Hajatelmia kontaktien suorittamisista

Eilen kuunneltiin Inkilän Leenaa kontaktien opettamisesta ja hyvä ilta oli se. Muistiinpanoja tuli tehtyä ja täytyy asioita pohdiskella, kun treenaamaan päästään. Bondi tullaan varmaankin soveltamaan boksia eli ruvetaan opettelemaan juoksemista boksin kautta, joka auttaa sitten myöhemmin koiraa fokusoimaan liikkeensä esteilläkin.

Leenan näkymys kontaktien opettamisesta oli varsin samanlainen kuin minullakin eli takaperin ketjuttamalla homma etenee. Ensin opetetaan asento ja hakeutumaan 2on-2off lankulla. Sitten pikku hiljaa lisätään asentoon hakeutumista puomin alastulolla. Puomilla pitää myös treenata suoralla juoksu, joten sitäkin pitää vahvistaa.

Leena ei niinkään nähnyt ongelmia ylöstulon opettamisessa vaan oli sitä mieltä, että useimmilla se menee omalla painollaan. Tämä jäi vähän mietityttämään, mutta katsotaan miten lähtee sujumaan. Ennen kuin tähän vaiheeseen päästään, niin vielä on paljon matkaa edessä.A:ta olis hyvä treenata madallettuna, jotta koira oppii sen juoksemaan sulavasti. Mutta tätäkin me vielä odotellaan tovi, että lihakset vahvistuu ja koira pysyy kunnossa.

Keskitytään myös pysymistreeneihin, sillä sitäkin tarvitaan kontakteilla. Tämähän meille jäi läksyksi aksan perusteet kurssiltakin.Lisää treeniä siis.

Always do your best. What you plant now, you will harvest later.

Remen kanssa harkkatokossa tänään. Koitin purkaa tyyppiä ennen treeniä, mutta ei tässä nyt ihan täysin onnistuttu ja odotellessa tulikin sitten jo haukkua. Kehäänkin mennessä oli vähän pörheä ja komentava.

Aloitettiin metallilla. Liikkuri oli meitä laittamassa tekemään EVL:n hyppynoudon, mutta tästä kuitenkin kieltäydyin. Reima ei niinkään, koska palautus tuli esteen kautta, kun nouto siinä esteen vieressä tehtiin. Hetken pohti kapulan luona tuoko, mutta toi. Palautus tuli viereen ihan kivasti.

Jatkettiin seuruulla. Haukuilla matkaan ja sitten bongailee merkkejä. Miten tää on pieni deja vú siitä, että miten tässä on taas unohdettu opettaa merkin bongaaminen ja merkille lähtö? Ehkä mukana myös ripaus sijaistoimintaa. Näiden höpsäyksien jälkeen ihan ok. Hitaat oli hyvä ja askeleetkin. Tosin peruuttaessa kääntyi poikittain, vaikka kotona on tehnyt kivasti. Itse sekoilin askeleissa oikealla ja tein ne kakkahousuna. Treenin alle siis oma toiminta ja häiriöt kentällä.

Sen jälkeen tunnari, joka on nyt ollut työstössä, mutta jota ei oltu päästy vielä tekemään koemaisena. Repe katsoi tarkasti ja odotti hyvin. Lähti matkaan ja haisteli, löysi oman, mutta aroi kuitenkin vielä viereisen kanssa, mutta päätyi tuomaan sen oman kuitenkin. Palautus oli kauhiaa pureskelua, joten sitä pitää vielä vahvistaa. Tosin eipä mennyt ihan tikuiksi se tunnari, vaikka hyvät kolot kuitenkin sai kylkeensä. Tuli siitä luovutuksessa pudostuskin, mutta eipä haittaa. Lisää treeniä.

Istumiseen lähdettiin hyvällä boogilla, mutta perusvirhe tässä eli jää seisomaan. Mutta ei siitä voi olla vihainen, kun heiluttelee siinä häntäänsä. Toisella käskyllä istui. Palatessa liikkui. Pysymistä siis tähänkin.

Hyppynouto, tällä kertaa puisella. Kiva meininki. Itse oon kapulan nappaamisessa hätäinen. 

Kaukoissa pönttöilin itse, kun piti vielä tarkistaa mitä liikkurin merkit tarkoitti, kun oltiin jo jätetty koira jne. Uusinta kierroksella hienosti. Tässäkin malttoi nyt odottaa maassa, joskin maahanmeno alkoi olla hidasta. Kivat vaihdot, vähän tulee eteenpäin ja menee vinoon, mutta parhaimmat ikinä mitä ollaan tehty täydellä matkalla.

Luoksarissa stopi valuivat ja seisominsn meni maihin. Pääasia, että pysähtyi kuitenkin. Näitäkin vahvistamaan.

Ruutu toimi ok, kaikesta päätellen irtoaminen on nyt myyty, mutta nyt etsii palkkaa sieltä, joten pitäis saada loppuosa vielä kuntoon.

Muuten ehkä koko suorituksessa suurin haaste on se sama kupla ja kehut kehässä. Pitää puhua paljon enemmän ja kertoa mitä seuraavaksi. Luoda se ajatus siitä, että koko suoritus on yhtä temppua, kuten Lentsu sanos. Viilattavaa siis riittää. Mutta se hännän heiluminen oli niin siistiä. Onhan se aika liikkis tehdessään!

Lopuksi Bondi pääsi Rockyn ja Jessen kanssa metsälenkkeilemään, vaikka välillä korvat olivatkin hukassa, ja lopulta Bondia odotti narutuomio. Sillä aikaa Reme oli työstänyt häkin makuualustaa, mistä en ollut kovin iloinen.

Action is the real measure of intelligence.

Eilinen Avara luonto oli niin jännä, että piti mennä ihan liki sitä katsomaan. Leopardin kiihdytys hyökkäykseen aiheutti haukkumisen ja lopulta Bondi yritti myös haistella kissapedon peräpäätä, kun se siihen ruutuun tyrkylle tuli. Että sellainen maailman fiksuimman koirarodun edustaja täällä meillä.

Write it on your heart that every day is the best day in the year.

Vaikka niissä päivissä on omat haasteensa, on niissä myös omat kiitollisuuden aiheensa. Tänään meillä on ollut:

• koira, joka ei halua ulkoilla, koska keli on märkä ja muiden kanssa on ärsyttävä ulkoilla
• koira, joka ei suostu lähtemään ulos, koska edelleen paukkuu. Kohtalon ivaa on se, että muita ulkoiluttaessa ei ole paukkunut, mutta Reiman ollessa vuorossa aina on tullut vähintään yksi jytky.
• koira, joka haluaa ulkoilla. Ei haittaa keli eikä haittaa kaverit. Kunhan ollaan ulkona, koska siellä on kaikkea siistiä.

Näistä haasteista huolimatta on saatu tehtyä hyvät treenit. Remelle rauhoittumista ja tunnarin pitoa. Tunnarin kanssa unohtuu kaikki jännittäminen ja kierrokset menee taas tappiin. Ihan ok niin. Bondi teki seuruuta, maahanmenoja ja m-s-vaihtoja. Hyvältä näyttää ja maahan tipahtaminen on niin makee! Papukin temputteli omia juttujaan kovin innokkaasti.

Lihaskuntoa ja koordinaatiota

Sitä me tehdään näillä puolipalloilla. Jono on kova ja hätäisimmät eivät malta odottaa vuoroaan.

Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.

Katsaus menneeseen vuoteen tulossa seuraavaksi. Koitin katsoa, että mitä tavoitteita asetettiin, mutta en nyt sellaisia varsinaisesti löytänyt, mutta mennään vuoden takaisilla pohdinnoilla.

Papu:

1. Kunhan koira pysyisi kunnossa eli tulisi suurempi jumeja tai kramppeja taikka nyrjähdyksiä. No kohtuullisesti on edelleen pysynyt kunnossa. Huoltoa on tarvinnut ja sitä on annettu. Jostain syystä takatassut tuppaavat levähtämään tällä hetkellä istuessa ja maatessa, mutta Piiran mukaan niissä ei ollut mitään vikaa kuitenkaan. Pitää jumpata ne kuntoon.
2. Raunioilla tai oikeammin telineillä parempi hallittavuus. Ehkä vähän sitä BH:tä voidaan treenata. Telineillä ei oltu tänä vuonna kovin montaa kertaa, joten enemmänkin olisi voinut treenata. Hallittavuus ihan ok ja intoa on. Uutena lajina tänä vuonna kokeiltiin rally-tokoa, jossa Papu näyttäisi olevan melkoisen haka.
3. Agilityssä, jos mölleissä kävisimme kokeilemassa. No mölleissä tavallaan käytiin, kun kisattiin russelirotumestiksissä ja Papu tuurasi keväällä Reimaa treeneissä Niinulla ja aluevalkussa. Intoa löytyi, mutta ei se niin siihen lajiin ole syttynyt. Tosin positiivista oli se, että saatiin leikkiminen pelaamaan ja Papu on nykyään ihan intoja narupalloihin.

 Reima:

1. Tokossa voittajaluokan korkkaus. Ehkä SM:t. Piirimestikset nyt ainakin. Nyt päästiin korkkaamaan se voittaja ja sanoisin, että vähän siinä hätäiltiin. Tunnari ja ruutu oli silloin edelleen kesken. No Siitäkin kuitenkin selvittiin ja pisteitäkin saatiin edes jonkin verran. SM:t ja piirimestikset olivat vain haaveita. Näiden jälkeen on treenailtu, niin liikkeitä kuin liikkeiden välejäkin. Ensi vuonna taas uutta yritystä.
2. Agilityssä SM-nollien kasaan saaminen, takapään kuntoutus, itsenäisyyden lisääminen radalla. Sm:t jäivät lopulta ikuiseksi haaveeksi. Agiura paketoitiin hyppytekniikan ja selän kipuilun takia. Harmitti vietävästi ja välillä vieläkin. Agista me kumpikin tykättiin ja Reima oli siinä varsin pätevä teknisesti (muuten kuin hypyn osalta) ja syttynyt lajiin, mutta parempi pitää koira kunnossa ja olla sille reilu, kun pyytää mahdottomia. Huhtikuussa kisattiin viimeiset kisat ja sen jälkeen on monet itkut itketty.
3. Näyttelyt, karva kondiksessa. Serteille ei sanota ei. Tämän vuoden ainoat missikisat käytiin Latviassa. Kaksi eriä sieltä saatiin ja luokassakin sijoituttiin, mutta siinä se. Muuten ei huvittanut viedä koiraa kehään, kun selkeästi selkäjumit vaikuttivat liikkeeseen, joka oli takaa töpöttämistä.
4. Hyvä ilme tekemisessä ja onnistumisia. Ilme on parantunut vuoden loppua kohden ja ongelmia saatu ratkottua, mutta tekemistä riittää. Itselle ehkä isoin oppi on ollut olla tyytyväinen Reimaan ja Remen yrittämiseen. Se on jeesannut paljon koiraakin.
5. Kunnossa pysyminen. Tää ei mennyt niin kuin piti. Agi jäi selkäjuttujen takia, mutta muuten koitetaan pysyä kunnossa ja hoidetaan tasaisin väliajoin. Agilitystä luopumisesta huolimatta on kuitenkin aikamoisia jumeja välillä ilmaantunut.

Mia:

1. Flyballin opettelu. Eipä opeteltu sen enempää. Sen sijaan kokeiltiin jo mainittua rally-tokoa. On vaikea laji, kun pitäisi muistaa kannustaa ja höpöttää koiralle. Hauskaa se silti on.
2. Suunnitelmallisuus treeneissä. Oltiin ja ei oltu. Muutaman oppitunnin sain siitä, että pitäisi olla selkeämpi ja kertoa koiralle milloin tarkoitetaan bongaamista ja milloin vaikka sinne ruutuun saa oikeasti lähteä. Suunnitelmallisuudessa onneksi auttaa myös Lentsun nettitokojen viikko-ohjelma.
3. Iloinen mieli ja muiden kannustaminen. Muita kannustin kyllä, mutta itselleni olin ankarampi. Muutamaan kertaan tuli tiimin leirillä romahdettua ja itkuksihan se meinasi mennä, mutta onhan se aika musertavaa, että jos on treenannut ja homma näyttää kuitenkin siltä, että mitään ei olisi koskaan tehty. Joskus tuntuisi helpommalta olla edes yrittämättä, kun ei siitä mitään kuitenkaan tule, mutta ei sitä kuitenkaan vaan voi antaa periksi.
4. Parempi kunto.  Kunto on ehkä parempi, koska on tullut tänä vuonna ratsastettua huomattavasti enemmän. Tosin ne agit jäi nyt vähemmälle, joten juoksukunto on arvoitus.

Tavoitteet vuodelle 2015:
Papu:

1. Pidetään Papu edelleen kunnossa ja pidetään huoli takapään treenauksesta, ettei takatassut leviä niin pahasti istuessa ja maatessa. 
2. Jatketaan raunioilla käyntiä ja rally-tokoillaan. Ehkä uskallaudutaan rally-tokossa kisaamaan.
3. Agilityä tuskin tehdään ellei ihan putkirallia vaan.

Reima:

1. Tokossa voittajasta 1-tulos ja EVL:ään siirtyminen
2. Tokon uusien liikkeiden opettelu
3. Näyttelyt. Ehkä. Elokuusta eteenpäinhän tuo pääsee jo veteraaneihinkin.
4. Hyvä ilme, onnistumisia ja sama kupla. Haluan auttaa Reimaa niin treeneissä kuin kisoissakin ja löytää sen saman kuplan, jossa tokota yhdessä.
5. Huolto ja hoito, että Reme pysyy hyvässä kunnossa.

Mia:

1. Opetellaan rally-tokoa. 
2. Suunnitelmallisuus voisi saada jatkoa.
3. Iloinen mieli ja tiimin sivuilla jo lupasin ensi vuodelle etten romahda leirillä. Tai jos itken, niin ilosta. Se se vasta olisi jotain onnistuneen tokokokeen jälkeen.
4. Kunto. Sitä pitää varmaan parantaa, kun tuo juniori alkaa aksaamaan todella. En halua olla se lyllertävä muumi, jonka välillä oon videolla nähnyt. Kuntoremonttiin ei aika riitä vielä keväällä, mutta ehkä syksyllä sitten.

Bond:

1. Tokon perusteiden opettelua. Kiva olisi päästä kisaamaan ennen sääntömuutoksia, mutta katsotaan nyt. Ei pidä hättäillä. Voi olla, että aloitetaan rally-tokolla.
2. Aksan valmistavat taidot suoritettu ja keväällä jatketaan estealkeissa. Kisaikä aksassa tulisi täyteen nippanappa ennen vuoden vaihdetta, mutta tuskin ensi vuonna vielä kisataan. Pidetään tässäkin järki kädessä. Keskeneräisillä kontakteilla ei ole ainakaan asiaa radalle ja pitäisi varmaan muutenkin saada yhteistyöpelaamaan. Hyppytekniikkaakin pitää tsekkauttaa spesialistilla.
3. Huolto. Huoltorutiinit kuntoon.

Viikon varrelta..

Tällä viikolla on opittu ettei Papu pidä Marianne-karkeista, mutta Da Capot kelpaavat kyllä. Mariannea oli maistettu, mutta jätetty sitten omaan arvoonsa. Paprit ympäriltä oli toki kummastakin irroitettu nätisti.

Perjantaina oltiin Bondin kanssa aksaan valmistavalla kurssilla ja kovin vaikeaa oli tehdä tassut orrelle-temppua istumasta, vaikka sitä kotona onkin jo tehty. Jännitti kai. Hyvon kääntyilee tasapainotyynyllä, peruuttaa ja kävelee jalkojenkin yli. Kerran jouduttiin jäähylle, kun viereisen kentän koirat haukkuivat ja sitten Bondi haukkui ja sen seurauksena toinen kurssilainen sai vähän liikaa häiriötä. Tehtiin myös eteen fokusointia ja eteenmenoja. Puhuttiin myös taas palkkauksen ajoittamisesta ja että pitäisi muistaa palkita myös viiveestä eli pysymisestä. Miten tämä puoli olikin nyt taas unohtunut?

Keskiviikkona oltiin raunioilla viimeistä kertaa tänä vuonna ja Papu oli taas hyvin pätevänä. Ei tosin voinut uskoa sitä, että vain kaksi maalimiestä oli piilotettu. Hyvä fiilis jäi näistä treeneistä ja keväällä taas jatketaan.

Reme teki tokoa ja oli oikein innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsi treenaamaan. Tunnari meni edelleenkin roskiin, mutta muuten tyyppi vaikutti varsin iloiselta ja innokkaalta. Tehtiin lähes kaikki voin liikkeet läpi. Hyppyä ei kentälle raahattu ja metalli jätettiin turvallisuussyistä pois. Maahanjääminen on kamalan vaikeaa ja lähes poikkeuksetta on noussut siitä seisomaan esim. luoksarissa. Pitää vahvistaa. Istuminen toimii ja heiluttelee siinä häntäänsä. Luoksarin stopit oli vähän hitaita, mutta muuten toimi. Kiva meininki oli ja Repe oli hyvin innoissaan palkkapallosta. Niin tykkään sen ilmeestä nyt tehdä hommia!