Ojaa ja allikkoa

Juttua on jos toista, mutta loppupeleissä ihan kivastihan täällä menee. Bond tokeni sairasteluistaan ja on päästy taas treenaamaan. Treenattavaahan meillä riittäis, mutta keskitytään nyt perusasioiden rakentamiseen, kun paikkamakuussa näyttää olevan haasteita ja muutenkin häiriöt ovat vielä Bondille vaikeita. Vahvistetaan tekemistä siis kotona ja kotipihalla. Yksi isoista haasteista tuntuu olevan halli ja haukkuvat koirat, mikä saa Bondin hidastumaan ja jännittämään leikkimistä. Selkeästi lelun heittelystä vapautuu, kun pääsee juoksemaan. Katsotaan miten tästä päästään eteenpäin. Valon pilkahdus nähtiin tällä viikolla treeneissä, kun tyyppi oli koko treenin rento eikä jumittanut kertaakaan. Liekö sitten juurikin ollut kyse siitä, että treenasimme illan viimeisenä eikä toisella kentällä ollut menijää? Toisaalta B oli mun mielestä muutenkin jo odotellessakin innokkaampi ja rennommalla mielellä kuin ennen. 

Repe oli tiiminleirillä ja hitsinvitsit, kun meillä oli kivaa. Viikonlopun teemana olivat temppuradat ja niitä sitten tehtiin ja hauskaa oli. Vaikkei aina mennyt ihan putkeen, niin hommaa ei jätetty kesken vaan autettiin sitten kaveri onnistumaan. Jännää oli huomata, että koirille tuotti vaikeuksia tuoda kapulakasasta jokin kapuloista. Vitsit, että musta tuntui niin hyvältä, kun Reiman kanssa saatiin valmistelurituaalit kuntoon ja tehtiin vakuuttavia ja hallittuja suorituksia. On se niin hieno! Sunnuntaina jatkettiin tempuilla ja tiimien piti keksiä temppu, joka opetettiin muille. Meidän tiimi päätyi koiran peruuttamiseen ohjaajan ympäri ja sillä saatiin tiimikisan voitto! Päivän kruunasi  Lentsun tekemä temppurata, jolla otettiin aikaa. Siinä jäätiin ajassa hintsusti toiseksi (mitäs en ohjannut estettä varman päälle) ja koska oltiin tasapisteissä toisen koirakon kanssa osakilpailuissa, niin päästiin uusintaan, jossa sai käyttää apparia ja meitä avusti ystävällisesti Annika, joka auttoi Reimaa törpön kierrossa. Suoritukset olivat niin tasaisia, että grand jury päätyi lopulta uusinnankin jälkeen tasapeliin. Huippufiilis!

Leirillä taidettiin tehdä omissa ongelmissa bongausta ja luopumista eli opeteltiin kertomaan Remelle, että edessä on jotain johon pitää katse kohdistaa ja sinne mennään kohta, mutta pitää odottaa käskyä. Kovasti jaksoi lähteä aina kokeilemaan sinne menoa, mutta lopulta saatiin kerrottua, että nyt halutaan vain vilkaisu eteen. Kyllä se siitä. Luopumista pitää tehdä kaikkiin noutoihin ja hyppyihinkin, joten treenattavaa riittää. 

Papu on päässyt pariin kertaan raunioille ja ollut siellä varsin pätevä. Joskin viime tuli jokin pieni aivopieru, eikä haukku lähtenyt, vaikka selkeästi merkkasi maalimiehen roskikseen. Muuten varsin mainiota menoa ja on se niin liikkis, kun tekee niin täpäkästi hommia. Ihana seniori.

Antepsin-Antti ja Finrex-Fiina

Sellainen kombinaatio täällä. Viime viikonloppuna piti olla kauan odotetun Niinu Agility Sport Valmennusryhmän aloitusviikonloppu. No olihan se, mutta hippasen erilaisena kuin olin kuvitellut. Perjantaina ulkoilutin iltapäivästä Bondia ja pitkästä aikaa vein sen koirapuistoon, kun niin kiva kelikin oli. Sieltä palailtiin kotiin ja olin aloittamassa valmistautumista kaverin karonkkaillalliselle, kun Bond päättää voida pahoin. Oksuthan siitä tuli ja tietysti matolle.. viisi kertaa. No maha oli ainakin tyhjä tämän jälkeen, mutta niitä jälkiä pois korjatessa silmiin sattui peruna. Perunaa seurasi hysteria. Sitähän ei koskaan voi tietää mitä hulluja tuolla kylillä liikkuu ja ne hullut ovat koirapuistoihinkin piilotelleet ties mitä pilleripullia. Perunahan ei siis todellakaan ollut tullut kotoa. Koira oli kuitenkin tuskaisen oloinen: rauhaton ja kuolaava. Eipä muuta kuin puhelin käteen ja soittelemaan lääkäriin pääsyä. Ei päässyt sinne, eikä tuonne, tänne pääsisi ehkä kymmeneltä illalla ja Viikkiin ehkä joskus ensi viikon puolelle. Onneksi Espoon eläinlääkäritalo pelasti tilanteen ja siihen aikaan kuin olisi pitänyt olla kilistelemässä tuoretta tohtoria, oltiinkin eläinlääkärin odotushuoneessa. 

Ei löytynyt herrasta mitään vikaa, oli reipas ja ikenet punaiset. Jännittyi tutkiessa, mutta siitä nyt ei voinut päätellä mitään. Pahoinvointiin sai pahoinninestopiikin ja päästiin palaamaan kotiin ja siitä sitten itse heilahdin juhliin.

Aamuyöstä palasin kotiin ja vastassa oli nikotteleva koira, joten tsekkaamaan sitten aikaa seuraavalle päivälle lääkäriin, koska lääkäri oli sanonut, että piikin teho pitäisi kestää ainakin seuraavaan iltaan ja jos ei kestä niin uutta aikaa kehiin. Onnistuin saamaan ajan heti yhdeksäksi ja silloin otettiin Masalan sijaan kurssi kohti Malmia ja Apexia. Tässä vaiheessa perunankin salaisuus oli paljastunut ja se oli peräisin vanhemmillani syödystä makkarakeitosta. Taas tutkittiin ja kuunneltiin. Jostain syystä Bond vinkaisi, kun alavatsaa painettiin. Päätettiin, että varmuuden vuoksi voisi olla hyvä kuvata vielä vatsa ja niin tehtiin. Pieni bc napattiin syliin ja ei muuta kuin nostamaan röntgen pöydälle kuvattavaksi. Ilman rauhoitusta selvittiin eikä kuvista löytynyt kuin iso kasa kakkaa ja kaasua. Lääkitystä jatkettiin kuitenkin Losecilla, Cerenialla ja Antepsinillä, jotta maha saadaan kuntoon. Lisäksi ruoka vaihdettiin nyt hetkeksi hyvin sulavaan nappulaan, joka turvotetaan ennen antamista. Näillä on menty ja tyyppi näyttäisi voivan paremmin ja tulevan kuntoon.

Lääkäristä kaahattiin tuhatta ja sataa sitten vihdoin Masalaan, jossa Jarmo Riski piti esitystä menestymisestä ja harjoittelusta. Hyviä pointteja häneltä tulikin:

• Häviäminen kuuluu urheilussa kaikille. Suurimmat voittajat ovat aikaisemmin hävinneet aivan hitokseen.
• Lähde harjoittelussa liikkeelle sieltä missä olet nyt ja etene pienin askelin. Matkimalla pääset keskimäärin yhtähyväksi kuin esikuvasi.
• Menestys on kulttuurikysymys

Mielenkiintoinen viikonloppu oli ilman koiraakin. Tuli seurattua muiden hyppytekniikkatreenejä sekä ratatreenejä. Tulipa myös pohdittua omia tavoitteita ja asennetta. Nyt ei voinut mitään sille, että koira tuli kipeäksi ja kipeällä koiralla ei treenata. Kuin pisteenä i:n päälle itsellekin iski flunssa sunnuntaina ja lähden kotiin potemaan. Jotain johdatusta se oli lauantaina apteekissa Antepsinia ostaessa, että matkaan tarttui yskänlääkettä. Köhähän se sieltä sitten tuli.

Treeniviikkoa pukkasi

Maanantaina kipitettiin viikkotreeneissä Niinulla. Alkuun suorempaa vauhtipätkää ja irtoamista. Hyvin sujui. Sitten varsinaista treenipätkää, jossa ajoituksen hakeminen olikin vähän haastavampaa, mutta päästiin kuitenkin jo taas 6-7 estettä peräkkäin. Maanantai-illan aivopieru tuli itselle eikä koiran ohjaamisesta tullut mitään suoraan päätteeksi takaakiertoon. No ei kai tule, jos koittaa siihen persjättöä väenvängällä tunkea. 

Tiistaina jatkettiin Bondin kanssa Inkilän Leenan viimeisellä kontaktikurssikerralla ja työstettiin 2o-2o:ia. Kivasti tarjoaa sitä ja hyvin teki töitä.Tekemistä vielä riittää, mutta matkalla ollaan. Hyvin kesti häiriöitä ja tästä mennään eteenpäin.

Keskiviikkona russelit kyydissä ja ensin mentiin Lauttasaareen Heidi Pesosen koulutukseen. Reimalle tehtiin perusasennon kautta vireen hallintaa. Kivasti pääsi purkamaan itseään pallon hakemiseen. Heidi puuttui minun kaksoiskäskyihin ja keskityttiin selkeyteen. Virheestä korjattiin ja korjauksen jälkeen kehuttiin ja otettiin alusta. Jos meni hyvin, niin sitten sai kehut ja pallon. Ekoihin toistoihin tuli muutama haukku, mutta sitten jäi ääni pois ja Reme tekin hyvin töitä. Samalla tavalla voi rakentaa paikkamakuutakin.

Tokosta suunnattiin raunioilla ekaa kertaa sitten kevään. Papu käsittelyharjoituksella sylissä kasalla ja sieltä alas. Ei haitannut yhtään. Sitten etsimään maalimiehiä. Nenä haistoi tarkasti, mutta eka maalimies oli inhottavasti umpipiilossa johon ei päässyt. Haukkui siinä ihan hollilla ja nostin sitten katsomaan tiilimuurin päälle. Ärsytti Papua niin kovasti, ettei päässyt maalimiehen syliin, joten haukkukin irtosi varsin kivasti. Toisen maalimiehen löytämiseen menikin tovi ja ensin mentiin ohi, mutta tarkka nenä paikansi lopulta tämänkin eksyneen lampaan. Huippuhieno koira!

Lauantaina istuin aamupäivän tokokokeessa kehäsihteerinä ja juoksentelin katkeilevaa kehänauaa joko kasaan tai rullalle. Keli suosi koetta, joskin ykköstuloksia ei kovasti saatu kasaan. Illalla oli aluevalkkutreenit Bondille, mutta harmiksi valkku kärsi migreenistä ja treenattiin sitten keskenämme. Oma olo ei ollut kovin skarppi ja pienet estevälit tuottivat tuskaa Bondin kanssa. Onneksi kanssatreenaajat tsemppasivat ja koitettiin yhdessä keksiä ratkaisua.

Sunnuntaina pakattiin autoon Bondi ja otettiin suunnaksi Tuorla ja Lentsun tokopäivä. Omissa ongelmissa tehtiin ihan vaan kontaktia. Bondille oli alkuksi vaikea luopua ihmisistä, mutta lopulta kuitenkin lihapullat päihittävät ihmiseet. Houkutusten kuja oli pala kakkua ja sen läpi pystyi juoksemaan varsin kivasti suoraan ohjaajan luo. Väliin tehtiin paikkikset ja siihen saatiin sitten ihan omat neuvot, kun rivissä pysyminen oli vielä niin vaikeaa. Kai se on vaikeaa, jos sitä ei ole treenattu. Toisella kiekalla tehtiin Bondille noutoa. Tuomiona, ettei osaa pitää, joten se pitää saada ensin kuntoon. Sitten mietitään muita juttuja. Hauska päivä ja superkivoja ihmisiä! Kelikin suosi, vaikka foreca koitti ehdotella sadetta ja salamointi. Niiden sijaan saatiin kuitenkin aurinkoa.

Syksyn juttuja

Ei tunnu kyllä vielä syksyltä ei, kun lämpimät kelit on vasta nyt päällä, mutta minkäs teet, kun kalenteri näyttää elokuun loppua. Paljon on kivaa syksylle ja keväällekin tiedossa. Bondin kanssa ollaan mukana Niinun valmennusryhmässä, jossa viikonloppuleireillään kerran kuussa toukokuuhun asti. Innostuksella odotetaan leiriä ja sieltä saatavaa oppia.

Muuten on jatkettu kontaktien ja keppien opettelua. Tekipä Bond tuhmastikin ja lähti treenaamisen sijaan pupujahtiin yllättäen ja siinä sitten aikani sain sitä kiljua. Muutamaan kertaan jo kaarsi minua ja lelua kohti, mutta matka jatkui hienosti kiihdyttäen ohi pupun perään. Ärsyttäviä hetkiä ovat nämä, kun huudot kaikuvat kuuroille korville. Korjausliikkeenä tähän vähän tarkemmin valitut treenipaikat ja paremmat namit.

Bondin kanssa onnistuttiin saamaan myös viikkotreenipaikka Niinulta ja nyt ollaan muutama maanantai siellä käyty. Viime viikolla sujui muuten hyvin, mutta "tyhjät" hetket tuottivat päänvaivaa. Tyyppi lähti silloin tutustumaan treenikavereihin eikä oikein jaksanut keskittyä. Sillä saattoi olla myös jotain tekemistä asian kanssa, että Bond sai ruokaa ennen treenejä äitini toimesta. Tästä eteenpäin treeneihin ehdottomasti tyhjällä mahalla. Eiliset treenit sujuivat kivasti. Alkuun pieni vauhtipätkä, jossa pitkä esteväli ja putkeenkin piti irrota. Vähän kyseli molemmissa ja itsekin varmistelin, mutta toisella kertaa sujui jo mallikkaasti. Toisella pätkällä valssailtiin ja ajoituksen ollessa kohdillaan koirakin kääntyi hienosti. Loppuun vielä linjan lukemista, mutta tässä vaiheessa ohjaajan pää oli pehmeä ja olin tekemässä jotain ihan omia kuvioita, jonka tajusin vasta jäähdyttelylenkillä. Huh huijaa.

Reme on työstänyt rauhoittumista ja tunnarin pitoa ja siinä ihan kivasti on edistyttykin. Matkaa on vielä jäljellä, mutta onneksi tässä on tulossa tiimin tokopäivää ja Heidi Pesosen koulutusta. Papukin pääsee raunioille tällä viikolla.

Just play. Have fun. Enjoy the game.

Sillä on menty. Ja kivaa on ollut. Remen kanssa tokoa ja ihan vaan patsastelua ja vähän tunnarin palautusta. Ihan superit treenit saatiin aikaan ja oli kuulkaa rauhallista ja harmoonista. Nautin koko treenistä, kun molemmat oltiin rauhallisia ja Reme oli niin kuulolla.

Bondin kanssa palattiin kontaktien treenaamiseen ja ope kehui, että ollaan edetty kesäloman aikana. Miten sitä itse sokeutuukin tuolle tekemiselle? Bond oli superhieno ja keskittyi varsin kivasti maton kautta juoksenteluun, vaikka Niinu treenasi viereisellä kentällä ja välillä melkoisen riehakkaasti kehuikin siellä, mutta Bond vilkaisi ja sitten jatkettiin omia juttuja.

Tänään tehtiin Bondin kanssa läpi alokasluokan liikkeitä. Kivasti osaa jo niitä, mutta tänään noutokapulan kanssa sitten hieman temppuiltiin. Milloin sitä oli kiva pyöritellä tassuilla, milloin kantaa toisesta päästä. No kierrättämällä unohti kapulan ällötyksen ja teki kivasti. Tehtiin myös ekat ruudut ja hienostihan Bond sinne varasti ja ruutunauhat meni rullalle.

Reme teki myös ruutua ja sinne se solahti ja varasti sekin. Ehkä sinne alkaa sitä imua olla. Jes.

“Success is stumbling from failure to failure with no loss of enthusiasm.” - Winston Churchill

Niinpä niin. Vaikka vaikea sitä intoa on pitää yllä, kun mitään vinkkejä ei ole näköpiirissä siitä, että joskus homma voisi mennä niin sanotusti nappiin. Eli Remen kanssa tänään harkkatokokoetta uusilla säännöillä ja kuinkas siinä kävikään.

Sillai kai sitten siinä kävi

No odoteltiin hyvä tovin, kun kuvittelin, että avoimen luokan pari koiraa olisi mennyt nopeasti. No eivät menneet ja sitten rakennettiin kehää hartaudella ja tuomaritkin pitivät taukoa. Mielestäni kuitenkin onnistuin Reiman kanssa varsin kivasti olemaan ja pitämään tyypin rauhallisena tekemällä temppuja ja murentelemalla nameja maahan etsittäväksi. Kivasti oli hiljaa ja kuulolla. Niin oli.

Kun sitten lähdettiin menemään kehään, niin pakka levisi miltei täysin. Tuli ääni ja oli vaikeaa. Omalla paikalla tuli kitinää ja meni maahan. Kitinä vaan jatkui. Meni kuitenkin maahan ja jäi paikoilleen kiljumaan. Jossain vaiheessa vähän hiljeni. Onneksi aika oli vain se kaksi minuuttia. Lopussa vielä nousi istumaan ensimmäisestä liikkurin "käskystä". Tuomarilta vielä kommentti, että oli käynyt puoli-istuvassa asennossa, kun oli jotain katsellut. Koska äänteli, kävi istumassa ja vielä nousi kaverin käskystä, niin eipä jäänyt meille pisteitä jaettavaksi.

Paikkamakuun miinukset:

- levottomuus ennen liikettä

- ääni ja aivopieru

- toisten käskyyn reagoiminen

Plussat:

-  Pysyi kuitenkin paikallaan

Yksilöt liikkeet: 

Seuruu alkoi kivasti juurikin sillä vaikeimmailla tavalla eli peruuttamisella. Juuri viime viikolla Carina sitä sanoi, että on aika epäreilua tällä aloittaa, mutta ei auta itku markkinoilla. Reima autuaasti pihalla asiasta, vaikka koitin auttaa. Mutta eipä tullut askeltakaan peruutusta tässä vaiheessa. Jatkettiin matkaa etuperin ja kivasti oli siinä mukana. Käännökset ok, hidas ok, kolmen askeleen peruutuus parempi, joku aivopieru tuli matkaan loppupuolella ja irtosi  hetkeksi. Kutonen tästä toilailusta.

Miinukset:

- peruutus alkuun pitää treenata ja muutenkin vahvistaa. 

- kestoa pitää saada vahvistettua

plussat:

- kivasti oli mukana ja olin tyytyväinen, kun tämä on saattanut mennä ekana liikkeenää välillä haahuiluksi ihan kokonaan.

L:istuminen ja seisominen. Istumisen seisoi ja seisomiseen annoin itse makuukäskyn, Reima seisoi, mutta korjasin makaamaan. Eli eka meni Reiman piikkiin, toka minun. Eikä tainnut meinata lähteä makuulta mukaan enää. Nolla.

Miinukset:

- istuminen vielä vaiheessa liikkeestä tehtäessä

- oma sekoilu asentojen kanssa. Olihan siellä kuitenkin kuvakin ja kaikki olemassa, josta asian voisi katsoa.

Plussat:

- seuruu varsin kiva

Luoksari: perushomma eli nousi istumaan, kun olin ottanut kaksi askelta eteenpäin. Lähti liikkurin käskystä eikä pysähtynyt. Finland zero points.

Miinukset:

- No se jääminen. Miten se voi olla niin vaikeaa?

- ei pysähtynyt

Plussat:

- Tuli ainakin lujaa.

Ruutu: Taas oli vire siinä mallissa, että ei kyllä pystynyt mitään bongausta tekemään. Irtaantui haukkuen ehkä 5 metriä ja kaarsi takaisin. Otettiin lähempää. Ei onnaa. Vielä lähempää ja otin pannasta kiinni ja siitä sitten lähti. Taas etsi ruudun takareunasta jotain eikä ollut kuulolla. Kun koiraan saatiin yhteys, stoppasi ja kiltisti kuunteli myös maahanmenon. Odotti nätisti paikallaan ja tuli seuruuseen vauhdikkaasti ja teki sen loppuun hyvin. Finland zero poäng.

Miinukset:

- Ei bongannut eikä löytänyt täydeltä matkalta

- etsiminen ruudussa

Plussat:

- Lähempää bongasi la lähti

- loppu osio oli hyvä

Ohjattu: Tässä alkoi olla vaikeuksia alun kanssa jo urakalla ja viimeinen pisara oli kapulan arvonta. Reimasta laatat olivat ihan varmasti namppaa hänelle. Ainakin siinä vaiheessa, kun tuomari ne taskuunsa laittoi. Niitä piti sitten karata katsomaan ja kerjäämään ihan kolmesti. Eihän siinä hässäkässä mitään kapuloita ehtinyt bongata. Seurasi kivasti ja stoppasikin. Käskyllä sitten taas lähti juu vasemmalla, mutta suoraan eteenpäin ja tuomarin luo niitä laattoja tsekkaamaan. Koitettiin uudestaan, mutta ei ollut Reimalla mitään hajua tästä liikkeestä, että kapulaa etsittiin. Finlandia cero punto.

Miinukset:

- Keskittyminen, arvontalapuista luopuminen

- ei seurannut liikkuria ollenkaan

- keskittyminen perusasennossa olemiseen

Plussat:

- seuruu ja pysähtyminen

Tunnari: jatkui siihen perään. Siinäkin touhuili omiaan ja tarkisti laidalla olevan kaukojen kyltin. Viereen tultua keskittyi ihan kivasti ja seurasi, kun liikkuri vei kapula eikä kitissyt vieressäkään vaan painui bc-mäisesti matalammaksi. Irtosi kivasti ja haisteli, toi oman, mutta puri matkalla, tuli kuitenkin miltei perusasentoon, mutta luovutuksesta ei ollut kyllä aikomustakaan. Finlande zéro point.

Miinukset:

- Pureskelu

- ei vieläkään onnistu luovuttamisessa

Plussat:

- seurasi hyvin liikkurin toimia

- irtosi reippaasti

- nenä oli auki ja toi oman.

Kaukot: Jäi kivasti, mutta kuinkas ollakaan taas oli siellä istumassa, kun omalle paikalleni pääsin. Eka vaihto siis heti metsään, tokalla jumitti eikä tehnyt sitä toisellakaan, loput meni ihan kivasti. Finlandia sifir nokta.

Miinukset:

- istumaan nousu ennen aikojaan

- toisen vaihdon jumitus

- menee vinoon vaihdoissa

Plussat:

- loput vaihdot kivasti

- koko matkalta homma kuitenkin

Metsku: Voihan malttamattomuus. Meinasi karata ennen aikojaan hypylle ja toisella kertaa sitten karkasi. Kolmannella tehtiin sitten liike. Epäröi noudossa eikä meinannut ottaa, mutta otti kuitenkin, mutta sitten teki omituisen kaarroksen ja meinasi tulla ohi esteestä, joten siinä pitää vähän avittaa varmuuden vuoksi.Luovutus kivasti. Finlandia nulla pont.

Miinukset:

- Esteelle varastaminen

- epäröinti kapulalla

- esteestä miltei ohi tulo

Plussat:

- intoa on

- toi kuitenkin

- luovutus oli hyvä.

Kokonaisvaikutus: Kasi mulle asenteesta ja koiran kannustamisesta läpi kehän ja varmaankin tiedän, että pitää treenata ja paljon.

Miinukset:

- Reiman holtittomuus liikkeiden alussa ja malttamattomuus

- vireen hallinta

- vaikea oli valmistautua kehään ja siellä toimimiseen, kun liikejärkkä ei ollut tiedossa ja oltiin eka koirakko

Plussat:

- onnistuin olemaan iloinen ja kannustava läpi kehän. Kehuin aina liikkeiden jälkeen ja kerroin myös mitä oltiin menossa tekemään heti kun vaan tiesin tulevan liikkeen. Aina ei ollut ihan tarpeeksi aikaa tähän, mutta yritys oli hyvä.

- Reimalla oli intoa ja häntä heilui koko ajan.

Mietinnän paikka on tässä. Hallintaa pitää rakentaa ja ilmeisesti tehdä myös rutiinia tekemiseen eli koko luokkaa läpi vaan. Tunnarin palautus ja ruudun bongaus on edelleen listalla ja jotenkin siihen luoksariin se stoppikin pitäisi taikoa. Mieletön pettymyshän tämä taas oli, mutta ei sitä Reimalle kerrottu. Jotenkin tuntuu välillä päämäärättömältä tämä, kun vaikka ja kuinka treenaisi, niin aina näytetään siltä ettei olla treenikentällepäinkään katseltu.

In games like this, it's all about having fun

Oli se sitten agilityä tai tokoa, niin meillä on nyt ollut hauskaa. Bond tekee huiketa agilitytreenejä ja ihan ok menee tokokin. Bond oikeastaan osaa jo alokasluokan liikkeet seuruuta lukuunottamatta, joten näitä nyt tässä sitten vielä kasataan kokoon ja kursitaan yhteen. Aksat on niin siistiä ja lujaa mennään. Jarrutusjäljet ovat useita metrejä pitkiä, jos lelulle pitää jarruttaa. Pieniä haasteita oli suoran jälkeen jarruttaa, mutta mikä ei onnistu alkuviikosta, onnistuu yleensä loppuviikosta. Huippuonnellinen olen tuon koiran kanssa tekemisestä, vaikka ei se aina sieltä helpoimmasta päästä ole. Hienoa on huomata, kuinka sen kanssa voi kuitenkin aksata rauhassa ja pikku hiljaa aletaan päästä siihen, etten itse arvo asioita vaan menen. Sunnuntain aluevalkussa tehtiin hienosti ekaa kertaa ikinä pakkovalsseja, pimeitä putkikulmia ja persjättöönkin päästiin ja tyyppi toimii kuin ajatus. 

Mun treenilistalle tuli:

• päätöksissä pysyminen
• lähtöluvan antaminen paikaltaan (ei liikkeestä. Olinko mä muka tän jo aiemmin päättänyt?)
• koiraa ei pyydystellä vaan se vaaditaan tulemaan luokse, kun se kerran sen osaa.

Pitää myös miettiä mikä on meidän agistarttiasento, jos kerran sivulle tulo on tällä hetkellä niin luokattoman hidas, kun sen pitäisi taas tokossa toimi joka kerta vikkelästi.

Remen kanssa on treeneiltu uusia tokon liikkeitä ja vanhaa ystäväämme ruutua. Ruutu alkaa sujua kohtuullisesti, mutta pitäispä taas malttaa olla auttamatta koiraa liikaa. Tänään esiintyi pientä ongelmaa lähtemisen kanssa. Eipä lähtenyt ekalla käskyllä juurikaan. Huomenna sitten treeniä niin, että apuja ei tuohon tule. Metsku tuli kivasti eikä ohjatussakaan väärät sanalliset suuntakäskyt sekoita Remen pakkaa. Ehkä se siitä. Vielä, kun saisi itsellekin selvät sävelet toimimiseen kokeen läpi.