Tokoo ja aksaa

No niin, hengissä ollaan, vaikka hiljaisuutta on ollut. Tokon treenaamiseen saatiin lisäohjeistusta ja ongelmia pitäis treenata vähemmän ja kaikki-onnistuu-treenejä enemmän. No näin meillä on ollutkin. Tosin paikkamakuuta ei olla nyt tehty Remen kanssa ollenkaan, koska tuntuu, että mielentila on ihan väärissä sfääreissä. Tosin eipä se siitä korjaannu, jos sitä välttelee. Tosin otin nyt muutenkin pläniksi korjata virettä, joten varmaan siirrytään hetkeksi tekemään ruokapalkalla juttuja ja loppuun sitten pallo. 

Reme on vihdoin saanut kesätukan, jota eräät odottivat kuin kuuta nousevaa.

Muuten on harrastettu Papun kanssa raunioita. On käyty vierailemassa Espoon radalla ja treenattu omalla radalla. Pätevä tapaus kyllä ja edelleen niin intopinkeänä ja tärkeänä menee siellä, että ihan meinaa liikuttua siitä.

Koska Remen aksaura on ohi, niin Papu on treenaillut aluevalkkuryhmässä ja menohan näyttää tältä:

Pienen koiran on hyvä ottaa vähän varoja hyppyyn. Not.

Tiukalla keskittymisellä alas A:ta

Kieliposkella ja korvat lepattaen

Laskeutuminen

Korvat rullalla

Takajalkoja alle

Kiihdytys leluun

Isompikin este

Saalistaja

 Ehdottomasti olen onnellinen siitä, että Papun kanssa näin puuhastellaan, mutta kyllähän tuo kauhistuttaa, kun tyyppi loikkaa liioitellusti noin paljon ennen estettä. Papuhan myös varmaan juuri tuon takia rysähtikin keskelle okseria, kun se este jatkuikin vielä. Ninalta saatiin läksyksi kokeilla, hahmottaako Papu esteet siivekkeistä vai tsuumaako rimaan. Tätä ei nyt kuitenkaan olla vielä päästy kokeilemaan. Ihana on kuitenkin hän ja nyt leikkii hyvin pallolla kentällä ja on enemmän minun kanssani tekemässä. Tosin puomille meinasi jäädä jumittamaan, kun siellä tarjottiin nameja. Hassu otus. No vanhuksen kanssa keskitytään pitämään kivaa ja tekemään turvallisesti aksaa.