Vappu Alatalon motivointiklinikka

Siellä vietettiin aurinkoinen sunnuntai. Aloitettiin teorialla ja perusasioilla, jotka vaikuttavat tekemiseen.

Ensimmäisenä on suhde: Ihmisen ja koiran välillä. Kokemukset ja ihmisen toiminta vaikuttaa suhteeseen. Tavoitteena tulee olla se, että vaikka ihminen päättääkin mitä tehdään ja milloin, koira päättää seurata ihmistä. Pakottamalla tätä ei saada aikaan.

Toisena se, että kaikki maksaa. Sohvalle pääsy, rapsutukset, ruoka. Kaikki toiminta tapahtuu tekemisen kautta. Positiivinen natsismi. Tavoitteena koira, joka ei vaadi asioita vaan tietää, että asioiden eteen pitää tehdä töitä. Töiden ei tarvitse olla suuria, luvan odottaminen, rauhoittuminenkin voi riittää.

Kolmas käsite oli Premack: "Premackin periaatteessa vahvan käytöksen suorittaminen vahvistaa sitä edeltävää heikkoa käytöstä. Jos koira pitää syömisestä, istuminen ennen syömistä vahvistaa myös istumista. Samoin, jos katsekontakti mahdollistaa koiraa kiinnostavien hajujen haistelun, katsekontaktin ottamisen todennäköisyys kasvaa." Koiran pitää ja se haluaa tarjota jotain toimintaa saadakseen palkan. Koira on tällöin innostunut ja todella tekee töitä palkan eteen. Tässä vaiheessa ihmisen tulee tietää millä koira palkkaantuu. Mikä on se koiralle kaikista paras palkka, jonka eteen se tekee kaikkensa.

Tästä siis päästiin Palkkarankingiin, jonka tavoitteena on selvittää mitkä asiat koiraa parhaiten motivoivat. Tästä on ollut asiaa Susan Garrettin blogissakin, joten ihan uusi asia tämä ei ollut. Joskin eipä tätä nyt kovin tietoisesti ole tullut tehtyä koirien kanssa. Tarkoituksena selvittää mikä palkka on paras ja missäkin tilanteessa. Palkka voi olla lelu, ruoka, toiminto, lähes mikä vaan mikä on koiralle tärkeää. Hyvänä pointtina sekin, että loppupalkka voi olla niin superhyvä, että koira menee tilttiin, koska sen jälkeen ei tarvitse enää tehdä töitä.

Viidentenä tuli esiin vanha totuus: Kaikki leikki on opittua. Koirat oppivat leikkimisen pentutovereiltaan ja sitten myöhemmin omistajiensa kanssa toisenlaisen tavan leikkiä. Leikkimiseen tulee panostaa ja koiratkin ovat yksilöitä, jotka leikkivät omalla tavallaan. Tässä vaiheessa täytyy sanoa ISO KIITOS Tinalle, joka opettu minut leikkimään Reiman kanssa heti pennusta alkaen! Leikkiessä kannattaa matkia koiria ja katsoa mitä koirat tekevät keskenään. Lelu on vain leikkimisen väline ja leikkiä voi ilman lelujakin käyttäen ääntä ja liikettä. Päivän ahaa-elämys tuli siitä, että taas on tullut vähän luistettua siitä, että leikin loppu merkataan koiralle. Kiitos riittää tähänkin ihan hyvin.

Reiman kanssa treenattiin ensin rauhoittumista, kun tuli taas metelin kanssa halliin. Halliin tulossa voi myös auttaa se, että halliin tullaan lyhyessä hihnassa, jossa koira ei voi härvätä ympäriinsä. Muutaman äännähtelyn ja sijaistoimintorapsutuksen jälkeen Reima tyytyikin olemaan nätisti paikallaan. Eli varsin iisisti kuitenkin. Näitä treenejä vaan lisää eri tilanteissa. Haetaan se oikea mielentila treenaamaan/kisoihin lähtemiselle. Leikissä ei ollut mitään kummallista. Juoksee pallon perään ja tuo sen takaisin minulle kivasti ja muistan kehuakin Reimaa. Sitten pureuduttiin kontaktiongelmiin, joka tulikin sitten oikein hyvin esille. No treenattu ei nyt olla pariin viikkoon ja aika hyvin Reima sitten sen osoitti, ettei asiasta ole haluakaan. Ei siis tiedä edelleenkään tarpeeksi hyvin paikkaa johon kontaktilla halutaan tulevan ja on riippuvainen minun liikkeestä ja sijainnista. Pituussuunnassa kestää tosin irtaantumista, mutta sivusuunnassa ei juuri ollenkaan. Eli alkoi tulemaan heti aivan vinoon maahan. Ei muuta kuin takaperin ketjuttamaan asiaa tarjoamisen kautta (kuten ollaan tehtykin, muttei vielä tarpeeksi) ja kasvattamaan matkaan koko ajan. Palkka tulee puomin kärkeen, jotta siitä paikasta tehdään se hyvä paikka missä kannattaa olla. Vinous korjataan palkkaamalla ja palkkausta pitää muuttaa koko ajan. Kestää tehdä tämän lelulla tai nameilla.

Niin ja treenattiin me vielä lelusta luopumistakin. Eli pallo saa heilua narun päässä vaikka kuinka ja siihen ei singota ilman lupaa. Tätäkin täytyy muistaa tehdä.

Mukana oli myös tottakai erikoismies Papu. Papun kanssa halusin vaan oppia leikkimään. Varotoimenpiteinä käännettiin heti kättelyssä putken alassuin, ettei niihin voi piiloutua. Ja sitten leikkimään. Pallo lensi ja Papu perään. Rallattelee ympäri hallia, tulee melkein kohti, muttei kuitenkaan. Kokeiltiin kahdella pallolla, mutta ei luovuta kyllä millään ensimmäisestä. No kokeillaan takaa-ajoa. Hyvin lähtee siihen ja oikein hauskaa on. Yleisöä huvitetaan sillä, että Papu koittaa kuumeisesti etsiä putken sisäänkäyntiä. Ilme on kyllä näkemisen arvoinen: " missä hemmetissä se aukko on ? Ihan varmasti tässä se on jossain.." ja ympäri mennään varmaan ainakin kymmenen kertaa. No kokeillaan josko pallo tulis mulle, jos meen piiloon. Papu touhuu pallon kanssa aikansa ja sentään vähän lähtee katsomaan mihin mä oon hävinnyt. Tosin heti ku huomaa mut lähtee taas hallin toiseen päähän jatkamaan leikkiään itsekseen. Tavoitteena olisi nyt kuitenkin saada vuorovaikutusta, joten laitetaanpa pallo narun päähän. Siitähän riemu sitten repeääkin. Pomppimaa palloa on kiva jahdata ja siihen pitää tarrata kunnolla etukäpälöillä. Hetki menee ennen kuin saadaan aikaan hyvä puruote, mutta Papua ei saa katsoa eikä tulla suoraan kohti tai muuten ote herkeää. Kunnon kiskomisesta saa kehuja ja leikki jatkuu. Löytyihän se tapa. Eikä pidä olla millänsäkään siitä, että vain yksi lelu kelpaa. Sekin on kuitenkin niin hyvä. Lisää treeniä ja vuorovaikutusta. Papu tosin ei kestä pitkiä pätkiä, mutta parempi lyhyt laadukas kuin useampi pitkä, mutta huonompi. Tällä saadaan taas Papullekin motivaatiota. Huvittavaa kyllä, että koira, joka ei ole aina tarjonnut tekemistä, alkoi tarjoamaan A:n kiipeämistä ja keinulla kontaktien tekoa, kun Vapun kanssa juttelimme ja pallo oli minulla. On se aika ihuna!

Hyvä kurssi ja paljon jäi juttuja muistiin, mitä pitää alkaa työstämään..

Batin kisojen kuvapläjäys

Kuvassa pyllistys. Ei suositeltava ohjausliike ellei halua koiraa takaakierrolle.

Menossa loppusuoran hurjat laukat.

Tässä on juuri ohitettu puomin kontakti koskematta siihen. Reiman ääntely on myös hyvin havaittavissa.

Täällä viipotetaan menemään.

ja irrotaan putkeen korvat ja häntä suorana.

Taivutaan kepeille

Venytys esteellä

Putkesta ulos ja kohti loppusuoraa!

Kuvista kiitos Erjalle!

Viikkokatsaus

Jaahas. Mitäs kaikkea tähän viikkoon mahtuikaan ?

Tiistaina treenailtiin omatoimisesti. Molemmilla tehtiin pienet setit hyppytekniikkaa ja kontakteja. Ja kaivettiin taas Papua putkesta. Ja jos avustaja oli hidas niin sitten kaivettiin toisesta putkesta. Kivaa sillä kuitenkin oli ja lujaa meni. Reima kanssa. Pieni pilkahdus puomin ideasta nähtiin. Oli aluksi kovin vaikeaa saada Reima tulemaan alas asti ja odottamaan, jos vaan lähetin enkä itse liikkunut. Työstetään lisää.

Keskiviikkona pitkästä aikaa raunioille Papun kanssa. Intoa oli vaikka muille jakaa. 1.mm: lähti reippaasti, joskin usko loppui vähän kesken ja tuli kysymään meiltä apuja. Lähti kuitenkin uudelleen ja nenä veikin sitten ihan hyvin maalimiehelle.

2.mm: Ei meinannut rauhoittua odottamaan lähtölupaa ja saikin sitten selkeästi hajun nenäänsä ja lähti painelemaan. Vähän oli haparointia ja taas usko meinasi loppu ja varmisteli, mutta sitten paineli suoraan kasan läpi maalimiehelle.

3.mm: Malttoi paremmin odottaa ja olin itsekin skarpimpi ettei päässyt livahtamaan luvatta. Taas selkeästi poimi hajun ja sitten mentiin hippulat vinkuen. Pieni koira vaan meinaa hävitä kaikkeein kasvillisuuteen ja kun sitä haukkua ei vielä tule, niin vaikea on paikallistaa. 

Koiralla oli nenä selkeästi auki ja teki iloisesti hommia. Ohjaajalle miinusta pannan unohtamisesta kaulaan. Treenattava on ilmaisua eli haukkua aletaan kaivaa esiin tuosta. 

Torstaina treenattiin viimeinen kesätreeni. Saviojan rataa mentiin taas, kun hän ystävällisesti oli kouluttamassa edellistä ryhmää. Reiman kanssa teemaksi irtoaminen ja ohjauksessa välimatkan kasvattaminen, jottei tarvi ihan tassusta pitäen viedä. Persjättöä tuli tehtyä useampaankin kohtaan. Ei nyt ehkä ainakaan muistu mitään erityistä kohtaa mitä olis hinkattu. Muutamassa kohdin kokeiltiin eri vaihtoehtoja ja etittiin sujuvinta. Jossain vaiheessa Reima häippäs suorittamaan puomia ja istua napotti vaikka kuinka ja kauan sitten alastulossa. Olisko siis joku oppi mennyt perille. Muute oli välillä vähän haasteita, kun tiesi, että palkat on Liisalla ja puomin lopussa ja tuppasi vähän oikomaan omia aikojaan sinne jo norkoilemaan. Ihan pätevä se oli kuitenkin.

Perjantaina ei tehty mitään. Tai koirat makkaraleireili, kun itse pelattiin kolopalloa. 

Lauantaina Reiman kanssa Lentsun tokopäivään Turkuun. Hauskaa oli ja saatiin treeniohjeita paikkamakuun hiomiseen ja parilla toistolla saatiinkin pois tärinä ja vinkuminen. Varsin kiva. Pieni set back koettiin, kun jossain pamahti muutaman kerran ja Niin rupes olemaan kova paikka, että Reima hipsi mun luo turvaan. No pääsi siitä kuitenkin yli ja homma jatkui. Kiva kuitenkin huomata, että lähti hipsimään mun luokse eikä säntäilemään mihin sattuu.

Kaukoja lähdettiin taas työstämään ja nyt ohjaaja osaa suoritua motorisesti oikein. Tästä se lähtee. Luoksaria tehtiin lelukentän yli ja kumma kyllä viimeisenä ollut noutokapulakin jäi Reimalta poimimatta, kun oli niin kova kiire tulla luokse. Kiva päivä oli ja koirakot oli hienoja! Paljon tuli taas kirjattua treenivinkkejä muistikirjaaan talvea varten. Eikä ole vähään aikaan pieni koira ollut niin taju poissa kuin oli tämän jälkeen illalla.

Tänään sitten leikittiin lagottoa ja käytiin lagottoklubin tokokisoissa näyttämässä "osaamistamme". Earth calling vois olla päivän teema.

Tuomarina Pirkko Bellaoui.

Luoksepäästävyys:10. Pysyi paikallaan, mutta jotakin tais vinkua kuitenkin. Rauhaton.

PM: 7. Oli hyvin levoton ennen liikkeen alkua. Meni maate hyvin. Jääväkäsky: Pysy. Nuuski maata, heilahteli, vinkui. Puolessa välissä yksi koirista lähti ohjaajan perään. Selkeästi Reima tästä hieman hämmentyi ja terävöity. Rauhoittui ja keskittyi lopussa paremmin. Nousi ekalla ylös. Levottomuudesta tuli vähennykset.

Hihnaseuruu: 8,5. Vähän sunnuntaikävelymeininki. Katsekontakti tipahteli, mutta piti kuitenkin paikkansa ja teki pysähdykset hyvin. Täyskäännökset vähän huonommin.

Seuruu: 8. Samaa rataa. Joskin jätätti vielä juoksussa ja täyskäännöksissä. Ei niin hyvin mukana kuin ensimmäisessä.

Maahanmeno: 0.  En tiedä mikä sille tuli tässä. Ennen liikettä meinasi lähteä katsomaan hypyn ja sain sitä huudella sitten aika kovaakin takaisin. Muutaman askeleen jälkeen irtosi 1,5 metrin päähän ja kontakti puuttui täysin. Ei reagoinut ekaan käskyyn ollenkaan. Toisellakin oli viivettä aikaslailla. No siinä tuli sitten niin paljon matkaakin, että nollille meni.

Luoksetulo: 7,5. Teki sen mitä pelkäsin. Tällä viikolla ei ole malttanut pitää pyllyä maassa ja nytkin oli noussut heti, kun olin koiran jättänyt. Seisoi siellä toki odottelemassa. Tuli lujaa ja hieno pa. Tosin taisi tässäkin jotain ääntä päästä.

Seisominen: 6,5. Taas oli ihan äy äy äy ja lähti taas tsekkaamaan törppöjä. Tuli jatkamaan seuruuta, kun kutsui. Ekalla taas meinas vaan jatkaa matkaa, tokalla jäi paikalleen. Mun mielestä aika paljon hässäkkää ja ehkä olis pitänyt jo nollata liike, mutta pisteitä tuli kuitenkin.

Hyppy: 7,5. Taas meinasi lähteä omine lupineen ja ennen liikettä sain vähän houkutella peruuttamalla koiraa kauemmaksi. Liikkeenohjaajakin oli vähän epäuskoinen, kun aloituspaikka oli jossain 2,5m päässä esteestä. Sieltä kuitenkin lähdettiin. Ja äänen kanssa. Valkoinen salama meni aika täysiä ja leiskautti yli. Hipsi seiso-käskyn jälkeen ja huvittavasti nenä tuli esteen yli. Näistä siis vähennyksiä. Itse en tykännyt siitä, että tulee niin lähelle estettä seisomaan. Pitää siis treenata kauemmaksi menoa.

Kokonaisvaikutelma: 7. Mölyämisestä ja haahuilusta.

Yhteensä 137,5 ja 3-tulos. Huh huh. Taas oli kyllä vire aivan pielessä. Vaikeeta on. Ei varmaan ollenkaan lauantain treenit ja muuttopuuhat ollenkaan helpottaneet vireen löytymistä. No nyt menee sitten treenikentälle tötteröitä ja treenataan lisää.

Semmonen pläjäys tällä kertaa. Ensi viikko onkin varmaan rauhallisempi, kun agihalleilla on huoltoviikot ja muuttopuuhat vie muuten ajan.

Lisää aksaa

Suuntana oli tänään ojanko ja Ritva Herralan radat.

1.rata: Kiva rata, joskin jotakin ansapaikkoja. Kepeille sujahti aikalailla täydestä vauhdista, kun kerran putkesta tuli. Kontakti tuli kaikki kohtuullisesti. Tosin ei taaskaan puhettakaan, että pysähtyi. Siitä johtuen tulikin mulle jäätyminen keinun jälkeen, kun tuli sieltä niin vauhdilla ja meinasi mennä seuraavan esteen ohi. Se saatin kuitenkin pelastettua, mutta seuraavalla lähti sitten käsistä. Tai oikeastaan jyräsin itse päälle, kun oli tarkoitus takaaleikata. Kiltti koira väistää ja ajautuu esteen toiselle puolen. No näin, että tuomarin käsi nousi ja siihen jäi sitten sen kummemmat kalastelut suorittamaan estettä oikeinpäin. Jatkettiin matkaan kuitenkin ihan kisanomaisesti. Puomillakin jopa reagoi käskytykseen ja hiljensi. Hienosti ohi putkiansan ja loppusuoralle, joka oli vaikea. Siis Reimalle. 7 metrin välit ja pelkkää suoraa. Ei meinaa sitten millään osua askeleet kohdalleen. Hyllyhän se oli, mutta lapussa oli aika merkattuna. Reilut kaksi sekuntia meni ali ihanneajan.

2.rata: Melkeistä sama rata, mutta takaperin. Alussa oli mahis tunke koira putken sijaan puomille, mutta mehän ei siihen lankaan menty. Puomilta tultiin sitten taas teräsmiehenä koskematta kontaktiin. Plääh. Matka jatkui tästä huolimatta ja varsin sujuvaa rataa tehtiinkin sitten. 5 vp, ja -10,13. Kisan nopein aika, mutta näköjään tarkkuutta ja nopeutta ei voi saada samaan pakettiin.

Kehitettävää:

• Kontaktit. Taidan siirtyä siihen, että kisoissa homma loppuu, jos ei mennä niin kuin on sovittu. Muutenkin taidetaan nyt treenata pysymistä ja vapautuksia tarkemmin.
• Suorat, etäisyyden arviointi kuntoon ja se, että malttaa tulla nätisti suoran, vaikka olisinkin vasta kolmannen esteen takana.

Hyvää:

• Rauhottui nyt lähtöön ihan kivasti. Vielä vähän vikuroi, kun ottaa pantaa pois.
• Kepeille sisään oikein kovasta vauhdista.
• Ohjaus oli kevyttä ja irtosi hyvin. Jopa katsomosta kehuttiin rauhallista ja sujuvaa ohjausta.
• Eipä se kovin paljoa tainnut tänään metelöidäkään eli keskittyi tekemiseen.

Iltasellaan Tampereelle ja takaisin sekä vähän näytelmiäkin..

Torstaina 8.9. kipaistaan Maijan ja Erinin kanssa Tampereelle kisoihin, kun siellä kolme agirataa oli tarjolla.

1.Rata: haki aikas hillittömästi hyppyä. Alusta oli aivan uusi tuttavuus ja sellainen nihkeä jumppasalin korkkimatto. Ei siis ihme, että oli jalat hukassa. Eka rima alas ja kontakti oli aikas hirveet A:lla ja puomilla. Aika sentään -2,56. Taidettiin olla 12. ja viimeinen, joka sai tuloksen.

2.Rata: Hyppy kulki paremmin eikä enää haparoitu jalkojen kanssa. Kepeille väärin sisään ja sitä sitten korjattiin. Lisäksi taas ystävämme A ja puomi. Aika -0,69. Kepeille menon sössin ihan itse, kun jäin edelliselle esteelle ihmettelemään enkä ohjeistanut Reimaa tarpeeksi.

3.Rata: Illan viimeinen rata alkoi suoralla: hyppy, rengas, A, pituus ja putken kauimmainen pää. Kumma kyllä tuli A:n nätisti. Kun sujahti putkeen, niin ohjaajalle tuli "faaraot" eli rata hukkui hetkeksi, mutta onneksi sain reittiohjelman päällä ihan hyvissä ajoin jatkamista ajatellen. Kepeille jouduin vähän pelastelemaan ja jarruttelemaan, mutta siitä sitten pääsikin taas vedättämään, jotta pääsi kipaisemaan tarvittavan persjätön, joka samassa kohtaa ekalla radalla oli aivan toivoton yritys. Tällä kertaa se hyvin ja sitten päästiinkin suorittamaan kinkkiset lomittain olevat kolme takaakiertoa ennen loppusuoraa. Harmiksi loppusuoralla oli se puomi, jolla ei taaskaan voitu jarruttaa sitten yhtään. Siitä sitten se perinteinen 5 vp. Aika -0,44. Eli hidastui kyllä koko ajan. No tällä suorituksella pääsi palkintopallille ja sai evästä kotimatkalle. Onneksi Maija ja Erin tahkoivat tältä radalta sen viimeisen nousunollan ja heillä matka jatkuu nyt sitten kolmosissa.

Tämän viikon näytelmöinnit suoritettiin Porvoossa ja mukana oli tällä kertaa Liisa & Topi ja Heidi. Vaikka Reima taas kerran tuntui varsin jättiläiseltä, niin ihan kivasti päivä kuitenkin sujui. Tuomarina Australialainen Marlene Sheppard. Arvostelu oli varsin niukkasanainen ottaen huomioon kuitenkin kuinka paljon Marlene kehäsihteerille jutteli. "Correct head, but light eye. Length of shoulders correct, Would like better quality of coat. His front feet turned out sideway", tällä lausunnolla irtosi ERI, SA, AVK1 ja PU3! Varsin kivasti siis! Topi esiintyi myös varsin vakuuttavasti ja nappasi myös ERIn ja oli AVK4! Rankan kehän jälkeen nautittiin hyvällä ruokahalulla grillituoreet makkarat!

Papustakin vielä pikkupätkä: Keskiviikkona oltiin treenamassa ketteryyttä Ojangossa ja voi sitä täpinän määrää! Innokas oli pieni mies. Keinut ja sillat meni kuin vettä vaan. Pöytäkin löydettiin, kun lähetettiin koiraa sitä etsimään. Tikkailla pitää tekniikkaa vähän vielä hioa, kun on niitäkin suorittanut ihan askeltamalla, kun tällä kertaa mentiin enemmän mittarimatotyylillä, joka on aika raskas tapa suorittaa este. Hyvä mieli jäi, kun Papukin pääsi pitkästä aikaa tekemään omia juttujaan.

voihan mehiläinen!

Reima voinee kertoa, että yhtenä tämän viikonlopun oppina on se, ettei mehiläisen päälle kannata istua. Voi meinaan tuikata arkaan paikkaan ja piikkikin vielä jäädä kiinni. Itse en ollut tätä todistamassa, mutta makkaraleirin joukot kertoivat piikinpoisto-operaatiosta, jonka aikana potilas oli hievahtamatta paikallaan. Myös kylmähoito kelpasi mukisematta potilaalle. Mutta olipas taas sattuma!

Se on ihan let's go!

Meinaan se näyttely, joka oli 3.9 Hakunilan urheilupuistossa. Juuri ennen kehään menoa ihmettelin, että mitkäs sätkyt se Reima nyt oikein vetäisi, kun alkoi poukkoilemaan kuin hullu, mutta äippä oli onnistunut hiippailemaan meidän selän taakse ja sitähän se Reima halus mennä moikkailemaan. Itse vaan säikähdin, kun niin yllättävää tuo oli.

Tuomarina Markku Kipinä ja näin kirjattiin arvosteluun: "Tyypiltään erinomainen uros koon ylärajoilta. Tasapainoiset, riittävät kulmaukset. Hieman etuasentoinen lapa ja ulkokierteisyyttä eturaajoissa. Häntä voisi olla suorempi. Pitkälinjainen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hieman korkea kinner. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, hieman kapea takaa, löysyyttä edessä." Näillä sanoilla irtosi ERI, AVK2. SA jäi tällä kertaa saamatta eikä asiaa siis ollut paras uros kehään.

Iltapäivästä pojat pääsivät Leena Piiran käsittelyyn ja siinä sitä sitten olikin ihmettelemistä ja työmaata. Papu oli aivan juntturassa vasemmalta puolelta kokonaan. Lantio oli vinossa ja toisella puolella lukko, jota nyt availtiin. Lantioon saatiin vähän liikettä, mutta sitä tilannetta pitää seurailla ja antaa lämpöhoitoa. Myös akupunktiota suositeltiin. Reimasta olin taas kuvitellut, että olisi myös jumissa takapäästään, mutta jumi olikin etuosassa. Sitä sitten hierottiin auki, mikä oli tavallista vaikeampaa, kun joku päätti samaan aikaan tampata mattoja, mikä taas kuulosti Reimasta pelottavalta. Kauhean rimpuilun ja väännön jälkeen, kuitenkin saatiin Reimakin hoidettua. Molemmilla koirilla oli takajalat hieman hukassa (Papulla molemmat, Reimalla vaan oikea), joten niiden käyttöä pitää nyt työstää.