lauantai 12. helmikuuta 2011

Hyvinkään kisat 12.2.

Aamusta taas koko konkkaronkka autoon ja menoksi. Aamusta luvassa 1-luokan kisat Papun kera.

1.rata: Ihan hyvä buugi radalle mennessä ja Papullakin oli intoa. Superjännittävää toki, mutta ei ku matkaan. Rata oli ihan mukava, mutta Papu oli kuin liisterissä. Puhtaalla radalla päästiin loppuun asti, tosin yliaikaa tuli sitten reilut 10 sekuntia. Pöh. Tää oli pettymys, kun kuitenkin on niin hyvin liikkunut treeneissä.

2.rata: Enemmän kikkailua alkuun ja jos mahdollista, niin liisteri oli Papun jaloissa muuttunut tervaksi. Vauhti hiipui aivan täysin ja kahdelta esteeltä saatiin kielto, kun Papu pysähtyi paikalleen miettimään hyppäämistä. Yliaikaa taas 10 sekuntia. Kovasti haki hyppyjä, mutta kuitenkin sai kiihdytyksen päälle puomille, putkille ja A:lle.

Kovin on hämärä koira tämä. Suuri pettymyshän tämä taas oli, kun kuitenkin ollaan treenattu ja siellä on kulkenut ihan hyvin. Eihän se mikään vauhtihirmu ole, mutta eipä tämä ole kovin palkitsevaa lähteä mopoautolla formulakisoihin. Lisäksi tuulen suuntakin näyttää vaikuttavan kulkemiseen, joten mitään takeita ei oikeastaan koskaan ole. Katsotaan nyt vielä miten tässä edetään vai meneekö ihan harrasteluksi. Ei kuitenkaan pitäisi nyt olla mitään selkäjumeja, mutta ehkä sitten vieraspaikka ja hälinä vaan on liikaa. Voi Papu! "Sä oot kaikista kaikkein ja kaikista vaikein. Ei sua voi selittää." Ei jummarra, ei kerta kaikkiaan..

Reima taas kisaili vasta iltapäivästä ja koko päivän odottelu olikin hyvin vienyt turhan häsäämisen mennessään.

1.rata: varmistin A:n kontaktin ottamalla vauhtia pois jo edellisellä hypyllä ja hyvin se kontakti sitten sujuikin. Ilmeisesti pienesti onnistuttiin ohittamaan seuraavana olleen pituuden sivulinja, kun siitä on kielto tuomittu, mutta itsellä tästä ei ole kovin tarkkaa mielikuvaa. Jotain hässäkkää siinä oli, mutta ei hajua mitä. Hyvin sain takaaleikkauksella lähetettyä esteen yli putkeen ja muistin ottaa koiran mukaan putkeltakin. Tosin taisin unohtaa sen jälkeen, mitenpäin olin aatellut olla seuraavalla esteellä ja tehtiinkin sitten hätäratkaisuna toisin kuin rataantutustumisessa, mutta hyvin se meni niinkin, vaikka pitkä kuljetus putken pään ohi olikin. Kepit haki hyvin, mutta loppusuoralla sitten posotettiinkin taas hienosti kontaktin ohi puomilla. 10 vp ja -3 s. Ihan ok, ilman tuota lopun roiskaisua.

2.rata: alkuun pieni kierrätys ja kun piti varmistella, ettei hyppää 1.estettä uudelleen, niin meinasin sitten ohjata väärään päähän putkea, mutta saatiin se kuitenkin korjattua. A hyvin ja taas este-putkin yhdistelmä lähetyksellä, josta kiirus muurille ja saattamaan kepeille. Hyvin kuitenkin tuli ja keppien oikea välikin löytyi. Keppien jälkeen esteellä tiukka pyöritys, maustettuna lähistön putki- ja puomiansoilla. Muutenkin pelotti tämä, kun ei tuo ole maailman paras ollut kääntymään tiukasti. Onnistuin kuitenkin ajoituksessa ja tuli oikein nätisti tämän kohdan. Vielä oli jäljellä taas kuljetus putken kauimmaiseen päähän sekä putken ja puomin erottelu. Kumpikin sujui vaivattomasti, mutta sitten tuli taas turbo päälle puomilla. Eikä mikään käskytys, hidastaminen yms. enää voinut pelastaa kontaktia. Jotenkin Reiman kallossa on nyt, että loppusuoralla puomi mennään täysiä ja lopussa loikataan isosti. Ärsyttävää on tämä, kun kuitenkin treeneissä on tehnyt tälläkin viikolla ihan hienosti loppupäätä. Tuloksena siis 5 vp ja -1,(jotain), 2.sija.

Jarrut pitäisi nyt jostain löytää. Treeniä treeniä ja treeniä. Kai se pitää ruveta heräämään aamuyöstä, että ehtii käydä treenaamassa ennen töihin menoa. Onhan meillä kotona ollutkin silityslautatreeniä ja rappusissa myöskin, mutta eipä se sama asia kuitenkaan ole.

Positiivista kuitenkin tässä päivässä oli se, että Reima oli hiljaa rataa tehdessään, itse ohjasin selkeämmin, hyviä käännöksiä tuli ja hyvin tuo lukee rataa. Kehityskelpoista kai tämä kuitenkin on, vaikka vähän nyt syökin. Oi, kunpa olis tajunnut olla tarkempi alusta asti. Jos tähänkin nyt pitää joku kliseinen sanoitus löytää, niin se vois olla vähän positiivisempi kuin tuossa ylempänä: "Take your passion, and make it happen!"

Treenihallille siis mars! (Mahtaa muuten olla s-ryhmänkin ihmiset kummissaan, jos meidän ostoksia saattuvat analysoimaan: Kummallisia ihmisiä, kun tuntuvat tulevan ravituksi eineslihapullilla ja appelsiineilla. Niitä meinaan löytyy aivan varmasti mun ostoskorista eniten).

1 kommentti:

  1. Mr Bean on Mister Bean ja sen kohdalla toteutuu sanonta: ei se voitto vaan herrasmiesmäinen eteneminen. Pääasia että papu nauttii agista ihan hurjasti harjoituksissa ja häntä heiluu. Sillä on vain kisajännitys maksimissaan kisoissa.
    Reima oli hyvä mutta ohjaajan vika rata oli parasta mitä on nähty kisakentillä ja jos vain Reima olisi malttanut sen puominkontaktin niin LUVA olisi tipahtanut....nyt alkaa tehotreenit koko harjoitusporukalla. Kyllä ne stopit sieltä vielä esiin kaivetaan :-)

    VastaaPoista