Maanantaista taisin jo kirjoitella, joten siihen ei tarvitse varmaankaan palata. Normitreenit silloin ja Reima toimii aina silloin superhyvin kun eniten sen taitoja epäilen. Heh. On se vitsikäs.
Keskiviikkona taidettiin käydä jäällä. Kivaa oli, mutta koirille vähän rankkaa, kun hangessa joutuu loikkimaan. Tässä täytyy vähän varoa Papun selkää, ettei mene liian jumiin juoksentelusta.
Torstaina otettiin Reiman kanssa tuplatreenit, kun pääsimme taas tuuraamaan Niinun tunnille. Hyviä juttuja siellä tehtiin taas. Aloitettiin sivuirtoamisen treeneilulla, joka taas osoittautui Reimalle ihan iisibiisiksi. Hyvin pystyi lähtettämään hyppäämään esteen vaikka alussa olinkin 1-2 metriä Reiman takana ja metrin sivulla. Hyvin hakee esteen, kunhan se on kiertämällä ensin merkattu. Putken ja puomin erottelu oli haastavasti tehty, kun puomi oli putken päiden välissä ja syvemmällä. Siinä sitten aikammamme mentiin putkea putken perään, mutta löytyi se puomikin. Pieni Ärsyttävä Rekku (PÄR) teki myös täydelliset kontaktit tällä kertaa treeneissä. Ihan kuin niissä ei olis ikinä mikään vialla ollutkaan. Pysähtyi aina kuin seinään.
Pöydän treenaaminen on hieman unohtunut ja Reimalle se onkin vähän haastavaa, kun pitäisi malttaa odottaa. Tätä pitää muistaa treenata lisää. Muuten ei mitään ongelmia putken suiden ohi kulkemisissa ja muutenkin varsin reipas oli.
Toinen treeni oli backlappia, jossa sitten ohjaaja haki ajoitus tovin jos toisenkin. Toiseen suuntaan sujui luonnollisesti paremmin kuin toiseen. Muistetaan vaan pitää se käsi vaakatasossa eikä huidota kattoon. Vinkupallolle jouduttiin tässä kohtaa sanomaan heippa, kun se meni kahtia.
Illan treeneissä otettiin hiki pintaan juoksemalla puomin suorittamiseen vauhtia. Kerran saatiin Reima siinä mokamaan ja päästiin torumaan. Muuten taas toimi kuin junan vessa. Papun kanssa tehtiin pientä hyppysarjaa ja korjattiin banzai-loikkaa. Hyvin haki oikeat askelvälit. On se kyllä kumma koira, kun taas oli ihan erilainen kuin kisoissa. Kai se kisahälinä vaan sitten tekee siitä epävarman. Pitää sitten varmaan ottaa Papua enemmän turistiksi kisoihin, jotta tottuu siihen.
Perjantaina rekut sai levätä, kun olin kouluttelemassa hallilla koko illan. Varpaat oli aika kalikat, kun sieltä vihdoin kotiin pääsin. Taidettiin illalla kuitenkin vielä vähän saavitella koirien kanssa. Näköjään ollaan tehty aika paljon noutoa, kun molemmat tarjoaa kipon suuhun ottamista sen sijaan, että tunkis sinne saaviin jalkojaan. Hupsuja!
Sunnuntaina ulkoiltiin Hanhilahdessa ja Reima melusi sydämensä kyllyydestä. Onneksi keskittyi sentään välillä lumen kaivamiseen ja keppien pilkkomiseen. Papu laski mäkeä ja kaivoi kuoppaa Kiinaan. Kuvia tästä tulee heti, kun kamera saadaan tyhjennettyä.
Illalla vielä Lauttasaaren koirakerhon vuosikokoukseen, jossa valittiin taas jatkamaan hallituspestiä. Illan iloisin yllätys tuli vuoden koirakilpailuissa: Reima tuli vuoden tokokoirakilpailussa 2.sijalle ja kotiin saatiin kantaa vuoden tokotulokas pysti! Jee!
maanantai 28. helmikuuta 2011
tiistai 22. helmikuuta 2011
Maanantaitreenit
Maanantain treenivuoro on sen verran ajoissa, että nykyään sinne pääsee jo ihan valoisallakin. Oon nyt parantanut tapojani ja Reiman kanssa käpytellään ennen treenien alkua vähintään 20 minuuttia, jotta herra on sitten lämpimänä treeneissä. (Tässä vaiheessa omistajalla onkin sitten olleet näpit ja varpaat jäässä, kun asteet ovat olleet niin alhaisia). Treenien teemana oli tällä kertaa layeröinti ja sitä lähdettiin hakemaan ensin kepeiltä. Reimalla oli tässä vaiheessa niin tukka jäässä ja inkkaritkin olivat tipahtaneet kanootista, että meinasi mennä pelkäksi räkyttämiseksi koko homma eikä jamppa keskittynyt sitten yhtään tekemiseen. Sinkoili A:lle ja palkkaili itseään juoksemalla putkea. Grr. Pieni maanpinnalle ja ruotuun palautus ja uudestaan yrittämään.
Taas huomattiin ajoituksen tärkeys ja piti taas malttaa odottaa omaa liikkumista, jotta se koira pysyy siellä kepeillä. Aika nopeasti tuon tajusi ja muutenkin aika hyvin kepit nykyään menee loppuun asti, joten irtoamista sitten alettiin ottamaan. Sekä koiran, että ohjaajan. Hyvin eteni ja kesti mun sivuirtoamisen, kunhan se aloitus saatiin mun osalta maltilliseksi. Ainoastaan on niin pöllö, ettei tajua muilta tulevaa palkkaa keppien päässä. Ei tajunnut lähteä leikkimään pallolla eikä meinannut tajuta lihapulliakaan muiden kädestä. Vähintään hotkaisun jälkeen on sitten superkiire mun luo. No ei kai tuo niin huono juttu ole.
Putkijarrutuksia pitäisi tehdä tai ainakin muistaa käskyttää, kun taas meinasi suoran putken kanssa tulla vähän kiire. Ehkä siinäkin taas se lähtöajoitus voisi olla parempi. Putken pimeätä kulmaa vähän manasin, mutta eipä ollutkaan ongelma ellen taas itse ajoittanut ohjausta tyhmästi. Hyvin haki senkin.
Ja yllätyksenä kaupan päälle teki kontaktit loistavasti. Kerran tuli pysähtymättä, mutta juoksi siis kuitenkin alas asti. Eli varmaan vaan kisoissakin pitää sille antaa tilaa, niin sieltä ne tulee. Varsin kivaa oli. Mitä nyt pieni miinus pölyävästä hallista, missä tarvitsisi hengityssuojaimen, jos siellä pidemmän aikaa viettäisi. Vaatteet meni ainakin pesuun, sen verran pöliseviä olivat.
Ai niin, vähän tokoiltiinkin. Kierrettiin estettä ja pari pelastusta sain myös aikaan. Jos se nyt alkais ymmärtää sitä, ettei hypitä ilman lupaa. Tehtiin myös muutama hyppynouto, tosin takaisin tultiin kiertäen ja sitten meinas jäädä kapulakin. Pienellä kannustuksella varsin mallikas suoritus saatiin kuitenkin aikaan. Tätähän ei myöskään olla tehty pitkiin aikoihin, joten en ihmettele, että oli vähän hakemista. Onhan se ihan innokas tokoilija, joten hyvillä mielin ollaan tämänkin suhteen.
Taas huomattiin ajoituksen tärkeys ja piti taas malttaa odottaa omaa liikkumista, jotta se koira pysyy siellä kepeillä. Aika nopeasti tuon tajusi ja muutenkin aika hyvin kepit nykyään menee loppuun asti, joten irtoamista sitten alettiin ottamaan. Sekä koiran, että ohjaajan. Hyvin eteni ja kesti mun sivuirtoamisen, kunhan se aloitus saatiin mun osalta maltilliseksi. Ainoastaan on niin pöllö, ettei tajua muilta tulevaa palkkaa keppien päässä. Ei tajunnut lähteä leikkimään pallolla eikä meinannut tajuta lihapulliakaan muiden kädestä. Vähintään hotkaisun jälkeen on sitten superkiire mun luo. No ei kai tuo niin huono juttu ole.
Putkijarrutuksia pitäisi tehdä tai ainakin muistaa käskyttää, kun taas meinasi suoran putken kanssa tulla vähän kiire. Ehkä siinäkin taas se lähtöajoitus voisi olla parempi. Putken pimeätä kulmaa vähän manasin, mutta eipä ollutkaan ongelma ellen taas itse ajoittanut ohjausta tyhmästi. Hyvin haki senkin.
Ja yllätyksenä kaupan päälle teki kontaktit loistavasti. Kerran tuli pysähtymättä, mutta juoksi siis kuitenkin alas asti. Eli varmaan vaan kisoissakin pitää sille antaa tilaa, niin sieltä ne tulee. Varsin kivaa oli. Mitä nyt pieni miinus pölyävästä hallista, missä tarvitsisi hengityssuojaimen, jos siellä pidemmän aikaa viettäisi. Vaatteet meni ainakin pesuun, sen verran pöliseviä olivat.
Ai niin, vähän tokoiltiinkin. Kierrettiin estettä ja pari pelastusta sain myös aikaan. Jos se nyt alkais ymmärtää sitä, ettei hypitä ilman lupaa. Tehtiin myös muutama hyppynouto, tosin takaisin tultiin kiertäen ja sitten meinas jäädä kapulakin. Pienellä kannustuksella varsin mallikas suoritus saatiin kuitenkin aikaan. Tätähän ei myöskään olla tehty pitkiin aikoihin, joten en ihmettele, että oli vähän hakemista. Onhan se ihan innokas tokoilija, joten hyvillä mielin ollaan tämänkin suhteen.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Viime viikon rytinät
Maanantaina treenattiin Reiman kanssa normaalisti ja tehtiin perskule taas radalla japanilainenkin, eli hyvin irtoaa taakse kädellä vaikka oma suunta onkin toiseen suuntaan. Putken haki hyvin ja kontaktit teki taas (treeneissä, kun ollaan) hyvin. Ei jäänyt mitään sen ihmeempää mieleen näistä harjoituksista.
Torstaina oltiin tuuramassa selkävaivaisia Niinun koulutuksessa ja pakkasten määrä näköjään näkyy koirassa, jossa oli sitten hieman energiaa. Eipä oikein keskittynyt ja räkytti vain menemään. Keinullakin keekoilu kummasti, roiski ja loikki pois, mitä ei kyllä muuten tapahdu. Niinulta saatiin vinkki siivekkeen ympäri pyöräyttämiseen ja sekin alkoi sujua pienemmällä kaarella. Sylkkärissä pitää muistaa ettei se hanska lähde yläviistoon vaan etenee tasona. Mistäköhän tääkin vippaisu on mulle tullut? Ehkäpä siitä, että sylkkäri ei ole mun mukavuusalueella. Toinen treeni oli keppien kanssa a la "Jaakko Knuutti" eli kepeille tyrkkäisyä ja keppien toiselle puolelle kiertämistä. Tässä onkin työstettävää, kun ei meinannut millään tajuta jatkaa pujottelua.
Parin tunnin tauon jälkeen tehtiin sitten vielä omat treenit, jossa Papu meni vaan hyppykujaa rimat maassa. Eikä ollut jälkeäkään siitä hyppyarkuudesta, mikä oli sunnuntaina kisoissa. Ei hakenut hyppypaikkaa ollenkaan vaan eteni oikein vauhdikkaasti. Ilmeisesti lisää vaan näitä treenejä ja palkkaa pelkistä aitojen hyppelyistä. Kontakteista ei tällä herralla hajuakaan, mutta työstetään niitä.
Reiman kanssa tehtiin pelkästään kontakteja ja hienosti se ne tuli. Ei mitään ongelmaa. Pitää varmaan vaan ruveta kasvattamaan sille vauhtia. Aino, mikä on niin pitää vahvistaa itsenäistä suorittamista. Etenkin jos jään jälkeen. Silloin tuntuu olevan melkolailla hukassa. Targettia siis, vaikka siitä haluaisinkin eroon.
Perjantaina meidän vanhus täytti 6 vuotta ja sai hieman herkkuja ja ekstrahemmottelua. Niin se aika rientään. Eipä sitä tiennyt kuusi vuotta sitten mihin sitä on oikein lähtemässä.
Lauantaina ei tehty oikeastaan mitään. Sunnuntaina pakattiin illalla kamat ja suunnattiin Kirkkonummelle kisoihin Reiman kanssa. Ekalla radalla oli pientä kiirusta ja tiukkoja käännöksiä putkiin. A:n kontakti oli vähän siinä ja tässä, mutta käsi ei noussut. Itse kämmäsin kepeille menon ja suuntima oli väärään väliin. Ei muuta kuin korjaamaan ja matka jatkuu. Hyppysuoralta puomille, jonka päässä oli takaakierto. Ihme ja kumma, Reima kuunteli puomilla ja tiukasti sen käskytin, niin herra tuli ihan kävellen puomin alastulon, jos päästiin hallitusti takaakierrolle. Jes! Tosin tää oli niin uskomatonta, että jäi sitten ohjaamatta putkeen ja siitä sitten kielto, mutta eipä haittaa. Ei tunnu paljon missään 10 vp +0,45 yliaikaa, kun kontaktit tuli suoritettua. Jostain syystä ei ollut Reimalla kunnon vauhti päällä tällä radalla.
Toinen rata melkolailla samantyyppinen. Tässä alkuun puomi, jossa ei nyt sitten enää niin kuunnellutkaan ja taisi jäädä hieman vähemmälle käskytyksellekin sekä oli aika reilusti jäljessä. Loikkasi tosi rumasti ja vielä sivusta alas. Hmpf. Otan suurimman syyn kyllä omille niskoille. Ei vaan pokka kestä juosta tuon koiran ohi, kuten treeneissä, mutta kai se pitäisi vaan kokeilla. Loppupätkä hyvää ohjausta itseltä valssi-valsseineen ja keppien oikea välikin löydettiin. A ok ja loppu hypyt vaikka tulivatkin vähän hankalasta kulmasta. Hyvin se toimii ja vielä vaan viilataan nuo kontaktit. Hallille siis mars mars.
Torstaina oltiin tuuramassa selkävaivaisia Niinun koulutuksessa ja pakkasten määrä näköjään näkyy koirassa, jossa oli sitten hieman energiaa. Eipä oikein keskittynyt ja räkytti vain menemään. Keinullakin keekoilu kummasti, roiski ja loikki pois, mitä ei kyllä muuten tapahdu. Niinulta saatiin vinkki siivekkeen ympäri pyöräyttämiseen ja sekin alkoi sujua pienemmällä kaarella. Sylkkärissä pitää muistaa ettei se hanska lähde yläviistoon vaan etenee tasona. Mistäköhän tääkin vippaisu on mulle tullut? Ehkäpä siitä, että sylkkäri ei ole mun mukavuusalueella. Toinen treeni oli keppien kanssa a la "Jaakko Knuutti" eli kepeille tyrkkäisyä ja keppien toiselle puolelle kiertämistä. Tässä onkin työstettävää, kun ei meinannut millään tajuta jatkaa pujottelua.
Parin tunnin tauon jälkeen tehtiin sitten vielä omat treenit, jossa Papu meni vaan hyppykujaa rimat maassa. Eikä ollut jälkeäkään siitä hyppyarkuudesta, mikä oli sunnuntaina kisoissa. Ei hakenut hyppypaikkaa ollenkaan vaan eteni oikein vauhdikkaasti. Ilmeisesti lisää vaan näitä treenejä ja palkkaa pelkistä aitojen hyppelyistä. Kontakteista ei tällä herralla hajuakaan, mutta työstetään niitä.
Reiman kanssa tehtiin pelkästään kontakteja ja hienosti se ne tuli. Ei mitään ongelmaa. Pitää varmaan vaan ruveta kasvattamaan sille vauhtia. Aino, mikä on niin pitää vahvistaa itsenäistä suorittamista. Etenkin jos jään jälkeen. Silloin tuntuu olevan melkolailla hukassa. Targettia siis, vaikka siitä haluaisinkin eroon.
Perjantaina meidän vanhus täytti 6 vuotta ja sai hieman herkkuja ja ekstrahemmottelua. Niin se aika rientään. Eipä sitä tiennyt kuusi vuotta sitten mihin sitä on oikein lähtemässä.
Lauantaina ei tehty oikeastaan mitään. Sunnuntaina pakattiin illalla kamat ja suunnattiin Kirkkonummelle kisoihin Reiman kanssa. Ekalla radalla oli pientä kiirusta ja tiukkoja käännöksiä putkiin. A:n kontakti oli vähän siinä ja tässä, mutta käsi ei noussut. Itse kämmäsin kepeille menon ja suuntima oli väärään väliin. Ei muuta kuin korjaamaan ja matka jatkuu. Hyppysuoralta puomille, jonka päässä oli takaakierto. Ihme ja kumma, Reima kuunteli puomilla ja tiukasti sen käskytin, niin herra tuli ihan kävellen puomin alastulon, jos päästiin hallitusti takaakierrolle. Jes! Tosin tää oli niin uskomatonta, että jäi sitten ohjaamatta putkeen ja siitä sitten kielto, mutta eipä haittaa. Ei tunnu paljon missään 10 vp +0,45 yliaikaa, kun kontaktit tuli suoritettua. Jostain syystä ei ollut Reimalla kunnon vauhti päällä tällä radalla.
Toinen rata melkolailla samantyyppinen. Tässä alkuun puomi, jossa ei nyt sitten enää niin kuunnellutkaan ja taisi jäädä hieman vähemmälle käskytyksellekin sekä oli aika reilusti jäljessä. Loikkasi tosi rumasti ja vielä sivusta alas. Hmpf. Otan suurimman syyn kyllä omille niskoille. Ei vaan pokka kestä juosta tuon koiran ohi, kuten treeneissä, mutta kai se pitäisi vaan kokeilla. Loppupätkä hyvää ohjausta itseltä valssi-valsseineen ja keppien oikea välikin löydettiin. A ok ja loppu hypyt vaikka tulivatkin vähän hankalasta kulmasta. Hyvin se toimii ja vielä vaan viilataan nuo kontaktit. Hallille siis mars mars.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Hyvinkään kisat 12.2.
Aamusta taas koko konkkaronkka autoon ja menoksi. Aamusta luvassa 1-luokan kisat Papun kera.
1.rata: Ihan hyvä buugi radalle mennessä ja Papullakin oli intoa. Superjännittävää toki, mutta ei ku matkaan. Rata oli ihan mukava, mutta Papu oli kuin liisterissä. Puhtaalla radalla päästiin loppuun asti, tosin yliaikaa tuli sitten reilut 10 sekuntia. Pöh. Tää oli pettymys, kun kuitenkin on niin hyvin liikkunut treeneissä.
2.rata: Enemmän kikkailua alkuun ja jos mahdollista, niin liisteri oli Papun jaloissa muuttunut tervaksi. Vauhti hiipui aivan täysin ja kahdelta esteeltä saatiin kielto, kun Papu pysähtyi paikalleen miettimään hyppäämistä. Yliaikaa taas 10 sekuntia. Kovasti haki hyppyjä, mutta kuitenkin sai kiihdytyksen päälle puomille, putkille ja A:lle.
Kovin on hämärä koira tämä. Suuri pettymyshän tämä taas oli, kun kuitenkin ollaan treenattu ja siellä on kulkenut ihan hyvin. Eihän se mikään vauhtihirmu ole, mutta eipä tämä ole kovin palkitsevaa lähteä mopoautolla formulakisoihin. Lisäksi tuulen suuntakin näyttää vaikuttavan kulkemiseen, joten mitään takeita ei oikeastaan koskaan ole. Katsotaan nyt vielä miten tässä edetään vai meneekö ihan harrasteluksi. Ei kuitenkaan pitäisi nyt olla mitään selkäjumeja, mutta ehkä sitten vieraspaikka ja hälinä vaan on liikaa. Voi Papu! "Sä oot kaikista kaikkein ja kaikista vaikein. Ei sua voi selittää." Ei jummarra, ei kerta kaikkiaan..
Reima taas kisaili vasta iltapäivästä ja koko päivän odottelu olikin hyvin vienyt turhan häsäämisen mennessään.
1.rata: varmistin A:n kontaktin ottamalla vauhtia pois jo edellisellä hypyllä ja hyvin se kontakti sitten sujuikin. Ilmeisesti pienesti onnistuttiin ohittamaan seuraavana olleen pituuden sivulinja, kun siitä on kielto tuomittu, mutta itsellä tästä ei ole kovin tarkkaa mielikuvaa. Jotain hässäkkää siinä oli, mutta ei hajua mitä. Hyvin sain takaaleikkauksella lähetettyä esteen yli putkeen ja muistin ottaa koiran mukaan putkeltakin. Tosin taisin unohtaa sen jälkeen, mitenpäin olin aatellut olla seuraavalla esteellä ja tehtiinkin sitten hätäratkaisuna toisin kuin rataantutustumisessa, mutta hyvin se meni niinkin, vaikka pitkä kuljetus putken pään ohi olikin. Kepit haki hyvin, mutta loppusuoralla sitten posotettiinkin taas hienosti kontaktin ohi puomilla. 10 vp ja -3 s. Ihan ok, ilman tuota lopun roiskaisua.
2.rata: alkuun pieni kierrätys ja kun piti varmistella, ettei hyppää 1.estettä uudelleen, niin meinasin sitten ohjata väärään päähän putkea, mutta saatiin se kuitenkin korjattua. A hyvin ja taas este-putkin yhdistelmä lähetyksellä, josta kiirus muurille ja saattamaan kepeille. Hyvin kuitenkin tuli ja keppien oikea välikin löytyi. Keppien jälkeen esteellä tiukka pyöritys, maustettuna lähistön putki- ja puomiansoilla. Muutenkin pelotti tämä, kun ei tuo ole maailman paras ollut kääntymään tiukasti. Onnistuin kuitenkin ajoituksessa ja tuli oikein nätisti tämän kohdan. Vielä oli jäljellä taas kuljetus putken kauimmaiseen päähän sekä putken ja puomin erottelu. Kumpikin sujui vaivattomasti, mutta sitten tuli taas turbo päälle puomilla. Eikä mikään käskytys, hidastaminen yms. enää voinut pelastaa kontaktia. Jotenkin Reiman kallossa on nyt, että loppusuoralla puomi mennään täysiä ja lopussa loikataan isosti. Ärsyttävää on tämä, kun kuitenkin treeneissä on tehnyt tälläkin viikolla ihan hienosti loppupäätä. Tuloksena siis 5 vp ja -1,(jotain), 2.sija.
Jarrut pitäisi nyt jostain löytää. Treeniä treeniä ja treeniä. Kai se pitää ruveta heräämään aamuyöstä, että ehtii käydä treenaamassa ennen töihin menoa. Onhan meillä kotona ollutkin silityslautatreeniä ja rappusissa myöskin, mutta eipä se sama asia kuitenkaan ole.
Positiivista kuitenkin tässä päivässä oli se, että Reima oli hiljaa rataa tehdessään, itse ohjasin selkeämmin, hyviä käännöksiä tuli ja hyvin tuo lukee rataa. Kehityskelpoista kai tämä kuitenkin on, vaikka vähän nyt syökin. Oi, kunpa olis tajunnut olla tarkempi alusta asti. Jos tähänkin nyt pitää joku kliseinen sanoitus löytää, niin se vois olla vähän positiivisempi kuin tuossa ylempänä: "Take your passion, and make it happen!"
Treenihallille siis mars! (Mahtaa muuten olla s-ryhmänkin ihmiset kummissaan, jos meidän ostoksia saattuvat analysoimaan: Kummallisia ihmisiä, kun tuntuvat tulevan ravituksi eineslihapullilla ja appelsiineilla. Niitä meinaan löytyy aivan varmasti mun ostoskorista eniten).
1.rata: Ihan hyvä buugi radalle mennessä ja Papullakin oli intoa. Superjännittävää toki, mutta ei ku matkaan. Rata oli ihan mukava, mutta Papu oli kuin liisterissä. Puhtaalla radalla päästiin loppuun asti, tosin yliaikaa tuli sitten reilut 10 sekuntia. Pöh. Tää oli pettymys, kun kuitenkin on niin hyvin liikkunut treeneissä.
2.rata: Enemmän kikkailua alkuun ja jos mahdollista, niin liisteri oli Papun jaloissa muuttunut tervaksi. Vauhti hiipui aivan täysin ja kahdelta esteeltä saatiin kielto, kun Papu pysähtyi paikalleen miettimään hyppäämistä. Yliaikaa taas 10 sekuntia. Kovasti haki hyppyjä, mutta kuitenkin sai kiihdytyksen päälle puomille, putkille ja A:lle.
Kovin on hämärä koira tämä. Suuri pettymyshän tämä taas oli, kun kuitenkin ollaan treenattu ja siellä on kulkenut ihan hyvin. Eihän se mikään vauhtihirmu ole, mutta eipä tämä ole kovin palkitsevaa lähteä mopoautolla formulakisoihin. Lisäksi tuulen suuntakin näyttää vaikuttavan kulkemiseen, joten mitään takeita ei oikeastaan koskaan ole. Katsotaan nyt vielä miten tässä edetään vai meneekö ihan harrasteluksi. Ei kuitenkaan pitäisi nyt olla mitään selkäjumeja, mutta ehkä sitten vieraspaikka ja hälinä vaan on liikaa. Voi Papu! "Sä oot kaikista kaikkein ja kaikista vaikein. Ei sua voi selittää." Ei jummarra, ei kerta kaikkiaan..
Reima taas kisaili vasta iltapäivästä ja koko päivän odottelu olikin hyvin vienyt turhan häsäämisen mennessään.
1.rata: varmistin A:n kontaktin ottamalla vauhtia pois jo edellisellä hypyllä ja hyvin se kontakti sitten sujuikin. Ilmeisesti pienesti onnistuttiin ohittamaan seuraavana olleen pituuden sivulinja, kun siitä on kielto tuomittu, mutta itsellä tästä ei ole kovin tarkkaa mielikuvaa. Jotain hässäkkää siinä oli, mutta ei hajua mitä. Hyvin sain takaaleikkauksella lähetettyä esteen yli putkeen ja muistin ottaa koiran mukaan putkeltakin. Tosin taisin unohtaa sen jälkeen, mitenpäin olin aatellut olla seuraavalla esteellä ja tehtiinkin sitten hätäratkaisuna toisin kuin rataantutustumisessa, mutta hyvin se meni niinkin, vaikka pitkä kuljetus putken pään ohi olikin. Kepit haki hyvin, mutta loppusuoralla sitten posotettiinkin taas hienosti kontaktin ohi puomilla. 10 vp ja -3 s. Ihan ok, ilman tuota lopun roiskaisua.
2.rata: alkuun pieni kierrätys ja kun piti varmistella, ettei hyppää 1.estettä uudelleen, niin meinasin sitten ohjata väärään päähän putkea, mutta saatiin se kuitenkin korjattua. A hyvin ja taas este-putkin yhdistelmä lähetyksellä, josta kiirus muurille ja saattamaan kepeille. Hyvin kuitenkin tuli ja keppien oikea välikin löytyi. Keppien jälkeen esteellä tiukka pyöritys, maustettuna lähistön putki- ja puomiansoilla. Muutenkin pelotti tämä, kun ei tuo ole maailman paras ollut kääntymään tiukasti. Onnistuin kuitenkin ajoituksessa ja tuli oikein nätisti tämän kohdan. Vielä oli jäljellä taas kuljetus putken kauimmaiseen päähän sekä putken ja puomin erottelu. Kumpikin sujui vaivattomasti, mutta sitten tuli taas turbo päälle puomilla. Eikä mikään käskytys, hidastaminen yms. enää voinut pelastaa kontaktia. Jotenkin Reiman kallossa on nyt, että loppusuoralla puomi mennään täysiä ja lopussa loikataan isosti. Ärsyttävää on tämä, kun kuitenkin treeneissä on tehnyt tälläkin viikolla ihan hienosti loppupäätä. Tuloksena siis 5 vp ja -1,(jotain), 2.sija.
Jarrut pitäisi nyt jostain löytää. Treeniä treeniä ja treeniä. Kai se pitää ruveta heräämään aamuyöstä, että ehtii käydä treenaamassa ennen töihin menoa. Onhan meillä kotona ollutkin silityslautatreeniä ja rappusissa myöskin, mutta eipä se sama asia kuitenkaan ole.
Positiivista kuitenkin tässä päivässä oli se, että Reima oli hiljaa rataa tehdessään, itse ohjasin selkeämmin, hyviä käännöksiä tuli ja hyvin tuo lukee rataa. Kehityskelpoista kai tämä kuitenkin on, vaikka vähän nyt syökin. Oi, kunpa olis tajunnut olla tarkempi alusta asti. Jos tähänkin nyt pitää joku kliseinen sanoitus löytää, niin se vois olla vähän positiivisempi kuin tuossa ylempänä: "Take your passion, and make it happen!"
Treenihallille siis mars! (Mahtaa muuten olla s-ryhmänkin ihmiset kummissaan, jos meidän ostoksia saattuvat analysoimaan: Kummallisia ihmisiä, kun tuntuvat tulevan ravituksi eineslihapullilla ja appelsiineilla. Niitä meinaan löytyy aivan varmasti mun ostoskorista eniten).
lauantai 5. helmikuuta 2011
Kisakauden korkkaus
Helmikisat Purinalla oli tämän vuoden kisakauden avaus. Fiilis hyvä ja treenit menneet hienosti kontaktien kanssa. Mutta..
1. Agirata: Vedetään matto heti alkuun pois jalkojen alta: eka rima alas. Pöh. Tätä ei olekaan vähään aikaan sattunut. Rengas hyvin. A tultiin vielä hyvin. Löydettiin putken oikeat päät. Kepeillekin hakeutui hyvin kovasta vauhdista (putken jälkeen). Parit pyöritykset. Keinu hienosti. Puomille tultaessa katoaa korvat ja sieltä loikataan mahtiloikalla alas. Koira laskeutuu mun väärälle puolelle ja pitääkin sitten kalastella sitä vippaus-takaaleikkauksella esteelle. Onnitui onneksi, mutta mitäpä tuolla väliä, kun on jo roiskittu. 10 vp, -4,5 sek (tjsp), 11. ilman virheitä olis voitu olla kolmantena.
2. Agirata: Aikalailla samarata, mutta nurinperin. Puomilta taas roiskitaan. Irtoo hyvin putkeen ja hakee kovaa kepit. Keinun kanssa ei taaskaan mitään ongelmia. Unohdan itse ohjata ja tullaan ohi esteen ja sitten hypätään se väärään suuntaan. Ansaputkien ohi kuljettuu hyvin oikeaan putkeen. A:lta ihan hirveä roiskaisu, mutta loppusuoralla sentään menee eteen. Maalissa hymyilee, että enkös ollut pätevä!?! No ei ollut. HYL.
Medien suorittaessa rataa keskustellaan myynti-ilmoituksen laittamisesta keltaiseen pörssiin ja taitaa Reimalla olla korvat tässä vaiheessa kuulolla.
3. hyppäri: Alku melkolailla sama kuin edellisellä radalla. Pieni putki ansa alussa hypyn takana, mutta se ei meitä häiritse, kun on kuitenkin sen verran kaukana. Rengas löytyy oikeasta kohdasta ja taas sujahtaa hyvin putkeen. Kepeille edelleen kovaa, mutta hyvin taipuu. Vältetään putkiansat toistamiseen ja aletaan edetä loppusuoraa kohti. Suoralla putkella unohdan jarrutella ja sitten jarrutellaankin putken toisessa päässä, kun seuraavaksi tulee suoritta putken kanssa samansuuntainan este. Pientä sähellystä, mutta löytyy se este kuitenkin ja loput kaksi hyppyä maaliin. 0, -2,6 (tjsp), 3.sija, LUVA.
Jos tästä nyt sitten vielä jotain analyysiä vielä vääntäis, niin se saattais näyttää tältä:
+ vauhtia riitti
+ haki kepit hyvin kovalla vauhdilla
+ irtosi putkiin hyvin ja välillä tuntui olevan sitten ikuisuuden, kun itse ehdin niin hyvin edelle
+ hyppärillä keskityin ihan oikeasti ohjaamaan. Käskytin ja keskityin pitämään ne kädet ylhäällä
kehitettävää:
- Kontaktit. Kisapossuttelija koko koira. Ehkä me kokeillaan sitä kopitustaktiikkaa treeneissä tästä lähtien, josko se siitä uskois.
- Lähdön odottaminen. Meluaa ja töhöilee. Ei osaa rauhoittua odottamaan nätisti. Tätäkin täytyy treenata.
- Reiman kierrosten hallinta ylipäätään. Räkytys pois radalta, jos sitten ehtis ja malttais keskittymään.
- Huono ohjaus. Älä oleta vaan ohjaa. Menihän se ihan kivasti, mutta veikkan, että yksi osaltaan kontakteihinkin vaikuttava asia on se, etten käskyttänyt agiradoilla kuitenkaan tarpeeksi ja Reima sitten tekee omia ratkaisujaan. Tiukemmin vaan kiinni ja käskyn alle se koira.
- oma juokseminen. Ou mai, miten hirveältä se näytti videolla. Ihan kuin olisin yläasteen liikuntatunnilla somasti kipittävä teini. Luulis nyt, että osaisin juosta aikuisten oikeasti.
Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
1. Agirata: Vedetään matto heti alkuun pois jalkojen alta: eka rima alas. Pöh. Tätä ei olekaan vähään aikaan sattunut. Rengas hyvin. A tultiin vielä hyvin. Löydettiin putken oikeat päät. Kepeillekin hakeutui hyvin kovasta vauhdista (putken jälkeen). Parit pyöritykset. Keinu hienosti. Puomille tultaessa katoaa korvat ja sieltä loikataan mahtiloikalla alas. Koira laskeutuu mun väärälle puolelle ja pitääkin sitten kalastella sitä vippaus-takaaleikkauksella esteelle. Onnitui onneksi, mutta mitäpä tuolla väliä, kun on jo roiskittu. 10 vp, -4,5 sek (tjsp), 11. ilman virheitä olis voitu olla kolmantena.
2. Agirata: Aikalailla samarata, mutta nurinperin. Puomilta taas roiskitaan. Irtoo hyvin putkeen ja hakee kovaa kepit. Keinun kanssa ei taaskaan mitään ongelmia. Unohdan itse ohjata ja tullaan ohi esteen ja sitten hypätään se väärään suuntaan. Ansaputkien ohi kuljettuu hyvin oikeaan putkeen. A:lta ihan hirveä roiskaisu, mutta loppusuoralla sentään menee eteen. Maalissa hymyilee, että enkös ollut pätevä!?! No ei ollut. HYL.
Medien suorittaessa rataa keskustellaan myynti-ilmoituksen laittamisesta keltaiseen pörssiin ja taitaa Reimalla olla korvat tässä vaiheessa kuulolla.
3. hyppäri: Alku melkolailla sama kuin edellisellä radalla. Pieni putki ansa alussa hypyn takana, mutta se ei meitä häiritse, kun on kuitenkin sen verran kaukana. Rengas löytyy oikeasta kohdasta ja taas sujahtaa hyvin putkeen. Kepeille edelleen kovaa, mutta hyvin taipuu. Vältetään putkiansat toistamiseen ja aletaan edetä loppusuoraa kohti. Suoralla putkella unohdan jarrutella ja sitten jarrutellaankin putken toisessa päässä, kun seuraavaksi tulee suoritta putken kanssa samansuuntainan este. Pientä sähellystä, mutta löytyy se este kuitenkin ja loput kaksi hyppyä maaliin. 0, -2,6 (tjsp), 3.sija, LUVA.
Jos tästä nyt sitten vielä jotain analyysiä vielä vääntäis, niin se saattais näyttää tältä:
+ vauhtia riitti
+ haki kepit hyvin kovalla vauhdilla
+ irtosi putkiin hyvin ja välillä tuntui olevan sitten ikuisuuden, kun itse ehdin niin hyvin edelle
+ hyppärillä keskityin ihan oikeasti ohjaamaan. Käskytin ja keskityin pitämään ne kädet ylhäällä
kehitettävää:
- Kontaktit. Kisapossuttelija koko koira. Ehkä me kokeillaan sitä kopitustaktiikkaa treeneissä tästä lähtien, josko se siitä uskois.
- Lähdön odottaminen. Meluaa ja töhöilee. Ei osaa rauhoittua odottamaan nätisti. Tätäkin täytyy treenata.
- Reiman kierrosten hallinta ylipäätään. Räkytys pois radalta, jos sitten ehtis ja malttais keskittymään.
- Huono ohjaus. Älä oleta vaan ohjaa. Menihän se ihan kivasti, mutta veikkan, että yksi osaltaan kontakteihinkin vaikuttava asia on se, etten käskyttänyt agiradoilla kuitenkaan tarpeeksi ja Reima sitten tekee omia ratkaisujaan. Tiukemmin vaan kiinni ja käskyn alle se koira.
- oma juokseminen. Ou mai, miten hirveältä se näytti videolla. Ihan kuin olisin yläasteen liikuntatunnilla somasti kipittävä teini. Luulis nyt, että osaisin juosta aikuisten oikeasti.
Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Kotitreenejä..
Viikonloppupuoli meni viime viikolla ja perjantaina olinkin sitten aika katkipoikkiväsymys. Tosin syy siihenkin löytyi tällä viikolla, kun tautia sitten pukkaskin päälle ja nyt huudellaan sitten antibiootteja apuun. No täähän ei meidän treenaamista ole kuitenkaan hidastanut. Kotona ollan kuitenkin kaikennäköistä pientä tehty.
Merkkiä on muisteltu targetilla ja Papulla ei suoritustekniikka ole ihan täysin sata varma. Pitää vaan olla tarkkana naksuttelun kanssa, niin se saadaan tääkin ihan vimpan päälle kuntoon. Positiivinen puoli tässä nyt kuitenkin on se, että kun ei tiedä mitä pitäis tehdä niin tarjoaa kuitenkin tekemistä. Ja tässä tapauksessa se tekeminen on sitten tavaroiden nostelua eli se targetti sitten alkoi olemaan suussa. Onneksi tämän herran kanssa tää ei ole niin kovin tarkkaa ja tällaisetkin tarjoamiset voidaan ottaa vain positiivisesti. Superonnistuminen tälle päivälle oli 2 sekunnin kapulan nätisti pito. Tätä on odotettu! Kyllä se vanhuskin aina välillä yllättää.
Reima taas tietää mistä on kyse, joten siinä nyt ei mitään haastetta ollut. Reiman kanssa ollaan työstetty noutoa ja kiva olis, jos päästäis vähän isommille areenoille kuin omaan olohuoneeseen, niin saisi siihenkin sitten vauhtia. Pääasiassa menee ihan hyvin, joskin alkuopetuksesta johtuen jää nyt nostettuaan kapulan töröttämään paikalleen. Tai jos ei ollenkaan tajua hommaa, niin menee sitten kapula suussa maahan. No tekeepähän ainakin jotain. Mutta oikeita toistoja vaan kehiin niin kyllä se siitä.
Eteenmenoja on otettu molempien kanssa ja hyvillä malleilla nekin on. Ulos vaan jos niidenkin kanssa pääsis.
Merkkiä on muisteltu targetilla ja Papulla ei suoritustekniikka ole ihan täysin sata varma. Pitää vaan olla tarkkana naksuttelun kanssa, niin se saadaan tääkin ihan vimpan päälle kuntoon. Positiivinen puoli tässä nyt kuitenkin on se, että kun ei tiedä mitä pitäis tehdä niin tarjoaa kuitenkin tekemistä. Ja tässä tapauksessa se tekeminen on sitten tavaroiden nostelua eli se targetti sitten alkoi olemaan suussa. Onneksi tämän herran kanssa tää ei ole niin kovin tarkkaa ja tällaisetkin tarjoamiset voidaan ottaa vain positiivisesti. Superonnistuminen tälle päivälle oli 2 sekunnin kapulan nätisti pito. Tätä on odotettu! Kyllä se vanhuskin aina välillä yllättää.
Reima taas tietää mistä on kyse, joten siinä nyt ei mitään haastetta ollut. Reiman kanssa ollaan työstetty noutoa ja kiva olis, jos päästäis vähän isommille areenoille kuin omaan olohuoneeseen, niin saisi siihenkin sitten vauhtia. Pääasiassa menee ihan hyvin, joskin alkuopetuksesta johtuen jää nyt nostettuaan kapulan töröttämään paikalleen. Tai jos ei ollenkaan tajua hommaa, niin menee sitten kapula suussa maahan. No tekeepähän ainakin jotain. Mutta oikeita toistoja vaan kehiin niin kyllä se siitä.
Eteenmenoja on otettu molempien kanssa ja hyvillä malleilla nekin on. Ulos vaan jos niidenkin kanssa pääsis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)