Tekniikkaa on tehty. Tiistaina jäi epähuomiossa perussarjassa kolme viimeistä estettä 20 cm:n, mikä oli Reimalle liikaa eli palattiin 15. Niillä teki sarjan ihan kivasti ja kasvatettiin sarjan pituutta yhdellä esteellä 6:een. Hyvin tuo niitä meni.
Papulle samaa hommaa ja muuttui jänikseksi 15sta, joten palattiin tilanteeseen, jossa rimat on kenollaan, jolloin etenikin taas ihan hyvin ja tasaisesti. Meno oli siis huomattavasti vaivattomamman näköistä.
Set pointista en oikein osaa sanoa mitään. Jotain siinäkin vähän varioitiin ja hyppy alkoi näyttämään paremmalta. Sitkeästi siis lisää treeniä.
Muuten tiistaina haettiin Papua ja palloa pois putkesta, kun se nyt on niin hieno aarre, että piiloon pitää karauttaa. Reima oli ärsyttävä itsensä ja lisäsi vielä ohjaajan kierroksia hajoittamalla boksinsa autossa. Vetoketju päreiksi ja päätykangasta palkeenkielelle. Kyllä kiehutti. Onneksi ei kuitenkaan päässyt boksista pois ja karkaamaan autosta. Tarkkana täytyy tän kanssa olla, ettei opi tuota taitoa tuon paremmin. Haluaisin uskoa, että yhden kerran yritykseksi jäi, kun ei johtanut mihinkään.
Kontaktitreenauksessa on päästy Reiman kanssa öpaut lukuun 9894. Ihan hyviä mahtuu joukkoon, mutta kovasti tuppaa aina ne parit ekat kuitenkin unohtamaan. Pidemmällä odotusajalla saattaa myös herpaantua ja tulla pois omia aikojaan. Papu taas vetää heti maihin, kun ohjaajan vauhti pysähtyy. On se aika söpö yrittäessään.
Mihin kaikkeen sitä kahden russelin kanssa joutuukaan ? Pääasiassa tarinaa arkipäivästä, agilityn ja tokon vaikeudesta sekä muusta koiramaisesta puuhasta. 2014 joukon jatkoksi liittyi bc Bond.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Treeniä ja touhuja
Tunnisteet:
Agility,
Hyppytekniikka,
Kontaktit,
Papu,
Reima
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Lomapäivän viettoa
Eli keksitäänpä koirille uusi harrastus - Dog Frisbee. Koska nuo koirat on luonteeltaan vähän erilaisia, niin Papun kanssa lähdettiin frisbeen nostamisesta. Vierittely ei aiheuttanut mitään reaktiota, joten sitä oli turha tehdä. Nosteltiin sitten vaan kiekkoa. Siihen sitten saakin oman aikansa menemään, kun koira ei tykkää noutaa. Onneksi sentään on ahne, joten namilla sitten alkoi sitäkin tarjoamaan jo ihan kivasti.
Reimalla taas nouto ei tuota mitään ongelmaa. Tai ehkä lähinnä sen ongelman, että noutoa treenatessa sitten kaikkia lähistöllä olevia esineitä aletaan kantamaan ja tuomaan palkan toivossa. Tosin jo se itse tekeminenkin on tuolle palkka, joten palkitsee siinä sitten aina itsensä ihan omatoimisestikin. Jos ohjaaja on himpun verran hidas tietyn esineen heittämisen kanssa, niin jalkojen juureen voikin sitten kasautua läjä muita esineitä. Haasteena myös se, että noutaminen on Reimalle vaan niin siistiä, että niitä noutoesineitä pitää sitten vähän pureskellä. Frisbeen reunakin alkaa siis näyttämään melko mielenkiintoiselta ja kiekon liito-ominaisuuksia on parannettu Reiman toimesta jo aika monella reiällä. Koska homma Reiman kanssa etenee varsin sukkelaan, niin seuraavaksi lähdetäänkin puistoon, jossa on hieman enemmän tilaa heitellä kiekko kuin 48 m2 kämpässä.
Reimalla taas nouto ei tuota mitään ongelmaa. Tai ehkä lähinnä sen ongelman, että noutoa treenatessa sitten kaikkia lähistöllä olevia esineitä aletaan kantamaan ja tuomaan palkan toivossa. Tosin jo se itse tekeminenkin on tuolle palkka, joten palkitsee siinä sitten aina itsensä ihan omatoimisestikin. Jos ohjaaja on himpun verran hidas tietyn esineen heittämisen kanssa, niin jalkojen juureen voikin sitten kasautua läjä muita esineitä. Haasteena myös se, että noutaminen on Reimalle vaan niin siistiä, että niitä noutoesineitä pitää sitten vähän pureskellä. Frisbeen reunakin alkaa siis näyttämään melko mielenkiintoiselta ja kiekon liito-ominaisuuksia on parannettu Reiman toimesta jo aika monella reiällä. Koska homma Reiman kanssa etenee varsin sukkelaan, niin seuraavaksi lähdetäänkin puistoon, jossa on hieman enemmän tilaa heitellä kiekko kuin 48 m2 kämpässä.
torstai 21. heinäkuuta 2011
Torstaitreenit
Tänäänkin tehtiin karsintojen innoittamaa rataa. Mentiin speedpumpeilla, kun säästellään hyppytekniikkaa, joka on treenauksen alla. No sehän johti siihen, että ohjaaja sai laittaa kunnolla tossua toisen eteen ja alkua otettiinkin sitten muutamaan kertaan uusiksi, kun kolmannella esteellä ohjaaja jäi jo jälkeen. Ups. Eli kyllä tuosta se turbonappi löytyy. Ja koska ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä koiraa heittämään kauimmaisen siivekkeen kautta takaakiertoon, niin treenattiin sitten takakiertoa poispäinkäännöksenä. Voidaan myös tunnustaa, että tää joutuu meillä treenilistalle. Käskysanankin siihen vois keksiä.
Välistävedot ok, kuten myös kepeille lähetys+takaaleikkaus keppien toiselle puolelle + puoliväliin jäänti seuraavan esteen taakse. Aika hyvä!
Kontaktien kanssa takuttiin ja koira valahti lähes poikkeuksetta alas, jos otin sivuetäisyyttä. Tosin tarjosi sitten poikittain A:n edessä makaamista, mutta se nyt ei kuitenkaan ollut se mitä haettiin. Tätä saatiin helpottaa aika paljon ennen kuin onnistui. Loppuun leijeröinti loppusuoralle. Tulee nyt melko täysiä ja lukitsee kyllä sen edessä olevan esteen. Ihan kivasti siis meni.
Hyvää:
+ itsenäiset kepit
+ vauhti
Treenattavaa:
- kontaktilla pysyminen ohjaajan sijoittumisesta riippumatta
- poispäinkäännös+käskysana
Välistävedot ok, kuten myös kepeille lähetys+takaaleikkaus keppien toiselle puolelle + puoliväliin jäänti seuraavan esteen taakse. Aika hyvä!
Kontaktien kanssa takuttiin ja koira valahti lähes poikkeuksetta alas, jos otin sivuetäisyyttä. Tosin tarjosi sitten poikittain A:n edessä makaamista, mutta se nyt ei kuitenkaan ollut se mitä haettiin. Tätä saatiin helpottaa aika paljon ennen kuin onnistui. Loppuun leijeröinti loppusuoralle. Tulee nyt melko täysiä ja lukitsee kyllä sen edessä olevan esteen. Ihan kivasti siis meni.
Hyvää:
+ itsenäiset kepit
+ vauhti
Treenattavaa:
- kontaktilla pysyminen ohjaajan sijoittumisesta riippumatta
- poispäinkäännös+käskysana
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Agia ja kuviakin vielä kaupan päälle.
Viime viikolla kisattiin maanantaina Purinalla Saviojan radalle, joka oli ihan mukava. Omalle kohdalle sattui ahaa-elämys kepeillä, että ei tota jätkää pidä tassusta pitäen viedä siihen ekaan väliin. Ihan hyvin hakee ne itsekin. (Lisäksi testasin tätä myös treeneissä: hyvin bongaa ne paikaltaan lähetettynä viidenkin metrin päästä. On se niin pätevä. Nyt vaan enää lisää matkaa ja häiriötä).
Tässä linkki muutamaan Pätysen Jukan otokseen: Hetki ennen teräsmiesloikkaa ja täältä tullaan loppusuora. Muuten ei siis radassa mitään vikaa, mutta puomin alastulo ohitettiin taas taidokkaasti. Muuten olis ollut aikakin ihan hyvä. Tällä suorituksella pääsi kuitenkin toiselle sijalle ja kotiin kannettiin taas mehevä palkintokassi, jossa oli ohjaajallekin hikinauhoja tuskan hikeä varten sekä lakuja.
Tässä linkki muutamaan Pätysen Jukan otokseen: Hetki ennen teräsmiesloikkaa ja täältä tullaan loppusuora. Muuten ei siis radassa mitään vikaa, mutta puomin alastulo ohitettiin taas taidokkaasti. Muuten olis ollut aikakin ihan hyvä. Tällä suorituksella pääsi kuitenkin toiselle sijalle ja kotiin kannettiin taas mehevä palkintokassi, jossa oli ohjaajallekin hikinauhoja tuskan hikeä varten sekä lakuja.
Tiistaina treenattiin Sporttiksessa radan pätkää ja Papuunkin saadaan ihan kivasti vauhtia. Reimalla taas meno päällä ja työstettiin kontakteja oikein urakalla. Joku välähdys siellä on käynyt ja sitä saatiin vahvistettua pallon heitolla ja onneksi nyt tarjoaa sitten liimautumista kontaktille. Jopa välillä niin hyvin, ettei meinaa poistua. Katotaas miten tän kanssa käy kisoissa. Sanoisin, että 10 000 toistosta on jäljellä vielä 9 956 ennen kuin voi sanoa, että se on takaraivossa tuolla ötökällä.
Keskiviikkona käytiin omatoimisesti tekemässä tekniikkatreeniä molempien kanssa. Hölmönä unohdin tarkemmat ohjeet kotiin. No onneksi sentään muistin mitat, mutta toistot jäivät vähäisiksi. Tosin kolisikin kyllä tosi paljon, joten varmaan ihan hyvä niin, ettei paljoa hinkattu. Taas tehtiin Reimalle kontaktia ja jäljellä enää varmaan sitten 9936 toistoa.
Viikonloput koirat makkaraleireili ja viettivät varsin mukavaa rivarielämää. Kotiin tuli lauantaina varsin väsyneitä ja ehkä hieman pulleitakin poikia.
Maanantaina otettiin taas uusi tekniikkapläjäys. Tällä kertaa molemmille 3x4 setti perussarjaa ja set pointtia, kun muistettiin ne ohjeetkin. Molemmilta jäi lähtöön komeat ponnistuskuopat, joten kai ne sitä takapäätään käyttää. Sp:ssä hyppäävät aika lähelle speedpumppia, joten pitää varmaan kokeilla vähän kasvattaa matkaa, että hyppäisivät keskemmäksi. Kumpikin keskittyi hienosti kuitenkin tekemiseen. Papun jalkoja pitää muistaa korjata, kun meinaavat levähtää. Perussarjassa mentiin jo paremmin koottuna eikä rimat kolisseet niin paljon. 2. ja 3. rimat taisivat muutaman kerran tulla alas ja pientä kolinaa muutamalla toistolla, mutta muuten oli varsin tyylipuhdasta toimintaa. Papulla pysyy paremmin paketti kasassa, mutta se nyt on muutenkin tarkempi tekemisistään. Reimalle loppuun taas kontakteja eli nyt mennään jossain 9913:ssä.
Loppuun muutama kuva hyppytekniikka kurssilta:
Tunnisteet:
Agility,
Agilitykisat,
Hyppytekniikka,
Papu,
Reima
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Lisää tekniikkajuttua, treenit ja epikset
Hyppytekniikasta vielä hieman: toisena päivänä tehtiin venymistä kasvavalla sarjalla ja puhuttiin vartalon syvätuesta. Kasvavaan sarjaan saatiin vinkkejä ja pari tapaa treenata asiaa. Reimalla meinaa näissä kasvaa vauhti ja selästä lähtee tuki välin pidentyessä. Treeniä siis tähän lisää ja tämän pitäisi auttaa etäisyyden arviointiinkin. Ei siis osaa tällä hetkellä koota itseään, pitkät välit vaikeita sekä keskivartalon syvätukea pitää työstää. Kun näitä saa kuntoon, niin koiran hommat radalla helpottuu ja pitäisi kestää taas enemmän ohjaajankin virheitä, kun koiran fyysiset ominaisuudet ja tekniikka on paremmassa kondiksessa.
Maanantain lepopäivän jälkeen mentiinkin sitten treenivuorolle tiistaina kokeilemaan viikonlopun oppeja. Papukin pääsi kokeilemaan harjoitteita. Pientä hakemista oli etäisyyksien kanssa Papulla, lähinnä, että mitkä nyt olis harjoituksen kannalta hyvät. Set pointissa aluksi meni jotenkin kummallisesti, mutta alkoi sitten sujumaan paremmin. Perussarjalla aluksi vähän oli hämmentynyt ja ponnisti turhan kaukaa, laskeutuen aivan riman viereen. Muutamalla toistolla alkoi tämänkin jo vähän venyä. Lisää treeniä tarvitaan, mutta, jos tällä saataisiin hommaa taas sujuvammaksi ja Papulle itseluottamusta etenemiseen. Loppuun tehtiin vauhtiputkiharjoituksia. Intoa ainakin riittää ja saadaan se vauhtikin sieltä kaivettua esiin. Pitää vaan muistaa itse olla kieltämättä asioista. Pääasia, että tarjoaa toimintaa.
Reiman kanssa set pointtiin tarvittiin ehdottomasti okseri tai muuten hyppy jäi vaisuksi. Kyllä se sieltä alkaa tulemaan. Harmittavaa treeneissä on se, ettei voi tehdä kuin muutaman toiston ja tällä hetkellä ei voi kun vaan katsella, että nyt se tekee noin, mutta toivotaan, että pikku hiljaa edistyminen alkaa näkyä. Perussarja on Reimalle vaikea ja vauhti meinaa karata käsistä. Ekalla kertaa jotenkin empi ja oli ihmeissään. Toisella yrityksellä parempi eteneminen, mutta kolinaa rimoista. Kolmannella kolisee vielä enemmän. Selkeästi vaikea asia, ja väsyy tähän helposti, joten melkolailla tähän sitten päätettiin nämä treenit tekniikan osalta.
Tänään piti mennä raunioille, mutta juuri ennen h-hetkeä Satu soitteli ja kertoi peruutuksesta, kun kuumuus oli niin kova. No pöh. Seuraavat rauniot sitten elokuussa Papulle. Suunnitelmat siis muuttuivat lennosta ja suunnattiinkin Reiman kanssa Purinalle epistelemään. Tiedossa Laamasen Mian 3-luokan rata, joka olikin sitten aika syheröä. Onnistuttiin hyllyttämään rata kahdesta kohtaa. Tosin putki-A-ansat saatiin menemään hyvin. A:lta ei tullut kontaktivirhettä, mutta eipä ollut suoritus sinnepäinkään mitä treeneissä tehdään. Puomilta tuli huutaen loikalla ja itse unohdin jarruttaa koiraa putkella, joten puikkasi putken jälkeen esteen väärälle puolelle. Tosin uudella yrityksellä tähän kohtaan saatiinkin tehtyäsylkkärivippaus ja ennen kuin huomasinkaan takaaleikkasin keinulle. (Se ei tod.kuulu meidän kuvioihin). Tällä kertaa kuitenkin tuli keinun ihan hyvin, mitä nyt ei kuitenkaan jäänyt odottelemaan vapautusta ja sitten hukkasinkin koiran ennen seuraavaa estettä. Sille esteelle sitten onnistuin tyrkkäämään takaakiertoon eli se toinen hyllytys tähän. Loppusuora kuitenkin hyvin eli hemmetinmoiset vauhdit renkaalta pussiin ja okseri puhtaasti. Omaa hölmöilyä paljon ja lennosta vaihtuneita suunnitelmia, kun olin myöhässä. Lisää treeniä siis. Kotona otettiinkin sitten Reiman kanssa stoppitreeniä ja läpihän se ensin meni varsin mallikkaasti ja etenkin silloin, jos Papu lähestyi Reiman ruokakuppia. Lamppua saatiin kuitenkin syttymään ja pysähdys laudan päähän alkoi tulemaan melko varmasti. Nyt enää 10 000 toistoa tota ja vois sanoa, että kontaktit on korjattu. :)
Muuten jätkät onkin sitten treenailleet sitä syvätukea, saavitelleet ja temppuilleet.
Maanantain lepopäivän jälkeen mentiinkin sitten treenivuorolle tiistaina kokeilemaan viikonlopun oppeja. Papukin pääsi kokeilemaan harjoitteita. Pientä hakemista oli etäisyyksien kanssa Papulla, lähinnä, että mitkä nyt olis harjoituksen kannalta hyvät. Set pointissa aluksi meni jotenkin kummallisesti, mutta alkoi sitten sujumaan paremmin. Perussarjalla aluksi vähän oli hämmentynyt ja ponnisti turhan kaukaa, laskeutuen aivan riman viereen. Muutamalla toistolla alkoi tämänkin jo vähän venyä. Lisää treeniä tarvitaan, mutta, jos tällä saataisiin hommaa taas sujuvammaksi ja Papulle itseluottamusta etenemiseen. Loppuun tehtiin vauhtiputkiharjoituksia. Intoa ainakin riittää ja saadaan se vauhtikin sieltä kaivettua esiin. Pitää vaan muistaa itse olla kieltämättä asioista. Pääasia, että tarjoaa toimintaa.
Reiman kanssa set pointtiin tarvittiin ehdottomasti okseri tai muuten hyppy jäi vaisuksi. Kyllä se sieltä alkaa tulemaan. Harmittavaa treeneissä on se, ettei voi tehdä kuin muutaman toiston ja tällä hetkellä ei voi kun vaan katsella, että nyt se tekee noin, mutta toivotaan, että pikku hiljaa edistyminen alkaa näkyä. Perussarja on Reimalle vaikea ja vauhti meinaa karata käsistä. Ekalla kertaa jotenkin empi ja oli ihmeissään. Toisella yrityksellä parempi eteneminen, mutta kolinaa rimoista. Kolmannella kolisee vielä enemmän. Selkeästi vaikea asia, ja väsyy tähän helposti, joten melkolailla tähän sitten päätettiin nämä treenit tekniikan osalta.
Tänään piti mennä raunioille, mutta juuri ennen h-hetkeä Satu soitteli ja kertoi peruutuksesta, kun kuumuus oli niin kova. No pöh. Seuraavat rauniot sitten elokuussa Papulle. Suunnitelmat siis muuttuivat lennosta ja suunnattiinkin Reiman kanssa Purinalle epistelemään. Tiedossa Laamasen Mian 3-luokan rata, joka olikin sitten aika syheröä. Onnistuttiin hyllyttämään rata kahdesta kohtaa. Tosin putki-A-ansat saatiin menemään hyvin. A:lta ei tullut kontaktivirhettä, mutta eipä ollut suoritus sinnepäinkään mitä treeneissä tehdään. Puomilta tuli huutaen loikalla ja itse unohdin jarruttaa koiraa putkella, joten puikkasi putken jälkeen esteen väärälle puolelle. Tosin uudella yrityksellä tähän kohtaan saatiinkin tehtyäsylkkärivippaus ja ennen kuin huomasinkaan takaaleikkasin keinulle. (Se ei tod.kuulu meidän kuvioihin). Tällä kertaa kuitenkin tuli keinun ihan hyvin, mitä nyt ei kuitenkaan jäänyt odottelemaan vapautusta ja sitten hukkasinkin koiran ennen seuraavaa estettä. Sille esteelle sitten onnistuin tyrkkäämään takaakiertoon eli se toinen hyllytys tähän. Loppusuora kuitenkin hyvin eli hemmetinmoiset vauhdit renkaalta pussiin ja okseri puhtaasti. Omaa hölmöilyä paljon ja lennosta vaihtuneita suunnitelmia, kun olin myöhässä. Lisää treeniä siis. Kotona otettiinkin sitten Reiman kanssa stoppitreeniä ja läpihän se ensin meni varsin mallikkaasti ja etenkin silloin, jos Papu lähestyi Reiman ruokakuppia. Lamppua saatiin kuitenkin syttymään ja pysähdys laudan päähän alkoi tulemaan melko varmasti. Nyt enää 10 000 toistoa tota ja vois sanoa, että kontaktit on korjattu. :)
Muuten jätkät onkin sitten treenailleet sitä syvätukea, saavitelleet ja temppuilleet.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Hyppytekniikkaa
Viikonloppu vietettiin Hämeenlinnassa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla ja johan tuli taas oppia. Marjo Heinollekin vinkiksi: koira ei luonnostaan ole hyvä hyppääjä, vaan sille tulee opettaa oikea tekniikka!
Viikonlopun jäljiltä tiedän nyt, että koira ei luontaisesti hypi eikä kaartele. Muutenkin koiran luontainen elo olisi 2-3 päivää hengailua kotikolon luona, 1 päivä metsästystä ja sitten taas hengailua. Eli aikas paljon lepoa.
Muutama asia, jotka Ullan teorialuennosta tuli poimittua:
- Hyppääminen kannattaa opettaa erikseen ja ohjaaminen erikseen, vaikka aluksi kokonaan ilman rimoja.
- Kiinnitä huomiota koiran pään asentoon hypyssä. Jos koira nostaa päätä esteen päällä esimerkiksi katsoakseen ohjaajaan, koiran takajalat laskevat helposti alemmas ja rima tulee alas.
- Hyppääminen, varsinkin kokoaminen ennen hyppyä, on ylläpidettävä taito, jota pitää harjoitella mielellään viikoittain sittenkin kun koira jo osaa hypätä.
- Onnistuneessa hypyssä pitää kaikkien näiden osa-alueiden onnistua: rytmitys, tasapaino, vauhti, vire ja kropan hahmottaminen.
- Riman pudotus ei ole ongelma, vaan seuraus jostain ongelmasta.
Tekniikkatreenejä tehtiin lauantaina muutama: Set point sekä perussarjaa.
Set Point harjoituksessa kehitetään koiran kykyä siirtää paino takajalkojen varaan ennen ponnistusta. Painonsiirtoharjoitus siis ja tarkoituksena muistuttaa takapään ja kropan käytöstä.
Perussarjalla harjoitellaan rytmitystä sekä koiran kykyä koota itsensä hyppyyn. Mikäli koira alkaa perussuoralla kiihdyttämään vauhtiaan liikaa, voidaan rimoja laittaa poikittain esteen päälle visuaaliseksi esteeksi. Rimat voidaan myös laittaa ristikkäin eli käyttää kahta rimaa yhdellä esteellä. Reimalla meinasi tässä vauhti karata käsistä ja sen myötä mennä askeleet aivan sekaisin, joten tässä tarvitaan treeniä, jotta vauhti pysyy kurissa ja hypyt samanlaisina.
Vaikkei nämä treenit nyt niin kovin raskailta näyttäneet, koirat väsyivät niissä helposti. Pitkä tie on siis käytävänä, jotta homma saadaan kuntoon, kun useita toistoja ei voi tehdä kerralla ja lepopäivät pitää saada myös pidettyä.
Pettymys tuli kurssin myötä: Ulla suositteli kisataukoa tekniikan parantamiseksi ja keskivartalon lihasten parantamiseksi. Eli eipä ne kontakti meillä ole ainoa ongelma. Työn sarkaa siis riittää ja jos tätä asiaa katsoo pitkällä juoksulla, niin varmaan tämä tekniikka-asia on parempi korjata tässä kohtaa, kuin mennä puutteellisella tekniikalla eteenpäin ja rikkoa koira. Treenihallille siis mars!
Kirjoitan myöhemmin lisää toisen päivän harjoituksista ja toivottavasti jossain vaiheessa on tarjolla kuviakin viikonlopusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)