The best things in life are unexpected - because there were no expectations.

Niin, kovasti ei ole ollut odotuksia Papun agilitaamisen suhteen, mutta tänään tapahtui odottamaton ja ohjaaja jäi koirasta jälkeen. Johan rupesi koira liikkumaan, kun pallo heilui narun jatkeena. Mahtavaa etenemistä ja koira koko ajan kuulolla ja otti matkan varren esteetkin. On se hieno!

A:lla oli hieman hidas, mutta juoksukontaktit saatiin toimimaan hienosti pienellä säädöllä. Yhden kerran lähti haahuilemaan, mutta taisi vähän jo ryydyttää siinä vaiheessa, mutta siitäkin saatiin vielä tekemään hommia, joten eipä jäänyt sekään harmittamaan.

Omassakin tekemisessä valssi oli oikein ajoitettuja ja suuntautuivatkin oikein. Kyllä siitä vielä kisakoira tulee.

Loppuun vielä motivaatioputket ja pallon kanssa karkuun juokseminen, niin saatiin vielä hyvä lopetus. Niinun mielestä meidän parhaimmat treenit koskaan! Tykkään!

Kuvia

Niitä otettiin keskiviikkoa. Reimasta. Niska, selkä ja lonkat. Vähän jännitti onko siellä jotain vaiko kaikki ihan kohdillaan. Homman nimihän oli selvittää löytyisikö röntgenillä syy siihen, miksei Reimalla paino siirry hypätessä ja hyppyä ennen pitää töpöttää.

Suunnattiin Espoon eläinsairaalaan ja ensin Reiman käytiin yleisesti läpi. Siinä ei mitään ilmennyt ja eihän tuo nyt mitään oireile. Ei siis reagoinut mihinkään eikä osoittanut mitään aristuksia. Siitä sitten pistettiin rekku rennoksi ja röntgeniin.

Käytiin sitten lääkärin kanssa kuvat läpi ja kaikki nikamat olivat hienosti paikallaan ja niitä oli ihan normaalimäärä. Lonkat hyvät. Vasen lonkka istuu vähän huonommin maljaan kuin oikea, mutta ei niissä ollut mitään, mikä estäisi harrastamisen. Hyvin siistiä siis.

Itseä pelotti eniten, josko niistä pentuajan tohelluksista olisi jäänytkin merkkejä, mutta onneksi näin ei ollut. Tällä viikolla varmaan vielä kuullaan spesialistin tarkemmat arviot kuvissa ja muuten odotellaan Aistin vesijuoksumaton korjaantumista.

Reima oli varsin hauska, kun vihdoin alkoi herätä rauhoituksesta. Vieraan äänen kuullessa häntä vispasi, vaikka silmät olivatkin vielä ihan nurinperin. Seuraavaksi sitten punki istumaan ja katteli paikkaan sen näköisenä "Tää ei muuten oo se mesta mihin mä nukahdin.." No hyvin siitä kuitenkin tokeni ja päästiin melko nopeasti suuntaamaan sitten kotiinpäin.

Torstaina Papu tuurasi Niinulla Reimaa ja alku meni vähän mönkään, kun ylimääräisiä nameja löytyi kentältä. Otettiin sitten avuksi pallo ja eipä oo sellaista vauhtia vähään aikaan nähty. Kaupan päälle toki muutamaan kertaan sitten kalasteltiin koiraa ulos putkesta, mutta haittaako tuo, jos tuolla keinolla liikkuu ihan hirvittävää vauhtia. Kivaa oli se.

11 vastausta

Tartutaan Sentin ja kavereitten heittämään haasteeseen, ja vastataan 11 kysymykseen:

1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä sen hankit?

Olin jäänyt teinivuosilta ihailemaan innokkaita ja tarmokkaita russeleita. Jonkin aikaa koiraa ja muita rotuja pähkittiin, mutta sitten kuitenkin päädyttiin russeliin ja selviteltiin mistä niitä sitten oikein saisi. Jussi soitteli muutamaan paikkaankin, mutta pentuja ei tuolloin talvella ollut kovin paljoa tyrkyllä ja päädyttiin sitten Töppötassujen sivuille ja tutustumaan rotuun paikan päällä. Koska paikka ja kasvattaja vaikutti ihan mukavalta, päädyttiin sitten odottamaan omaa pötköä.

Toisen rekun kohdalla oli helppo päätös ottaa koira tutusta paikasta ja tietäen emän luonteen ja tavat.

2. Mikä paras puolesi koirankouluttajana? Entä huonoin?

Paras puoli.. ehkäpä kokonaisuuden hahmottaminen ja sen pilkkominen palasiin. Aika paljon on reppuun tähän mennessä tarttunut temppua ja niksiä, joten yleensä hommat saadaan kuitenkin ratkaistua.

Huonoin puoli on varmaankin kunnianhimoisuus ja kärsimättömyys aika ajoin. Omat tavoitteet ovat korkealla ja välillä vastatuulet tuntuvat varsin lannistavalta. Kärsimättömyys näkyy turhautumisena ja kuinka monesti sitä onkaan laitettu rukkaset naulaan ja sitten kaivettu ne taas sieltä naulasta. (Mitä sitä muutakaan voi, jos kerran Lentsu ja Korrien Riitta uskovat koiraan.. ) Ärsyyntymisen koitan kuitenkin tunnistaa jo alkuvaiheessa ja tekemiseen otetaan tuolloin tauko, jottei fiilis pääse tarttumaan koiraan.

3. Mikä on koiranomistamisessa parasta?

Lentsua mukaillen: tuikkivat silmät! Se, kun koiralla on kivaa ja tehdään yhdessä. Parasta on myös Reiman lämmittämä sänky ja Papun nukkuminen kyljessä.

4. Minkälaisia metodeja käytät koiriesi kouluttamiseen?

Positiiviset keinot, tarjoamisen kautta oppiminen, naksu. Kivan kautta tekeminen.

5. Oudoin kommentti koiriisi liittyen?

"Mutta se on PAHA!" huusi pikku poika siskolleen, joka sanoi Papua söpöksi. Papu oli tuolloin vielä pentu. Joku kysyi Papusta tänä syksynä myös "joko se on täyttänyt ½ vuotta?" Jep, johan se on, 7 vuotta sitten.

6. Mitä koirasi on opettanut sinulle?

Kärsivällisyyttä nyt ainakin. Ei auta menettää hermojaan, vaikka kuinka pännis. Papu on opettanut rentoilua ja lähelle tuppautumattomuutta (mä en oo kyllä sitä juurikaan oppinut). Papun oppeihin kuuluu myös ennakoiminen ja järjestyksenpito, sillä pitää olla tarkkana ettei pöydille ole pääsyä eikä niille jää mitään. Reimalla on taas omat pelkotilansa, mutta niistäkin selvitään, kun tulee muuta tärkeämpää ajateltavaa. Molemmat ovat myös opettaneet luottamusta ja koiran lukemista. Raunioilla ja agilityssä on pakko luottaa ja antaa koiran rauhassa hoitaa oman hommansa.

7. Mistä keksit koirasi nimen?

Papu taisi jotenkin olla mielessä. Ainakin hyvänä esikuvana oli Rusina-Inkeri. Ensin sen piti olla Papu-Einari, mutta kun viralliseksi nimeksi tuli Töppötassun Iivari, niin Papu-Iivarina tuo sitten on välillä kulkenut. Reiman nimi taas oli tiedossa jo ennen kuin Reima edes alulle laitettiin. Ei siinä sitten enää vaihtoehtoja ollut. 

Seuraavallekin on jo nimi tiedossa... 

8. Koirasi erikoisin lempinimi?

Jaa. Liekö ne sitten erikoisia, mutta Papu kulkee Mr.Bean:nä, Pamppena tai Papulina. Reima taas on välillä Römppä, Römelö tai mölyapina.

9. Mikä on ollut paras hetkesi koiranomistajana?

Papun kanssa, kun on taas saatu koira rentoutumaan ja innostumaan. Se, kun Papulla on murkkuja housuissa raunioille mennessä ja kun häntä pyörii hurjana propellina, kun se pätevänä suorittaa annettua tehtävää. Myös ne hetket, kun Papu vaivihkaa tulee ihan liki, kun teen töitä kotona.

Reiman kanssa parhaita hetkiä ovat olleet tokon piirimestiksissä palkintopallille nousemiset, kun ollaan saatu aikaan hyvä suoritus. Agilityssä vaivaton rata, jossa Reima toimii kuin ajatus. 

Parasta on myös se, kun nuo intoutuvat hepuloimaan yhdessä.

10. Millä perusteella olet valinnut koirasi nykyisen ruokavalion?

Jonkin aikaa tasapainoteltiin Papun painon kanssa ja välillä vaikeuksia tuovat taipumus tassutulehduksiin. Nappuloita nuo nyt kuitenkin syövät ja niitä välillä maustetaan raakaruualla. Lisäksi menee Nutrolinia, niveltuotetta kuuriluonteisesti ja b-vitamiiniakin.

11. Yksi asia, minkä haluaisit koirasi ehdottomasti tietävän?

Kunpa ne molemmat tietäisivät, että ovat kovin tärkeitä ja rakkaita minulle.  

Lisää vastatuulta..

Ei haittaa. Ei tulehtunut tassut, vaan nyt näyttäisi siltä, että Papulla on silmätulehdus. Jospa se saataisiin kotikonstein poistumaan.

"When everything seems to be going against you, remember that the airplane takes off against the wind, not with it." - Henry Ford

Jep. Vastatuulta on havaittavissa. Reimalla on hyppy täysin kateissa ja takajalat jäävät käyttämättä siinä hyödyksi. Piiran käsittelyssä oltiin lauantaina ja Leena totesi, että ranka on ihan jäykkä ja askel töpöttävä. Liikettä pitäisi siis saada takapäähän ja rankaa aukeamaan. Suositteli tähän hätään koiran kuvauttamista, että voidaan sulkea suuremmat viat pois ja sitten vesiterapiaa. Näitä nyt sitten tässä koitetaan järjestää.

Papu oli ihan hyvässä kunnossa ja jumit saatiin lanteista hierottua auki. Papu on muutenkin ollut ihan hyvällä tuulella. Rauniot ovat sujuneet hyvin ja eilen ekstravaikeutta toi pimeys, kun jouduttiin valoista luopumaan treenien aluksi. Pienen alkupyörimisen jälkeen itseluottamus löytyi ja nenä aukesi. Eikä siinä sitten kauan nokka tuhissut, kun molemmat ukot oli nostettu hyvien haukkujen kera.

Tänään agilitattiin, mutta eipä se kummoista ole. Vammaisagilityltä näyttää. Ei irtoa eikä etene. Touhuili jotain omiaan putkien kanssa kerta-alleen. Etupalkalla saatiin vauhtia aikaan, mutta muuten ei onnistu. Tai hitaasti menee. Masentavaa. Harmittaa kovasti, vaikka koiralla onkin hauskaa.

Kova on turhautuminen tällä hetkellä. Tuleeko tästä koskaan mitään vai ei? Voisiko olla niitä onnistumisia välillä?

Viikonloppuna tuli Reimalle hutikin ja hampaat iskeytyivät peukalon hankaan, mitä lie namia tavoitellut. Hieno mustelma siitä tuloksena. Tiistaina oli myös oikein mukavat terveiset keittiössä: hirmuinen kakkaläjä ja kahdet oksut. Onneksi kukaan ei niitä ollut sen kummemmin levitellyt ja laattalattiallahan ne kuitenkin olivat helposti siivottavissa.

Mutta näin, täältä tähän.