maanantai 21. helmikuuta 2011

Viime viikon rytinät

Maanantaina treenattiin Reiman kanssa normaalisti ja tehtiin perskule taas radalla japanilainenkin, eli hyvin irtoaa taakse kädellä vaikka oma suunta onkin toiseen suuntaan. Putken haki hyvin ja kontaktit teki taas (treeneissä, kun ollaan) hyvin. Ei jäänyt mitään sen ihmeempää mieleen näistä harjoituksista.

Torstaina oltiin tuuramassa selkävaivaisia Niinun koulutuksessa ja pakkasten määrä näköjään näkyy koirassa, jossa oli sitten hieman energiaa. Eipä oikein keskittynyt ja räkytti vain menemään. Keinullakin keekoilu kummasti, roiski ja loikki pois, mitä ei kyllä muuten tapahdu. Niinulta saatiin vinkki siivekkeen ympäri pyöräyttämiseen ja sekin alkoi sujua pienemmällä kaarella. Sylkkärissä pitää muistaa ettei se hanska lähde yläviistoon vaan etenee tasona. Mistäköhän tääkin vippaisu on mulle tullut? Ehkäpä siitä, että sylkkäri ei ole mun mukavuusalueella. Toinen treeni oli keppien kanssa a la "Jaakko Knuutti" eli kepeille tyrkkäisyä ja keppien toiselle puolelle kiertämistä. Tässä onkin työstettävää, kun ei meinannut millään tajuta jatkaa pujottelua.

Parin tunnin tauon jälkeen tehtiin sitten vielä omat treenit, jossa Papu meni vaan hyppykujaa rimat maassa. Eikä ollut jälkeäkään siitä hyppyarkuudesta, mikä oli sunnuntaina kisoissa. Ei hakenut hyppypaikkaa ollenkaan vaan eteni oikein vauhdikkaasti. Ilmeisesti lisää vaan näitä treenejä ja palkkaa pelkistä aitojen hyppelyistä. Kontakteista ei tällä herralla hajuakaan, mutta työstetään niitä.
Reiman kanssa tehtiin pelkästään kontakteja ja hienosti se ne tuli. Ei mitään ongelmaa. Pitää varmaan vaan ruveta kasvattamaan sille vauhtia. Aino, mikä on niin pitää vahvistaa itsenäistä suorittamista. Etenkin jos jään jälkeen. Silloin tuntuu olevan melkolailla hukassa. Targettia siis, vaikka siitä haluaisinkin eroon.

Perjantaina meidän vanhus täytti 6 vuotta ja sai hieman herkkuja ja ekstrahemmottelua. Niin se aika rientään. Eipä sitä tiennyt kuusi vuotta sitten mihin sitä on oikein lähtemässä.

Lauantaina ei tehty oikeastaan mitään. Sunnuntaina pakattiin illalla kamat ja suunnattiin Kirkkonummelle kisoihin Reiman kanssa. Ekalla radalla oli pientä kiirusta ja tiukkoja käännöksiä putkiin. A:n kontakti oli vähän siinä ja tässä, mutta käsi ei noussut. Itse kämmäsin kepeille menon ja suuntima oli väärään väliin. Ei muuta kuin korjaamaan ja matka jatkuu. Hyppysuoralta puomille, jonka päässä oli takaakierto. Ihme ja kumma, Reima kuunteli puomilla ja tiukasti sen käskytin, niin herra tuli ihan kävellen puomin alastulon, jos päästiin hallitusti takaakierrolle. Jes! Tosin tää oli niin uskomatonta, että jäi sitten ohjaamatta putkeen ja siitä sitten kielto, mutta eipä haittaa. Ei tunnu paljon missään 10 vp +0,45 yliaikaa, kun kontaktit tuli suoritettua. Jostain syystä ei ollut Reimalla kunnon vauhti päällä tällä radalla.

Toinen rata melkolailla samantyyppinen. Tässä alkuun puomi, jossa ei nyt sitten enää niin kuunnellutkaan ja taisi jäädä hieman vähemmälle käskytyksellekin sekä oli aika reilusti jäljessä. Loikkasi tosi rumasti ja vielä sivusta alas. Hmpf. Otan suurimman syyn kyllä omille niskoille. Ei vaan pokka kestä juosta tuon koiran ohi, kuten treeneissä, mutta kai se pitäisi vaan kokeilla. Loppupätkä hyvää ohjausta itseltä valssi-valsseineen ja keppien oikea välikin löydettiin. A ok ja loppu hypyt vaikka tulivatkin vähän hankalasta kulmasta. Hyvin se toimii ja vielä vaan viilataan nuo kontaktit. Hallille siis mars mars.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti