Aksaa helteessä ja sateessa

Torstaina kirmattiin huh hellettä-olosuhteissa Niinun hallilla. Oli suoraa putkea ja sen jälkeen koitettiin tehdä esteen jälkeen persjättöä, joka kuitenkin muuttui valssiksi aika nopeasti. Persjättöteemalla toki jatkettiin ja turhia varmistelin taas putkelle ja siitä johtuen olin kepeille menossa myöhässä. Kyllä se putki imee ja voin irrota ihan rauhassa. Putki-puomierottelussa ei tullut kertaakaan virhettä ja puomillakin kontaktit toimivat varsin kivasti. Keinu oli aika karsea, ja se otetaan nyt jälleen kerran tarkempaan käsittelyyn. Hypyt olivat muistaakseni 25:ssä ja hyvin meni ja eteni. Eikä keksinyt sijaistoimintona juomista. Ilmeisesti siis nyt kunnossa ja tekeminen maistui.

Perjantaina, kun keli oli vähän hillitympi tehtiin 1,5 lenkki Seurasaaressa ja seurailtiin Papun hepulointia. Kiva keli ja hyvä mieli. Punnasin myös reilut 20 kg tokoestettä autoon postista. Huh huh.

Lauantaina kello herättämässä kukonlaulun aikaan ja hetki siinä tuli ihmeteltyä, että miten se nyt lauantaina silleen soi. No aksaamaanhan me taas lähdettiin. Suunnaksi Kivikko ja russelistien koulutus Niinun ja Teemun hellässä huomassa. Päivän radoista pätkiä voi ihmetellä täällä Taijan blogissa. Me tehtiin ensin Niinun rataa ja taas turhia varmistelin pituudelle menoa menemällä sinne itse kääntämään koiraa, kun saman voi hoitaa tönäisyllä. Puomin jälkeistä päällejuoksua hiottiin hetki, mutta siitäkin saatiin täydellinen, kun uskalsin liikkua. Keppien jälkeen koitettiin tunkea valssia seuraavalle esteelle pääsemiseksi, mutta aikamoinen kiertorata siihen saatiin aikaan. Persjätöllä paljon parempi ja helpompi ohjaajalle. Tiukan pyörityksen kanssa painittiin tovi ja siitä meille kotiläksyä, jotta ottaisi enemmän kaarretta, jolloin kääntyminen olisi helpompaa. Nyt tulee vaan niin tiukast siivekettä nuollen, että kääntyminen on mahdottomuus. Vaikka laitettiin rimaa ja numerokilpeä esteeksi, niin kiemurteli vaan niiden läpi ottamatta isompaa kaarta. Hassu hurtta. 

Hetken lepäilyjen jälkeen Teemun treeneihin ja kivaa perusohjausten miettimistä siellä tarjolla linjauksien ja kääntämisten merkeissä. Ekassa treenissä olin itse aluksi hukassa, että missä välissä ne takaalinjaamiset piti tehdä, mutta nekin saatiin kohdilleen. Mutta juosta sai. Säätöä myös putkeen lähettämisen kanssa, jotta ehti irrota seuraavalle esteelle. Ja mähän taisin myös tehdä 2.putken jälkeen persjätönkin, vaikka välillä ne vähän hintsulla olikin. Toinen harjoitus kääntämisiä. Alkuun taas vaikeuksia tehdä jarrutuksia ja suunnanmuutoksia. Edettiin vaan tasaista tahtia. No kunnon käännöstä vaan ja jalkaa seuraavaan esteen suuntaan. Rallateltiin siis menemään kunnolla ja hyvin Reima menikin. Neuvo käännökseen oli jalankääntäminen+jarrutus ja käsi kiinni saumaan. Voi kääntää myös olkapäällä. Hyvin meni siinäkin mielessä, että yhden kerran sain ohjattua sen verran aikaisin, että kielsi esteen. Toimii siis jarru. Käännökseen tarvitaan myös se rintakehän kääntö. Tästä lepotauolle ja vikassa setissä putkijarrutusta, kääntämisiä ja takaaleikkauksia. Jostain syystä putken kanssa en tehnyt alkuun kunnon jarrutusta ja lähetin kaukaa. Takaaleikkaukset saatiin menemään kohtuullisesti, ehkä välillä vähän turhan kaukana tein käännön. Hyvä rytmi saatiin kuitenkin päälle. Hieman hyytymistä alkoi olemaan tässä vaiheessa koirassa ja ohjaajassa. Hyvin meni kuitenkin taas hypyt, mikä on erinomainen asia.

Illalla käytiin vielä Leena Piiran tsekkauksessa, josta saatiin hyvää palautetta jumpista, jotka ovat jämäköittäneet Reiman takapäätä, mutta vielä on matkaa tehtävänä. Ruohokävely on ollut hyvä homma ja peruuttelu. Tasapainotyyny on jees ja pitää nyt hieman ottamalla kiinni jalasta muistuttaa oikean takajalan käytöstä, jotta oikeasti lähtee sitä vahvistamaan. Käytiin myös jumppapallolla ja siinä selkeästi näkyi etupainoisuus ja heikompi oikeapuoli. Lisää treeniä siis. Ei siitä ehkä ihan huippukoiraa tule, mutta kunhan voidaan vielä kuitenkin harrastaa ja kehittyä. Suomalaiseen tapaan katsotaan sitten mihin se riittää.

Viime viikon hommia

Torstaina agilityä, ja koska Papu oli linkannut jalkaansa treeneihin lähti Reima. Mentiin rimat matalalla ja vauhti oli varsin hyvä. MUTTA ei se hyppy sujunut. Ei sitten millään ja taas Reima lähti kesken radan juomaan, jota mä kyllä pidän merkkinä siitä, että sitä sattuu johonkin. Leikkiminenkin meinasi loppua ja aikamoisen suostuttelun jälkeen suostui vielä tarttumaan palloon. Ota siitä nyt sitten selvää, mutta asennoituminen on, että aksaamiset saattaa olla hyvinkin tässä. On aika turhauttavaa, sillä koira tekee hyppyä lukuunottamatta hyvää rataa ja lähtee ohjauksiin. Harmittavaa, mutta tässä nyt koitetaan vielä jumpata ja saada keskivartalon tukea rakennettua.Katsotaan miten käy.

Lauantaina ajeltiin MM-tiimin leirille Tuorlaan ja en tiedä mikä otus mun matkaan oli tarttunut. Reima oli sitä mitä se pahimmillaan voi olla. Aivan hirveä. Mun silmään meidän paikkamakuu näytti siltä, ettei oltais treenattu koskaan. Levoton ja tärisevä koira oli siellä makaamassa. No muut näkivät asian toisella tavalla ja olihan siinä se positiivinen puoli, että mä pääsin tällä kertaa menemään piiloonkin ja se  pysyi siellä rivissä kuitenkin.

Kisamaiset treenit oli aika kauheat. Nyt se oli kadottanut liikkeestä maahanmenon ja haahuili jotain omiaan eikä mennyt maahan. Noudossa unohtui odottaminen ja sekin, että mihin asti se kapula lensi. Teki kuitenkin hommia ja palauttikin kapulan, mutta tiputti sen. Viimeisenä luoksetulo, jonka teki ihan kivasti. Itse en osannut käsimerkkiä ajoittaa oikein. Vaikeaa oli ja vähän vaikea oli löytää vastausta siihen miksi me tätä hommaa tehdään.

Koska paikalla oli pahiksia ja hyviksiä kommentoimassa suoritusta, niin tässä vielä ne kommentit. 

Pahikset:

Maahanmeno: haahuilee kehään tullessa, ääntelee perusasennossa, haistelee seuraamisessa, väljä, ei mennyt maahan, ei 2.käskylläkään, mieto kisapalkkaus.

Nouto: varasti lähdössä, ääntelee lähdössä, haistelee maata etsiessa kapulaa, lähtee perusasennosta heti, kun kapula otetaan suusta.

Luoksetulo: ääntelee lähdössä vähän, ohjaaja kääntää katseen koiraan voimakkaasti jättäessä, vino perusasento, hieman hidas perusasentoon tulo.

Onneksi oli myös hyviksiä:

Maahanmeno: Iloinen, ohjaaja ei hermostunut

Nouto: Etsii sitkeästi, odotti hiljaa, innokas palautus, hyvä luovutus

Luoksetulo: Hieno stoppi, hyvä vauhti 1.osio, ei ennakoinut, pysyy hyvin. Ohjaaja on rauhallinen.

Jep. Treenattiin myös käännöksiä. Niissä mä oon liian hätäinen ja tultiin siihen tulokseen, että jos liike jatkuu täyskäännöksen jälkeen käännytän vasemman kautta ja jos tulee sei niin oikean kautta.

Lauantai oli masentava, mutta paikalle oli palattava sunnuntaina. 

Kaukokäskyihin muutettiin hieman mun käsimerkkiä: pientä koiraa ohjataan nostamalla yhdellä sormilla hatun lieriä. Toimii. 

Ruudun strategiaa mietittiin ja kokeillaan nyt läheltä tekemistä ja kasvatetaan matkaa pikku hiljaa. 

Ohjattuun noutoonkin tuli muutama vinkki. 

Mulle tuli pieni ahdistus siitä, että yhtenä tavoitteen a oli korkata voittajaluokka vielä syksyllä, mutta ehditäänkö me nää kaikki jutut treenata? Meiltä puuttuu vielä kuitenkin aika monta juttua.

Kaikenlaista..

Perjantaina oltiin molempien koirien kanssa aluevalmennuksessa. Hauskaa rataa tehtiin ja molemmat menivät 15 cm esteillä. Reima oikein mukava. Vauhtia oli hyvin ja tuli ohjauksiin mukaan hienosti. Jopa pelätty poispäin käännös toimi superhienosti. Rallitettiin kolmea putkea peräkkäin, joista kaksi ensimmäistä oli suoria vielä ja toinen meni puomin ali. Itselle on tullut muutama ahaa-elämys rytmittämisestä ja hienosti rytmittämällä Reima kääntyi tiukasti, joten osaa se hyvällä ohjauksella ponnistaa kääntyen. Jos jotain oli niin kontakteja voisi treenata lisää. Lähinnä A:lle nousua ja keinua. Yhden superhienon ja rullaavan juoksuA:n teki ja keinulla lähinnä mietityttää se selän tilanne, että olisiko se painon siirto-ongelmien takana.

Papu treenaili kanssa ja voi nyt sanoa, että paras vauhti tuli pallo kädessä juostessa. Hyvin hassu pieni koira ei osaa rengasta persjätöllä vaan tähtää silloin aina renkaan ja kehikon väliin. Valssilla ei ollut mitään ongelmaa. Motivaation kanssa on vielä tekemistä, koska ottaa uudesta kentästä ja ihmisistä häiriötä. Varsin mallikasta kuitenkin. Omat haasteensa tääs aivan toisenlaisessa etenemisessä kuin Reimalla. 

Ja vielä enemmän haasteita oli kotiin pääsemisessä. Auto eteni hyvin aina kehä3:lle pääsyyn asti ja sitten tulikin jo viitteitä ongelmista. Lämmöt alkoivat taas nousemaan ja tsekkauspysädyksellä tuli jonkin verran höyryä pakoputkestakin, vaikka vähän oudolta se tuntuikin. No pieni pätkä eteenpäin ja sitten moottori taas sammuikin. Ei muuta kuin soittamaan vanhempia hätiin ja näytti siltä, että jäähdyttimestä oli taas nesteet kadonneet johonkin. Pieni nesteiden täydentäminen ja toivottiin, että vanhempien luokse päästäisiin. No ei päästy. Petikkoon jäi sitten auto mahtavan höyrypilven kera. Hoh hoijaa. Pitkäksi meni se ilta ja kotiin pääsin vasta lähempänä yhtä.

Lauantaina tokoiltiin Korrien opeissa. Pekalla oli taas hyviä muistutuksia, että treenit pitäisi rakentaa koemaisiksi, kun niitä treenejä ei voi viedä koekehään, mutta koekehän voi tuoda treeneihin. Omana treeninä tehtiin ruutua. Pientä protestointia oli havaittavissa, kun tehtiin näyttöruutuna eikä suostuttu laittamaan etupalkkaa, sillä Reima ei meinaa upota tyhjään vaan käy kaartelemassa. Tehtiin sitten näyttönä lisää ja lyhyemmältä matkalta. Jostain syystä kierteli etutörppöjä, mutta Pekka määräsi nyt kuurina ruutua tehtäväksi joka päivä. Tehtiin myös ohjattua noutoa, jossa lähdettiin hakemaan suuntia lelulla. Ihan kivasti lähti sitäkin tekemään. Tämä pitää myös ottaa treenikuvioihin. Otettiin myös liikkeestä seisomista, jossa ilme alkaa olla kohdillaan ja etupalkkaa voi hyödyntää. Palkan voi tiputtaa kääntyessä vaivihkaa, jolloin sen voi samalla häivyttääkin. Hyvin meni ja häntä heilui.

Toisella kierroksella tehtiin kisamainen treeni. Reimalle valitsin liikkeestä maahanmenon, noudon ja luoksarin liikkeiksi. Maahanmeno meni seisomiseksi, muuten varsin hyvä. Noudossa bongasi liikkurilla kapulan ja alkoi siitä intoilemaan. Ei tullut sitä palauttamaan täydelliseen loppuasentoon vaan jäi vinoon ja pureskeli  ja tiputti. Vielä siis epävarman tämän kanssa. Luoksarissa oli hinannut itseään hieman eteenpäin. Tuli lujaa ja teki hyvän stopin. Viereen myös kohtuu hyvällä vauhdilla. Kehuja Pekalta hienosta luoksarista ja poikkeuksellisen hyvästä kisapalkasta, kun kehuin liikkeiden välillä. Treenilistalle lähtövinkaisut, joita tuli ennen jokaista liikettä. Ihan ihmeellinen kimakka kiljaisu. Kisataktiikka pitää tässä pitää myös mielessä ja jos tietää kiljaisun tulevan, niin odottaa sen ennen kuin sanoo olevansa valmis aloittamaan liikkeen. Noudon palautuksia pitää treenata ja selkeät rutiinit jättöliikkeiden virittelyyn. Hyvää palautetta myös hienosta seuraamisesta.  Hyvä keikka siis se. Tyytyväinen olen, että välipalkka on myyty Reimalle nyt hyvin ja kestää se kanssa ainakin kolme liikettä. Kestoa vielä vaan lisää.

On meillä ollut nyt sairastupaakin. Reima oli lauantaina hieman jäykkä agiliitelyn jäljiltä ilmeisesti. Eikä muutenkaan ihan parhaalla mielellä lauantaina. Oli vaan kummallinen. Olisko sitten ollut hieman hellänä ja väsyneenä perjantailta. Sunnuntaina taas Papu oli ilmeisesti johonkin tassunsa kolauttanut, kun se on nyt hieman turvoksissa ja tuntuu kuumalta. Ja tietty se, ettei varaa sille oikeastaan ja ravi ja laukka mennään kolmela jalalla. Voi toista.

Tehtiin myös pienet sunnuntaitreenit Reiman kanssa. Ruutua ulkona ja kummasti taas kiersi etukulman törppöä. Muuten teki kauhean kivasti. Tai no hiissaili muutaman kerran itseään. Nyt olen tarkkana tuon kanssa ja palautus oikealle paikalle. Seuruu hyvin. Oli lähellä ja piti paikkansa. Hyvä käännökset. Maahanmenot sujuivat nyt ja luoksarikin oli totutun hieno. Varsin mukavan tuntuinen treeni. Tykkään.

Kotona temppuiltiin vielä kaukojen tekniikkaa ja tasapainopalloja. Hyvin alkaa ymmärtämään takajalkojaan ja tarjoaa niiden laittamista pallolle. Lisäksi takapään käyttöä pyörimällä etutassut pallolla.

Tokoo kans..

Sitä tehtiin vielä Reiman kanssa illalla. Kentällä oli häiriöinä jalkapallisteja ja petankisteja. Hyvin odotteli paikallaan, kun välillä palauttelin palloa pojille. Nouto on aika hyvä. Ekalla kerralla ei oikein meinannut vaihtaa leluun, mutta teki sen sitten kuitenkin. Ote nyt hyvä. Pyörittelee enää oikeastaan vaan luovutuksessa, mutta, kun ne niskat pitää kääntää nurin siinä vaiheessa ja kapula meinaa menn kurkkuun, kun mua katselee.

Iltaruoka syötiin kentällä paikkamakuun merkeissä. Pää menee maahan, mutta nousee jätettäessä. Varmistelee, että en häviä, mutta tarjoaa sen takaisin kuitenkin. Puolen kymmentä toistoa saatiin tähän. Ihan ok, on ainakin rauhallinen.Ei tärise eikä ole pitänyt ääntä, joten voiton puolella tässä sinänsä.

Tehtiin palkattomuutta kahdella-kolmella liikkeellä. Hienon seisomisen teki. Hyvä luoksarin stoppi. Maahanmeno olikin sitten kadoksissa, mutta löytyi toisella kertaa. Seuruu ihan ok, mutta käännökset väljiä. Korjattiin sitten niitä imuuttamalla käännökset. Sivuaskeleet hyvin. Meteliäkään ei ollut kovasti, joten ihan hyvin meni tämä treeni.

Siperia eiku koira opettaa..

Mitäköhän nää karvakaverit meille opettaa?

No vaikka ja mitä. Tällä hetkellä opetellaan kärsivällisyyttä ja epävarmaa huomista. Treenata pitää vaikkei tiedäkään pääseekö Reima enää koskaan agilitykentille. Tai no Reima ei just nyt treenaa muuta kuin tokoa ja tietty tekee omat jumppansa.

Papu on ollut tuuraajana ja se onkin sitten kinkkisempi juttu löytää oikeat motivointikeinot. Tänään pallo oli parempi kuin nakki, mutta vaikeaa se oli. Ja kun koira on jo 8,5v, niin väistämättä tulee mieleen murehtia sitä, että onko tässä nyt mitään järkeä koittaa treenata sen kanssa, kun 1,5 vuotta on aikaa jäljellä. Kymmenen, kun tulee täyteen, niin on ihan hyvä jäädä eläkkeelle. Tai ainakin rimat tulee alemmas eli kisat on sitten siinä.