohinat

Tiistaina tokoiltiin Reiman kanssa. Ratkottiin jäävien ongelmia ja huomattiin sitten, että piru vieköön sehän kyttää mua. Lelu etupalkkana ei siis kelpaa tai riitä, kun ei tsuumaa siihen sitten ollenkaan. Namilla parempi, mutta silti vaikeaa. Otettiin siis työn alle nyt etupalkkaan keskittyminen. Fiksumpi olis tietenkin tämän huomannut jo aiemmin. Kaikki leikkiminenhän myös tapahtuu enemmän ja vähemmän minun kanssa. 

No Reimalla on nyt muutenkin tällä viikolla tuntunut olevan aivot hieman narikassa, koska jollain naapurin nartulla on juoksut. Ei nyt kovin pahasti, mutta kuitenkin niin, että tuntuu koira olevan vähän omissa maailmoissaan. Tai sitten joku muu juttu vaivaa.

Keskiviikkona Papu oli raunioilla ja tällä kertaa muistettiin ohjeistaa maalimiehiä, että odottavat kunnon haukun. Viimeksi kun jäi vähän pöhinäksi. Kauhialla meiningillä lähti ja ekaa mm:ään ei kovin kauaa mennyt. Seuraavakin löytyi vauhdikkaasti ja haukku parani. Kolmas oli hivenen vaikea paikantaa ja pienoinen kunniakierros tuli tehtyä ennen kuin piilotteleva mm:n osui kunnolla Papun nokkaan. Varsin pätevä tapaus.

Torstaina tokoiltiin ennen kouluttamista Reiman kanssa ja Anna the apparikin saatiin paikalle hivenen myöhässä, koska kommunikaatiomme paikasta oli ollut hieman epäselvä. Ihan hyvin teki hommia, joskin se paikkamakuu on aikamoinen murheen kryyni. Hyppäsi pystyyn skeittirampin kolinasta ja oli muutenkin rauhaton. Hoh hoh.

Kouluttelun jälkeen itse oppimaan Niinulle. Siirrettiin tässäkin nyt palkka etupalkaksi ja tulemaan muualta kuin minulta. Ihan kivasti toimi, jopa paremmin kuin viime kerralla. Paljon ei mieleen muistu, mutta tässäkin Reima oli vähän höpö ja kesken ohjauskuvion lähtikin juomaan. Kuin kameli. Ei meinannut tulla loppua. Tosin osittain tämän sabotaasin takana oli Liisa, joka sen raikkaan lähteen toi siihen esteen taakse. Putki-putki-takaakiertoa jouduttiin hieman hinkkaamaan, kun ohjaaja oli vähän jäässä. Kovin vaikealta tuntui rintama suunnan kääntäminen toiseen suuntaan täydessä vauhdissa. Mutta jos uskaltaa siitä koirasta irroittaa ajoissa, niin ei tässäkään ollut ongelmaa. Tuntui, että Reimalla oli ihan kiva vauhti päällä  treeneissä. Tosin vinorimat olivat asiaa hieman helpottamassa.

Perjantaina ei tehty mitään ja lauantaina suunnattiin Reiman kanssa tokokisoihin Röylään. Tuomarina Harri Laisi ja tulokset seuraavasti:

Paikkamakuu: 0

Yksi koirista haukahti heti, kun koirien luota poistuttiin ja Reima pomppasi siitä seisomaan. En tiedä  miksi. Ei kuitenkaan ole noin herkkä, vaan kestänyt aika kovaakin häiriötä. No tämän jälkeen sitten pystyi vakoilemaan teltan kulmasta, mitä siellä tapahtuu. Ja tapahtuihan siellä: istui, meni maahan, vinkui, seisoi, tepasteli ja meni maahan. Positiivista tässä toki se, että liikkui vain sen 20 cm paikaltaan, ei mennyt katsomaan muita ja tarjosi kuitenkin makuuta. Hyvän perusasennon teki lopuksi.

Seuruu:  6½

Ihan hyvässä vireessä lähti kehään, mutta perusasentoa ottaessa alkaa kiljuminen. Lähtee ihan hyvin mukaan ja eka stoppi sujuu hyvin ja herää paremmin tekemään. Juoksun jälkeen bongaa jotain oikealla, kun minun matka jatkuu vasemmalle. Käskyllä tulee kuitenkin jatkamaan tekemistä. Vika perusasento oli jotenkin vino. Tuli siellä muuten matkan varrella jotein ääntelyäkin.

Maahanmeno: 9

Valmisteleva osuus vähän sinnepäin. Maahanmeno hitusen hidas, muuten ok.

Luoksetulo: 9½

Tuli lujaa, pysähtyi hyvin, ehkä vähän valui ja tuli lujaa perusasentoon, joka jäi hieman vinoksi.

Seisominen: 8½

Pysähtyi hyvin ja heilutteli häntää, mutta tuli taas mukaan, kun piti mennä koiran taakse. Tästä pitäis päästä nyt jotenkin eroon.

Nouto: 8

Perussettiä, lähti hyvin, mutta tulee puolen metrin päähän eteen seisomaan. Ei lähtenyt käsiapuun, jolla koitin avittaa. Ennen kuin ehti pudottaa, niin otin kapulan pois, vaikka seisoi. Ja siitä sitten perusasentoon hieman hitaanlaisesti.

Kaukot:  0

Joku jäätyminen tässä tuli. Ei meinannut nousta ensimmäiseen millään ja kolmannen käskyn annoin vähän myöhässä. Toisella istumaan nousulla ei noussut ollenkaan. Kummallista.

Hyppy: 9

Lähti hyvin, mutta bongasi esteen toisella puolella jonkun ruohotupon, jonka kävi tarkastamassa ennen kuin istui miltei kiinni esteeseen. Siitä kuitenkin puhtaasti takaisin.

Kokonaisvaikutus: 8

Niin ihan hyvähän se olis, jos homma olis paketissa sanoi tuomari. 

Yhteensä: 118½p, 3-tulos.

No näin tällä kertaa. Kuten jo aikaisemmin todettu koira on ollut koko viikon vähän muissa maailmoissa ja en onnistunut sitä sieltä ulos saamaan. Selkeästi kesken olevia asioita ovat noudon loppuosa ja seisominen. Perusasentoja pitäisi ottaa taas vähän treenin vuoksi, koska voisivat olla vauhdikkaammat. Kokeen alkuun pitää keksiä jotain ja muuttaa kaavaa, koska nyt alkaa aina huutamaan, kun ollaan rivissä odottamassa pm:n alkamista. Se mielentila ja odotukset pitäisi nyt muuttaa Reimalle. Tässäkin fiksumpi ohjaaja olisi tämän tajunnut jo aikoja sitten. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että saatiin noita hyviä suorituksia tuonne väliin ja Reimalla kuitenkin heilui häntä läpi koko kokeen.

Sunnuntaina jatkettiin agilityn parissa Purinalla.

1.rata: Aikamoisen alun oli tuomari tehnyt radalle, kun koira piti heti saada tiukkaan välistä vetoon. Ihan hyvää etenemistä ja A:lta otettiin alastulosta 5 vp. Loppu tehtiin ihan hyvin, vaikka keinun suorituksesta en ihan tykännytkään, mutta tsempattiin loppuun asti. Vitosen lisäksi otettiin aika virhettä 4,31s eli tuloksena 9,31, jolla pääsi kuitenkin 4.sijalle, kun muut niin kovasti hyllyttelivät.

2.rata: Esa Muotka oli laittanut radalle ansapaikkoja, mutta mehän ei niihin menty. Hyvin irtoili ja nyt teki nätin A:n (tosin juoksuna), josta kaasutti putkeen niin, että ampui siltä ulos melkein maata kiertävälle radalle. Pienen korjausliikkeen jälkeen matka jatkui oikeaan suuntaan ja hetki piti miettiä mitä pitikään tehdä. Taas vähän kammokeinu, mutta ei kuitenkaan virhettä siitä. Maaliin 3,15s yliajalla. Tämäkin suoritus kantoi 7.sijalle. Fiilis oli kuitenkin hyvä.

3.rata: Hyppäri ja itse lintsasin alussa enkä vaatinut Reimaa istumaan. Tämä kostautuikin sitten varastamisena ja hämmästyksissäni suoristin selän ja koirahan suikkasi sukkana sisään vaikka olis pitänyt takaakiertää. No eiku uudestaan ja oikeaa reittiä matka jatkui. Kun ei ollut enää mitään menetettävää, niin uskalsi kokeilla vähän riskiratkaisuja. No eipä niissä mitään ongelmia ollut hyvin tuli niihin. Mutta voi tuska, mikä loppusuora! Ihan suoraa sai painaa, mutta ei. Mulla oli tervassa menevä täi matkassa. Koitin kirittää, mutta kovin vaikeaa oli.

Ei siis nollia tällä kertaa radoilta ja jostain syystä hyppy oli hukassa ja etenemätkin jäivät 3,3m/s. Kummallista. Onneksi ensi viikolla on fyssaru tiedossa, joten saadaan käytyä koira läpi ja hoidettua jumit, mikäli niitä on.

Sellainen viikonloppu oli se. Erityisenä onnistumisena sanoisin sen, että tokokisoissa tsemppasin Pauliinan 1-tulokseen. Pauliina oli valmis heittämään hanskat tiskiin, kun paikkamakuu ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta pisteitä sieltä silti tuli. Hurja loppukiris sitten yksilöliikkeissä ja voila! Sunnuntaina taas aluevalkkuryhmän Almaa jänskätti Zeljko Goran rata, joka kieltämättä oli hippasen haastava 1-luokan radaksi, mutta kuinka ollakaan se viimeinen nousunollahan se sieltä heille tuli! On se kiva, että tuntee kisoissa sen verran ihmisiä, että voi nauttia muiden onnistumisista vaikka itsellä ei ihan putkeen menisikään. Asenne ratkaisee!