Reiman kanssa käytiin fyssarilla torstaina ja ihmeiden aika ei ole ohi! Jäykkyyttä oli rangassa, mutta muita jumeja ei ollut. Hirmu hyvä homma.
Otin Papun mukaan seuramieheksi, kun aattelin, että ei se nyt siellä kuitenkaan riehu. No sehän riehu eikä millään asettunut. Hoitopöydän vivun suojana oli kumisiili ja siihenhän tuo iski heti silmänsä ja hampaansa. Sen kanssa se sitten siinä riehui, kun Reima oli hoidettavana.
Vähän epäilytti miten Papun sen tunnin riehumisen jälkeen jaksaa enää tehdä agilityä, mutta vanhushan veti ihan täysillä ja kuulemma viikon parhaita valsseja tehtiin radan haastavassa kohdassa. Vauhtiakin sille saa kinttuihin, kun itse rytmittää liikettä.
Tänään pieni ärsyttävä pikkunälkä oli taas vaivannut Papua ja pöydältä oli tyhjennetty kastikepurkki, joka oli sitten lopuksi heitetty lattialle. Höh höh. Kaikki tämä taas puuhasteltu, kun oltiin poissa ja kotiin tullessa oli ensin vastassa iloisia koira, mutta kun huomasin tihutyön Papu syöksyi sohvan alle. Eipä tiedetty, että koira voi sinne edes mahtua.
Muuten olla Reiman kanssa tehty paljon paikkamakuu ja tokohommia kotona. Toivo elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti