Kuten sitä, että miksi tuon Reiman piti syödä puolet tennispallon karvapinnasta? Eikä tässä vielä kaikki. Eihän se saanut siitä edes vatsanväänteitä. Eikä siinäkään vielä kaikki. Koitin oksettaa siltä ne repaleet ulos, mutta mitä tekee hän. Syö tyytyväisenä suolan ja voi hyvin. Ei tullut paluupostina repaleita. Tai tuli, mutta seuraavana päivänä. Empiirisesti on nyt siis todistettu, että repaleet kulkevat ihan kivasti koiran elimistön läpi.
On se jännä. On meille aikaisemminkin käynyt niin, ettei tuota jätkää saa oksentamaan. Siinä sitten saa aina pähkäillä antaako toisen suolapallon myrkytystä uhmaten vai testataanko omaa mielenrauhaa odottamalla seuraavaa päivää ja tuotoksia.
Pienet treenit tehtiin tokoa viikonloppuna ja taitaa palkattomuus olla myymättä vielä Remelle. Sen verran tulee sijaistoimintaa sen treenin jälkeen, kun kaveri sinkoaa syömään heinää. Tai ehkä sen mielestä kentän reunat on vaan huonosti hoidettuja.
Sunnuntaina meinasi olla tiukka paikka aamulenkillä, kun pojat eivät kepon kanssa suostuneet kakkimaan. Papua ei kiinnostanut lenkki juurikaan ja olisi vaan voinut jäädä nurmikolle tarkkailemaan maailman menoa. Tästä tuli mieleen tarina työkaverin koirasta, jota toinen työkaveri hoisi työmatkan aikana. Jossain vaiheessa hoitotäti ihmetteli ja soittelikin jo omistajalle, että "nyt on sellainen juttu, että tää koira ei oo nyt pariin päivään syönyt". Koira ei todellakaan ollut syönyt, ei vaan ollut kiinnostanut kaiketi. No omistaja tähän totesi " Niin joo, unohdin kertoa, että ei se syö yksin, se syö vaan, jos muutkin syö" Just. No hoitotäti alkoi sitten siitä lähtien esittää syövänsä, kun rekun ruoka-aika tuli. Käyhän se niinkin.
Muuten tän viikon jutuista mieleen on jääneet kavereiden hienot onnistumiset tokokisoissa ja taisi joku napata agilityssäkin 5 nollaa, joten ei huonommin. Yksi ilonaihe on myös kaverin tokokisauran avaus ja niin hienot kehut tuli kehässä, että rekkuhan pisti ihan hepuliksi siitä. Onneksi oli mukava tuomari, joka myös ymmärsi tilanteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti