Meinaan se näyttely, joka oli 3.9 Hakunilan urheilupuistossa. Juuri ennen kehään menoa ihmettelin, että mitkäs sätkyt se Reima nyt oikein vetäisi, kun alkoi poukkoilemaan kuin hullu, mutta äippä oli onnistunut hiippailemaan meidän selän taakse ja sitähän se Reima halus mennä moikkailemaan. Itse vaan säikähdin, kun niin yllättävää tuo oli.
Tuomarina Markku Kipinä ja näin kirjattiin arvosteluun: "Tyypiltään erinomainen uros koon ylärajoilta. Tasapainoiset, riittävät kulmaukset. Hieman etuasentoinen lapa ja ulkokierteisyyttä eturaajoissa. Häntä voisi olla suorempi. Pitkälinjainen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hieman korkea kinner. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, hieman kapea takaa, löysyyttä edessä." Näillä sanoilla irtosi ERI, AVK2. SA jäi tällä kertaa saamatta eikä asiaa siis ollut paras uros kehään.
Iltapäivästä pojat pääsivät Leena Piiran käsittelyyn ja siinä sitä sitten olikin ihmettelemistä ja työmaata. Papu oli aivan juntturassa vasemmalta puolelta kokonaan. Lantio oli vinossa ja toisella puolella lukko, jota nyt availtiin. Lantioon saatiin vähän liikettä, mutta sitä tilannetta pitää seurailla ja antaa lämpöhoitoa. Myös akupunktiota suositeltiin. Reimasta olin taas kuvitellut, että olisi myös jumissa takapäästään, mutta jumi olikin etuosassa. Sitä sitten hierottiin auki, mikä oli tavallista vaikeampaa, kun joku päätti samaan aikaan tampata mattoja, mikä taas kuulosti Reimasta pelottavalta. Kauhean rimpuilun ja väännön jälkeen, kuitenkin saatiin Reimakin hoidettua. Molemmilla koirilla oli takajalat hieman hukassa (Papulla molemmat, Reimalla vaan oikea), joten niiden käyttöä pitää nyt työstää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti