Herätys ennen kukonlaulua ja tien päälle. Pöh.
Tampereella oli hallissa tilaa ja russeleitakin runsaasti paikalla. Tuomariksi toivottiin pitkää, tummatukkaista ja sinisilmäistä irlantilaista, mutta saatiinkin kaljuuntunut vanhempi mies. Silmien väristä ei tietoa. Mutta jotain vikaa niissä silmissä kuitenkin oli. Ei meinaan ymmärtänyt yhtään Töppötassukauneuden päälle.
Reima: Head ok. Eyecolor good. Muzzle ok. Foreleg ok, a bit too long. Neck ok. Shoulder placement ok. Topline good. Body too long for me. Hindleg angulation ok. Movement ok. Tail not to my liking. Temperamenta very good. --> H.
No kai tuossa koirassa on sen verran virheitä, että oli tuon arvoinen.
Topille sentään EH. Kärtsärille raati antaa ERIn (ja sillä päivä pelastui). Ehkä myös se, että naisille (okei, piti olla äideille, mutta ollaanhan me nyt kuitenkin vähintään näitten karvalasten äitejä) jaettiin suklaalevyt sisäänkäynnin luona pelasti päivää.
Kotimatka sujui torkahdellessa ja kotiin tullessa tulikin otettua reippaat tunnin torkut. Huh huh. Rankkaa hommaa. No vaikkei nyt saletisti natsannutkaan, niin ihan hyvillä mielin ollaan kuitenkin Reiman esiintymisestä. Muutama koira hylättiin tänään, kun meinasivat napata tuomaria. Ehkä se mies oli liikkeissään vähän turhan nopea, mutta eipä sekään nyt sitten ihan kaikkea selitä. Treenata tätäkin hommaa pitää ja totuttaa koira käsittelyyn. Joskin viime aikoina on kuitenkin näyttelyissä ollut melko kovakouraisia tuomareita. Pitäisi niidenkin kyllä olla ammattilaisia ja käyttäytyä koiria kohtaan nätisti.
Huomenna taas ihan toisenlaisiin koitoksiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti