Näyttelyiden ideasta..

Pieni pätkä poimittuna eräältä nettipalstalta:

"Ennen näyttelyä selvitellään puhelimella häiriköiden ympäri Suomenmaata kaikki rotua omistavat että kuka on tulossa ja kuka ei, että saa sen raamatun virkaa hoitavan rotuluettelon tehtyä jo ennen näyttelyä -koska täten voit jo etukäteen aloittaa sen järjettömän mustamaalauskampanjasi.

Näyttelypaikalle mennään aamulla ensimmäisten joukossa ja koiria on kunnostettu koko yö (vaikka olisi sileäkarvaisiakin) ja univelkaisena, nälkäisenä kiukkuat ja raivoat sille miehellesi joka hyvää hyvyyttään kestää vuodesta toiseen tätä mielenvikaisten harrastusta ja kestää kaikki sinun raivokohtauksesi siitä miten sinä olet joutunut valvomaan koko yön ja miten sinä joudut kestämään kilpakumppaneitasi.

Näyttelypaikalla vahdit muita kuin haukka ja jos joku vahingossakin nostaa jonkun sumutinpulloa muistuttavan kapistuksen repusta, niin heti huudat sormella osoittaen, että "Dopingia dopingia, hylky tuolle!", koska olet täysin varma ettei kukaan voi saada näyttämään koiriansa millään muotoa paremmilta kuin omat hurttasi ilman lakkaa ja tököttiä. Pidät lukemattomia raivonpuuskaisia saarnoja naapureille, joiden koirat julkeavatkin kääntyä häkissänsä, ettei ne vain häiritsisi oman koirasi latautumista.

Simputat miestäsi juoksemaan pissallakin puolestasi, koska et voi poistua kehän reunalta ettei joku vain pääse lakkaamaan koiraa selkäsi takana -koska siis kaikki kilpakumppanisihan automaattisesti sinua huijaavat. Kehään mentyäsi ilmoitat varsin kuuluvalla äänellä edessä ja takana koiraansa seisottavalle, että juuri sinä tarvitset sitten lumattoman suuren tilan ympärillesi tässä postimerkin kokooisessa kehässä, ettei koirasi vain häiriinny mistään ympärillään tapahtuvasta. Ja jumaliste, jos joku kehtaakin yskäistä kehän reunalla, niin heti karjaiset kehästä silmät mulkoillen koko luomakunnan henkeään pidättämään, koska omalta jännitykseltäsi et voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen, että se yön pimeinä tunteina saksittu koirasi on taatusti kedon kaunein kukka.

Ja kun koirat sijoitetaan järjestykseen ja tämä kukkasesi ei nyt tällä(kään) kertaa loistanut ROP-pallille, niin marssit kiukuspäissäsi miehesi luokse kehän reunalle, heität koiran häkkiin ja alat silmittömästi raivomamaan miehellesi siitä kun hän ei pitänyt kehän reunalla huolta siitä, että kukaan ei yski,haukahda,puhu puhelimeen. Tai ettei hän voinut pitää puoliasi kun sinua selkeästi tuupittiin ja tallottiin kehässä ja koiraasi potkaistiin ainakin kerran "taatusti ihan tahalleen", koska koko rotukansa on kateellinen, että sinulla oli juuri tämä sesse mukana näyttelyssä.

Muistat toki mainita kovaan ääneen voittajakoirasta löytämäsi järkyttävät virheet ja haukkua tuomarin pataluhaksi tai ainakin puolueelliseksi (jos se ei paneskele sen voittajahandlerin kanssa, niin se on sille ainakin sitten sukua).

Ja taas muistat kertoa miehellesi kuinka huono ihminen hän on, kun ei voinut mennä tuomarille kertomaan kuka SINÄ olet ja kuka sinun narun päässäsi oikein keikkui. Tästä suivaantuneena marssit käsilaukkusi kainalossa kohti röökipaikkaa sillä välin kuin miehesi pakkaa tavaroita ja pyytelee nolona anteeksi käytöstäsi kanssakilpailijoiltasi väsymystäsi selitellen (tai vaihdevuosia, whatever it takes..).

Märehdit ja haukut kovaan ääneen koko näyttelyn järjestelyt ja muistutat heitä siitä, että et taatusti ikinä enää koskaan ilmoita sesseäsi tälle tuomarille saatika tämän kerhon järjestämään näyttelyyn. Saarnasi saarnattua lähdet kohti autoa, jossa muistutat jälleen miestäsi siitä miten hidas hän on roudaamaan sitä häkkiä,pöytää, kassia ja koiraa, kun sinä kauhealla vaivalla koitat joitakin sosiaalisia suhteita ylläpitää näissä kuppikuntaisen rahastusliiton myöntämissä koiranäyttelyiksi kutsutuissa "naamakilpailuissa".

Kotiin päästyäsi määyt koko maailman internetpalstat ja foorumit ja naamakirjat läpi, joissa muistutat kaikkia siitä kenen koiran olisi oikeasti kuulutkaan voittaa. Illalla jaksat vielä muistuttaa mäkätykseesi jo pikkuhiljaa kyllästynyttä miestäsi siitä, että hän ei voinut sinua taas(kaan) puolustaa kun sinua (taas) sorsittiin koko päivän, vaan tuppisuuna vain istui tuolissansa nuokkuen lakki silmillä, sen sijaan että tajuaisit, että se on ainoa keino olla tunnistamattomissa hävetessään silmitöntä käytöstäsi.

...... ja aamulla jatkat taas iloisena seuraavien näyttelyiden odottamista!"

Heh. Tämä myös taitaa sopia mihin tahansa koiraurheiluun. Oma jännitys on tuottanut mitä mielikuvituksellisimpia unia ja viime yönä kehässä olleet koirat komennettiin pois, ettei tulisi rähinää ja jokainen sitten osallistui parhaaksi näkemällään korvikkeella. Ensin oli korvikkeena sellainen kirjava orangin mallinen zoo-makeinen ja seuraavalla kerralla sellainen vaneri/pahviosasista koottu sarvikuono. Hmm.. Arvoitukseksi jäi se miten nuo ötökät kisassa sitten pärjäsivät.