Ja taas viikon tohotukset kootusti

Keskiviikkona raunioiltiin. Tällä kertaa mukana myös vierailevat tähden Reima ja Topi. Aluksi kauhistutti, kun radan takaosassa oli ilmeisesti kyitä kaksin kappalein. Onneksi paikalla oli ollut jo ryhmä ennen meitä ja tuota takaosaa ei käytetty.

Papu pääsi ensin etsimään ja tällä kertaa tuuliolosuhteet olivat niin hyvät koiralle, ettei siinä kovin kauaa tuumailtu mihin suuntaan lähdetään. Ensimmäinen mm näkölähtönä, mutta haju oli sen verran hyvä, että Papu otti suorimman reitin eli ei mennyt edes mm:n jalanjälkiä pitkin. Kaksi muutakin maalimiestä samalla lailla, joten siinä touhussa ei nokka paljoa tuhissut. On se hieno!

Reima pääsi myös kokeilemaan ja otettiin kaikki kolme näkölähtönä. Huvittavaa kyllä, on tälläkin jätkällä nenä auki. Välillä olis voinu olla silmätkin. Vaikka ensin oli vähän hämillään ja teki seuraajien ympäri kunniakierroksen, niin jatkoi matkaa kuitenkin ilman avituksia mm:n suuntaan. Hiljaa ja kovalla vauhdilla mentiin, mikä sekin on jonkin sortin ihme.

Topikin työskenteli hyvin ja mun luona jäi parin metrin päähän ja ihan selkeästi kysyi, et mitä sä siellä kyykistelet, ihan hassua touhua!

Torstaina agiliideltiin. Tällä kertaan tehtiin tekniikkatreenejä ja ne tuntuivat olevan Reimalle haastavia. Ei oikein keskittynyt ja takajalat meni milloin miltäkin puolelta vartaloa ennen kuin sammakkotyyli löytyi. Hyppääminen on vaan niin siistiä, ettei ehdi ajattelemaan eikä ainakaan syömään sitä palkkalihapullaa, kun voi kerran hyppiäkin. Veteli siis sitten välillä edes-takaisin sitä hyppysarjaa. Lisäksi työstettiin alastulokontakteja ja keinua. Kontakti alkoi sujumaan ja keskittyy nyt paremmin menemään suoraan eteenpäin. Keinulla taas saatiin kiipeämään paremmin ja himmaamaan myöhemmin. Nyt vaan pitäis jaksaa tehdä näihin toistoja.

Eilen vielä temppuiltiin ja työn alla on nyt "orrelle tulo", kumarrus ja Reimakin saatiin kierimään. Papun kanssa treenattiin kierimistä toiseenkin suuntaan, mutta työn ja tuskan takana se on. Ai niin ja Reima teki myös metallinoutoa, joka tosin on aika ällöttävää sen mielestä, joten kovin montaa toistoa ei voi ottaa kerralla.

Kaikkea sitä taas on puuhailtu ja ensi viikolla puuhaillaan lisää!

Treeniä ja kisoja

Tiistaina oltiin treenailemassa kouluttamista ja pistää aikalailla vihaksi, kun ihmiset eivät tule ajoissa lämmittelemään koiriaan. Milloin on sukkalaatikon järjestelyä ja milloin siivotaan autoa viime minuuteille asti. Ja kuulemma ei se koiran yhtään sen kummalisemmin/paremmin mene, vaikka olisikin lämpätty. Huh huh sanon minä. Etenkin, kun yhdellä koirista on ollut selkäongelmia. Kyllä ne lihakset pitää lämmitellä ja huoltaa. Ihmettelen sitä, miten vähän tästä asiasta ylipäänsä puhutaan koulutuksissa.

Tiistaina tokoiltiin kotona merkkiä, jonka kumpikin jätkistä tajusi varsin helposti. Eikä Papukaan enää töki tötteröä. Siis silloin, kun ohjaaja on tarpeeksi nopea palkkaamaan.

Keskiviikko meni Lauttasaaressa toko-ystävyysottelun merkeissä. Aluksi piti kisata Reiman kanssa, mutta kun sillä se paikkamakuu nyt niin kovasti on pielessä, niin suosiolla jäätiin katsomoon. Kisat meni hyvin ja LKK kiri 2..sijalle. Kotiin päästyäni vielä molempien jätkien kanssa treenailemaan puistoon. Papulla ei ollut niin kovin tarkat kuviot, mutta into oli melkoinen. Temppuiltiin paljon ja melko hienosti tuo nyt kiertää peruuttaen mun vasenta jalkaa. Hassu! Oikealle ei sitten tahdo taipuakaan. Reiman kanssa otettiin aloliikkeitä. Taas aluksi haahuili ihan täysillä, joten siihen täytyy joku virittelysana keksiä. Ärsyttää vaan, kun siltä sitten tulee haukku niin helposti, kun on intopinkeänä. Sekoitteli jääviä liikkeitä, mikä oli myös ärsyttävää. Kun siitä ei meinannut tulla mitään, niin sitten kierrettiin puuta ja treenattiin stoppeja paremmaksi. Hupsu koira tarjosi maahanmenoa, jos en käskyttänyt mitään. Meni sentään kiertämään puuta hiljaa, mutta vauhtia puuttuu. Lopuksi pm:ta, jossa taas tärisi kuin haavan lehti. Mutta ei auta. Treeniä vaan siihenkin lisää, lisää, lisää, lisää..

Torstaina tokoiltiin taas Korrien kera. Taas haahuili aluksi, mutta pallon esille ottaminen kuitenkin sai täpäköitymään. En tiedä mikä siinä ruohossa on, mutta sitä pitää syödä ja ilmeisesti myös etsiä jäniksen papanoita. No niin, liikkeelle päästiin. Seuruut ihan hyvät. Teki töitä. Jäävissä jäi makuussa seisomaan, otettiin se uusiksi ja nyt toimi. (Tähän pitää kanssa keksiä jokin virittely ele ja yhtenä vaihtoehtona on käyttää seisomisessa ja makuussa eri palkkaa). Luoksetulo oli täysi 10. Seisominen ok. Hypyssä ei jotenkin keskittynyt vaan kolautti ja mukelsi kummallisesti esteen yli. Uusinta yrityksellä ihan ok, taisi ennakoida istumista. Tehtiin lisäksi vielä ruutua ja totta kai teki sen nyt sitten ihan hiljaa, kun yleensä helposti tulee haukku. Pöh. No pitää muistaa, että lelu on hyvin näkyvillä ja palkkaan nopeasti. Ei kai siinä sen kummempaa. Riitta tykkäsi kovasti koiran motivaatiosta ja tekemisestä ja ohjaajakin sai kehuja toimimisestaan. Pienesti pisti hymyilyttämään tämä sessio.

Tokosta jatkettiin agilitaamaan. Alkuun este ja pimeä putkikulma. Otin putken takaa ja ekalla kerralla jäin liikaa miettimään miten päin piti ollakaan, joten meni vähän takkuiseksi. Toisesta kerrasta eteenpäin sujuikin sitten. Kontaktit meni täydellisesti. Taas koitettiin tehdä jotain backlappausta, mutta eihän siitä mitään tullut. Jotenkin ajoitus oli hankala ja koira kääntyi hypyn jälkeen aina väärään suuntaan. Siinä vaiheessa, kun ohjaajakin törmäsi siivekkeeseen ja riman kannattimeen, päätettiin se sitten vaihtaa pakkovalssi-valssiin, mikä toimikin siten heti paljon paremmin. Kaupan päällä vähän vielä hypylle irtoamista ja tiukkoja käännöksiä. Ihan hyvin irtosi, pitäisi vaan itse muistaa vielä liikkua siinä vaiheessa eteenpäin eikä jäädä ihastelemaan. Hyvät treenit kyllä.

Perjantainakin vähän aksailtiin, mutta ulkokentällä huomattiin, että Reima hakee kovasti hyppyä. Menee edes-takaisin ponnistuksensa kanssa. No täytyy seurailla ja huoltaa. En kuitenkaan uskoisi, että olisi mitään jumeja, kun venyttelee ja liikkuu muuten hyvin.

Lauantaina oltiin näytillä Aptuksessa. Karvat suittu niin hyvin kuin vaan mahdollista. Tosin se kaikista karkein karva puuttuu, kun herra ei ole sitä kasvattanut. Tuomarina unkarilainen Andras Korosz (tai ainakin jotakin sinnepäin). Reimalle arvostelu: Erittäin hyvä tyyppi, kaunis uroksen pää, hyvä selkälinja, ihanteellinen hännänkiinnitys, erinomaiset kulmaukset, pehmeä turkki. Täällä kuitenkin irtosi ERI, SA, AVK1, PU3 ja vara-Cacib. Varsin kiva parannus edelliseen näyttelyyn.

Sunnuntaina kisattiin agilityä Puolarmetsässä. 1.rata: ei muuta ongelmaa kuin 1.A:n alastulokontakti. Prkl. On se niin vaikeeta. Toisella kertaa käskytin kunnolla ja tuli sitten paremmin sinnepäin. Ei kuitenkaan puhettakaan pysähtymisestä. Välistä vedot varsin nätisti loppuun. 5vp, -1,23, 3.sija.

2.rata: Jätti sitten heti alkuun tulematta ohjaukseen välistä vedossa, joten se siitä. Tehtiin kuitenkin loppuun asti. Kontakteja ei näkynyt lähimaillakaan. Ohjaajalle tuli joku oikosulku, kun ei tajunnut lopettaa siihen vaan antoi vielä roiskia pari lisää. Ei kuunnellut sitten yhtään. Haukkui vaan menemään ja se tietää aina sitä ettei tuo otus keskity. Pistää niin vihaksi. HYL.

Kokonaisuudessaan oli täälläkin hidas ja haki hyppyä, joten nyt sitten vähän lepäillään ja katsotaan paraneeko tilanne.

Jep. Taisi olla taas aikamoinen viikko. Tarinaa tuli ainakin aikas paljon. Tulokset kuitenkin vähän harvemmassa.

Maanmittari opetti koiralleen paikkatietoa

Oli se sitten vitsi tai ei, mutta paikkamakuuta treenattiin. Aina siihen asti, kunnes taivaalle ilmestyivät kuumailmapallot, jotka olivat Reimalle liikaa. Ei niistä mitään ääntä kuulunut, mutta ilmeisen epäilyttäviä olivat. Voi huokaus. Ei oo helppoa, kun on vaikeaa.

Muuten Reima teki oikein hienoa treeniä alokasluokan hommeileita ja työstettiin seisomaan jäämisen täpäkkyyttä. Ei siinä mitään. Torstaina oltiin ATD:n SM-joukkueen treeneissä Järvenpäässä Tending Korrien koulutettavana. Ennen omaa vuoroa ehdittiin myös kokea viereisen purjehdusklubin lähtölaukaukset. Reimasta ei niin kiva juttu, mutta onneksi tuo nyt rupeaa jo sentään palautumaan kohtuu nopeasti. Riitalle selostin meidän haasteita oikean vireen löytämisestä ja haahuilusta. Niitä sitten katseltiinkin, kun tein aloluokan liikkeitä peräkkäin. Voisin kehua Reimaa enemmän, mutta kuitenkin tarkkana pitää olla ettei mene yli, jottei sitten ääntä ala tulla koirasta. Riitta kehui kovasti pientä reipasta tokoilijaa asenteesta työntekoon ja taitotasokin on erittäin hyvä eli ei ku eteenpäin vaan!

Mä olin niin onnessani noista sanoista, että taas jaksaa treenata, kun on välillä tuntunut vaan niin vaikealta koko homma. Ehkä tässä ei siis ollakaan niin paljon metsässä vaan metsää pitää vielä vaan vähän paketoida.

Tokosta suunnattiin suoraan agihallille ja tekemään rataa. Kivan radan oli Sanni tehnyt. Kontaktit tuli kaikki niin kuin pitikin. Kepit mentiin moneen kertaan. Tässä pitää muistaa itse antaa koiralle tilaa ja vastuuta oikean ensimmäisen välin hakemisesta. Kepeille myös treenattiin takaaleikkausta ja puolenvaihtoa, joka menikin heti putkeen, kun kerran palkattiin keppien päätteeksi. Lisäksi treenattiin valssi-tyrkkäys- jonkin sortin backlap-hässäkkä kahdelle esteelle, jotka oli vähän haastavassa kulmassa. Sylkkärillä ei kääntynyt sitten millään, mutta tällä meni oikein kivasti, jos osasi oikein ajoittaa ja piti ohjauksen päällä (aika kumma juttu.. :).

Papu kävi raunioilla etsimässä ihmisiä ja joten oli vähän huono treeni. Viimeiselle maalimiehelle tultiin hassusti takaakiertäen ja vähän pyörittiin koko ajan samalla alueella. Koira oli pihalla kuin lumiukko. Löytyi se kuitenkin se ukkelikin ihan nenää käyttämällä. Vähän harmittaa, kun en vielä itse osaa suunnitella hyviä treenejä. Papulle pisteet kuitenkin innosta ja yrityksestä.

Muuten viikonloppuna etsittiin pelästynyttä Jymy-Russelia, joka risteily Latokartano-Viikki-Malmin hautausmaa- Tattarisuo-alueella. Lauantaina Jymy oli jotain pelästynyt ja pinkaissut pakosalle omasta pihasta ja ilmeisesti jäi sitten pakomoodi päälle ja kaikki ihmiset olivat pelottavia. Moni ihminen oli sydän syrjällään Jymyn puolesta ja etsimässä karvaista karkuria. Itsekin tuolla seudulla sunnuntaina etsittiin Jymyä kokonaisuudessaan neljä tuntia. Onneksi Jymystä oli kuitenkin paljon havaintoja ja lopulta kaverini soitteli ilmeisesti nassukirjassa seinälläni olleen ilmoituksen ja yhteystietojen avulle Jymyn omistajille, kun oli Jymyn havainnut Lahdenväylän ja Kehä 1:n välisessä pöpelikössä. Sieltä sitten Jymy saatiin kiinni tutun koiran avulla. Onnellisesti päättyi se pakomatka. Huh huh! Vähän turhan hyvässä muistissa on itsellä Reiman karkumatka ja tuska.

Jees. Näillä mennään taas kohti uutta viikkoa ja viikon koitoksia!

BAT:n iltakisat

Töiden jälkeen lähtö kisaamaan Ojankoon. No liikennehän tökkäsi heti alkumatkasta ja Kehä I:lle meno oli lähes mahdotonta ja autot siellä mateli etana vauhtia. Kiertoteitä pitkin ehdittiin ihan hyvin paikalle, mutta kyllä sapetti tuo liikenne ja kaikenmaailman kesäautoilijat.

Just ja just ehdin Reimaa käyttää tyhjennyksellä ennen kuin tuli jo kuulutusta rataan tutustumiseen. Sinänsä näistä ei valitettavaa, kun reilut 10 minuuttia sai askelmerkkejä tavata siellä kentällä eikä ihmisiäkään ollut paljoa. Ennen kisaa ehdittiin vielä muistella lämppäesteillä miten niitä kontakteja pitikään tehdä. Vähän hakusessa oli, mutta kyllä ne sieltä muistuivat.

Tuomarina siis Esa Muotka ja sitten mentiin. Tällä kertaa startattiin onneksi minien viimeisenä. Tosin eipä niitä minejä tainnut olla muutenkaan kuin seitsemän.

1.rata: Ihmisnuoli alkuu eli tiukka käännös. Tässä vähän valui. En kai sitten kuitenkaan ollut tässä selkeä. Putkiansojen ohi A:lle, josta tuli siinä hilkulla alas. Ei kuitenkaan pysähtynyt kuten on treenattu. Pieni tykityssuora: este-este-pituus-putki, josta kepeille. Kepeille tulikin juu aika vauhdilla, mutta taittui kuitenkin. Putki-keinu ja sitten hyörimistä nurkassa, josta loppusuoralle: este-rengas-puomi-este. Pönttönä en tajunnut hidastaa (ja itseasiassa koitin nykiä toista lahjetta ylemmäs, kun se oli jumissa kengän alla) ja herrahan otti sitten loppukirin ja puomin loppupäätä komisti yleisön huokaus, kun Reima loikkasi komeasti koskematta kontaktia. Pöh. Olisi pitänyt käskyttää paremmin ja olla edellä koiraa. Siinä meni sitten se rata. Ihanneaikaan päästiin ja tällä suorituksella kuitenkin noustiin 1.pallille.

2.rata: Pientä muutosta, mutta ei mitään mahdotonta. Tein taas ilmeisesti typerästi, kun alussa lähdin liian aikaisin liikkeelle. Siitä tuli sitten Reimalle kiire ja eka rima alas. Tokaakin kolisutteli, mutta ihme kyllä se pysyi kannattimissaan. A melko nätisti, muttei taaskaan pysähtynyt. Kepeille spurtattiin taas täysiä ja en muistanut jarrutella. Taipui kuitenkin väliin ihan hyvin, mutta kolautti itsensä kakkoskeppiin. Keinu ok ja sitten sainkin tungettua matkaan yhden ylimääräisen valssin. Kiemuroista selvittiin ja päästiin puomille, joka oli taas lopussa. Tällä kertaa hidastin Reiman ennen puomille menoa ja puomi mentiinkin sitten maltilla ja tiukassa käskytyksessä (haukkui ja kääntyili tosin siellä odotellessaan), mutta ei tällä kertaa virhettä. Loppukiemurat hyvin ja 5 vp+4,5 sek yliaikaa. Silläkin pääsi neljänneksi, kun tulokset oli tänään tiukassa.

On se kumma kyllä. Näköjään kuitenkin kuuntelee. Lisäksi tänään haki aika paljon hyppyä, joten sitäkin täytyy tarkkailla. Veikkaisin kuitenkin vaan uuden paikan ja alustan aiheuttavan tuon. Himskatti, kun taas oli niin lähellä, mutta niin kaukana. Ei auta kuin yrittää uudemman kerran.

BATlle plussaa isosta läjästä palkintoja ja mukavasta meiningistä.

Nääsville internaatsional dog show

Herätys ennen kukonlaulua ja tien päälle. Pöh.
Tampereella oli hallissa tilaa ja russeleitakin runsaasti paikalla. Tuomariksi toivottiin pitkää, tummatukkaista ja sinisilmäistä irlantilaista, mutta saatiinkin kaljuuntunut vanhempi mies. Silmien väristä ei tietoa. Mutta jotain vikaa niissä silmissä kuitenkin oli. Ei meinaan ymmärtänyt yhtään Töppötassukauneuden päälle.

Reima: Head ok. Eyecolor good. Muzzle ok. Foreleg ok, a bit too long. Neck ok. Shoulder placement ok. Topline good. Body too long for me. Hindleg angulation ok. Movement ok. Tail not to my liking. Temperamenta very good. --> H.

No kai tuossa koirassa on sen verran virheitä, että oli tuon arvoinen.

Topille sentään EH. Kärtsärille raati antaa ERIn (ja sillä päivä pelastui). Ehkä myös se, että naisille (okei, piti olla äideille, mutta ollaanhan me nyt kuitenkin vähintään näitten karvalasten äitejä) jaettiin suklaalevyt sisäänkäynnin luona pelasti päivää.

Kotimatka sujui torkahdellessa ja kotiin tullessa tulikin otettua reippaat tunnin torkut. Huh huh. Rankkaa hommaa. No vaikkei nyt saletisti natsannutkaan, niin ihan hyvillä mielin ollaan kuitenkin Reiman esiintymisestä. Muutama koira hylättiin tänään, kun meinasivat napata tuomaria. Ehkä se mies oli liikkeissään vähän turhan nopea, mutta eipä sekään nyt sitten ihan kaikkea selitä. Treenata tätäkin hommaa pitää ja totuttaa koira käsittelyyn. Joskin viime aikoina on kuitenkin näyttelyissä ollut melko kovakouraisia tuomareita. Pitäisi niidenkin kyllä olla ammattilaisia ja käyttäytyä koiria kohtaan nätisti.

Huomenna taas ihan toisenlaisiin koitoksiin..

Treeniä, kisoja ja syömättömiä keksejä

Vapun jäljiltä pojat olivat niin pökerryksissä ja ehkä myös täynnä makkaraa, että ruokapöydälle unohtuneet keksitkin saivat olla rauhassa. Tämän jälkeen on kuitenkin parempiin suihin päätynyt puolikas pulla sekä voro on pidätetty itse teossa seisoja-asennosta namipussin vierestä.

On myös treenattu. Reima oli pätevä ja ohjaaja kaipaa kunnon kohotusta. Papu tarjosi vaihtoehtoista putken suorittamista, jossa juostaankin putken päällä. Positiivista se, että Papullekin on löytynyt lelu, joka motivoi kerta kerran jälkeen. Tosin lelu on sen verran hyvä, ettei siitä voi ottaa silmiä irti juuri tuon mainitun putken ajaksi.

Tänään kipaistiin i-hahin kentän avajaiskisoissa ja tuli sieltä sentään kotiintuomisia vaikkei nollia meille herunutkaan. Eka rata ei sinänsä ollut ihmeellinen, mutta möhlittiin melko alussa kepeille meno ja sitä korjatessa Reima tulikin sitten takaisinpäin muutaman välin liikaa eli HYL. Okserista lensi hienosti rimat ja puomikin loikattiin alas mahtavalla tiikeriloikalla. Prkl. On se kumma.
Toiselle radalla sitten tiukemmalla asenteella ja se saatiinkin hyvin suoritettua. Puomilla kuunteli ja hidasti. Todistajan silmien alla tehtiin ihan ok kontakti, tosin tuomari löysi tästä jotain rankaistavaa. Oliko sitten kuvitellut ettei koskenut pintaan tai että koskin koiraan. Se jää ikuiseksi mysteeriksi. Puomin jälkeen oli kyllä varsinaista härdelliä ja en tiedä mihin kääntyilin, kun seuraava este oli niin kummallisessa kulmassa ja kuitenkin lähellä. Loppu tultiin ihan mallikkaasti kuitenkin. 5 vp, 3.sija. Kotiin tuli lahjakortti, pokaali ja ruokaa. Onneksi sentään työkaveri vei koirallaan kisan voiton nollaradalla.

Positiivista, että suoritti kuitenkin keinut ok ja tokalla radalla oli kuulolla. Olis varmaan ekallakin ollut, mutta ohjaaja ei tajunnut käskyttää kunnolla. Hmm.. Ensi kerralla taas tarkemmin.