Haastejuttuja

1. Elämäsi koira? 
Äh, noi molemmat. Papu omalla vaikealla tavallaan ja Reima omine haasteineen.

2. Jos sinulla ei olisi russelia, niin mikä koira sitten?
no bc.

3. Mieluisin laji koirien kanssa?
Rauniot ehkä, se on niin kiva seurata kuinka innoissaan Papu on ja kuinka se hoitaa homman kotiin. On vaan pakko luottaa siihen ja lukea sitä.

4. Himokisaaja vai sunnuntaiharrastaja, kumpaan kallistut?
Sunnuntaikisaaja (koirat vähän maanantaikappaleita, ohjaajasta puhumattakaan) ja himoharrastaja (Laji ku laji, menee omien, kavereiden ja tuntemattomienkin koirien koulutus. Ruoka ansaitaan tempuilla eli meillä treenataan ainakin kaksi kertaa päivässä.

5. Oletko treenajana pikkutarkka nysvääjä vai sinne päin-tekijä?
Teen pikkutarkasti sinnepäin. Oleelliset jutut treenataan tarkasti (agilityssä kontaktit), muuten saa sitten vähän soveltaa.

6. Jos koirallasi olisi ammatti, mikä se olisi ja miksi?
Papu olisi varmaan tullimies; haukankatse havaitsee kaiken ja nenä haistaa jemmat. Reimasta en tiedä, ehkä se olis joku urheilija. Lujaa pitää mennä ja aina ei ehdi ihan ajatukset mukaan siihen menoon. Kuitenkin iloinen kaikkien kaveri.


7. Mikä on asia, josta olisit valmis tinkimään ensimmäisenä koiran kasvatuksessa (esim. joku osa luonteesta, terveydestä, ulkonäöstä) ja mistä et tingi missään tapauksessa?
Ei kai sillä ihan oikeanlaisella rotumääritelmän mukaisella värityksellä olisi merkitystä. Muuten pitäisi paketin olla kyllä kasassa; terve, hyvä rakenne, jolla koira pystyy toimimaan, hyvä luonne ja kestävä hermorakenne, tarpeeksi kuitenkin moottoria tekemiseen. Onneksi en kuitenkaan ole kasvattaja.

8. Jos russeliin pitäisi risteyttää toista rotua, mikä se olisi ja miksi? 
Jaa-a, kai niihin on risteytetty aikojen saatossa vaikka mitä, kettaria, parsonia. Jotain alkukantaisempaa ehkä tällä hetkellä, koska vähän vaikuttaa siltä, että nykyrusselit ovat menossa lapasiksi, jotka pyörivät näyttelykehässä ja luikkivat lähinnä pakoon kettua ja muita petoja. Sanoohan se rotumääritelmä toki, että pitäisi olla oiva seurakoirakin.

9. Nimeä maailmalta koira, joka sykähdyttää (jos sellaista on). 
Tending-koirat yleensä. Nina Mannerin Ässä, joka on ilmeisen tasapainoinen ja fiksu koira. Ehkä myös ohjaajallakin on hieman osaamista koiran kouluttamisen kanssa. 

10. Ohjaaja/kouluttaja, jonka menoa ihailet (jos sellaista on).
Ykkösenä ihan ehdottomasti Lentsu. Lentsulla on sellainen tatsi tokoon, että oksat pois. Tykkään tavasta tehdä positiivisen kautta hommat ja Lentsu näkee heti mikä mättää (ohjaaja). Taitavia ovat myös Korrien Riitta ja Pekka.
Agilityn saralla aina ihanan positiivinen Niinu ja selitykset-pois-Teemu. Nina Mannerin rauhallisuus omaa luokkaansa sekä agilityssä että tokossa.
Onneksi mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että näiden kaikkien oppiin olen päässyt.

11. Ihanne vapaapäivä koiran kanssa, mitä ja missä?
Siihen päivään kuuluisi vähän agilityä, pitkä metsälenkki, pulahdus lampeen lenkillä, makkaran grillaus, auringonpaiste ja hyvä seura (Hyvään seuraan kuuluvat, tietävät ketä tässä tarkoitetaan). Ehkä illemmalla myös sauna, jossa koiratkin lötköttelevät.

Me heitetään tämä haaste eteenpäin Sentille ja kavereille sekä Paulalle! 
Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Koska nämä kysymykset ovat ihan hauskoja, mennään näillä samoilla, mihin minäkin vastasin.

Suunta muuttuu

Meinaan meidän tavoitteet tällä vuodelle ottivatkin taas täyskäännöksen viikonlopun agikisojen ja aluevalmennuksen jälkeen. No kisat meni ihan mukavasti, mutta masennus iskee taas siitä, etteivät ne ajat riitä. Ekalla radalla Reima oli aika tahmainen, mutta olisi voinut olla hiekkapohjastakin johtuvaa. Yliaikaa reilu 2 sekkaa.

Tokalla radalla irtosi oikein hienosti 10 metrin päässä olevaan renkaaseen yllättäen ja pyytämättä. Joo-joo, enhän mä siinä ohjannut. Tai en kerinnyt, kun rynni A:n niin vauhdilla alas ja 90 asteen käännös kepeille oli mahdottomuus siinä vaiheessa. 

Kolmannella radalla 5 vp A:n alastulosta, kun loikkasi. Keinu ihan kamala, mutta kuin ihmeen kaupalla puomilla kuunteli käskytystä ja teki hienon stopin. Kontakteja pitää siis muistutella uudelleen taas ja keinu rakentaa uudelleen. Keinulla alkaa painaa kynsiä pintaan ja ponnistamaan, kun pää lähtee menemään alas eikä todellakaan ole keinun päässä. Siinäpä sitä sitten projektia ratkottavaksi.

Sunnuntaina oli aluevalmennus oli Vuokkosilla ja Papukin pääsi mukaan. Mulla on ihan oma papu-vaihde, jolloin hipsutellaan ja ollaan varovaisia. Ei ihme ettei koirakaan liiku. Koska unohdin sanoa, ettei Papulle voi heittää palloa ilman narua, niin sitten pääsin itsekin ryömimään putkeen, johon se menee jemmaamaan saalistaan. Eli pitää sille virittää lelu megapitkällä narulla, jotta voi palkkailla irtoamisista. Hirmu kivasti mentiin radan pätkää kyllä. Toisella kierroksella mentiin jo reippasti ja ihan kivalta tuntui. Voi olla, että setämies pääsee kohta kokeilemaan kisaratojakin.

Reima meni myös kivasti ja treenilistalle tuli putkien pimeät kulmat sekä tietty se keinu. 35 cm este oli ihan mahdottomuus ja painui sitä ennen supermatalalle ja hidasti vauhtia, vaikka este oli ihan suorassa linjassa eikä kääntymistä tarvittu. Lisää treeniä siihen ponnistamiseen. Tämä nyt oli ehkä yksi vaikuttava tekijä kuten kisavauhtikin, joten tämän vuoden tavoitteet Reiman kanssa on tokon puolella. Muutenkin Lentsun MM-leiri osuu yksiin agi-SM:n kanssa, joten valinta on helppo, eli tokoon mennään. Etenkin, kun Lentsu diagnosoi Reiman mini-bc:ksi tokohaasteissa. Tyyppi, kun on fiksoitunut noutoon ja niin hyvää  lelua ei meinaa ollakaan, joka kannattais vaihtaa kapulaan. Muutenkin noutoon ja vaikkapa ruutuunkin lähetettäessä valuu alas kuin paimen. Hupsu se on.

Tänään Niinun treeneissä mua koitettiin vakuuttaa, että hyppy on parantunut, mutta enpä tiedä. Hitaalta se taas tuntui kuitenkin.

Hip Hip Hooray!

Hip Hip Hooray!
Looks who’s turning Eight today!
Light the candles and celebrate!
A heartfelt wish for a very Happy Birthday!

Paljon onnea Papu! Sä oot kaikista kaikkein ja kaikista vaikein, ei sinua voi selittää.

Hyvät ystikset!

Antakaa tekin rutistukset omille parhaille karvakavereillenne!

Vesijuoksija

Yllättäen ja pyytämättä Reimasta tuli tänään vesijuoksija. Fyssarille mentiin ja ei vissiin ollut ylhäällä ettei se homma kovin hyvin mennyt viimeksi. Mutta haittaako tuo, nyt kokeiltiin uudemman kerran. Ihan eri meininki kuin viimeksi, jolloin takajalkojen käyttö unohtui täysin. Nyt mentiin eikä meinattu. Mallikelpoisesti pisti alusta alkaen tassua toisen eteen ja veti pätkät hienosti hölkätenkin. Ekan juoksuspurtin jälkeen tosin pieni kolhu itsetuntoon, kun unohti sitten liikuttaa niitä jalkoja, kun vauhti hidastui ja sitten tuli törmäys takalaitaan. Koira hetkeksi meni ihan varuilleen ja silloinhan niiataan polvista, joten aikamoinen työ oli sitten pitää pää pinnalla. No namilla nostettiin taas jaloilleen ja jatkettiin hommia. Nousihan se häntäkin sitten taas pystyyn.

Perslihaksia oli tullut lisää ja body jämäköitynyt. Ristikkäiset ei edelleenkään toimi kauhean hyvin, vaan menee mutkalle, joten sitä pitää tehdä lisää, mutta muuten on ihan mallikkaassa kunnossa. Joku kipupiste löytyi keskiselästä, mutta sitäkin saatiin hierottua auki. 

Vaaka näytti kilon enemmän kuin viimeksi, mutta karvojen lähdön jälkeen meillä olikin vinttikoira, joten ei ihme, ettei silloin ollut lihaksiakaan niin paljoa. Läskiähän tuosta ei saa tekemälläkään, kun se kuluttaa kyllä kaiken minkä syökin.

Vanhakin koira oppii uusia temppuja

Meinaan tällä viikolla Papu päättikin olla tappamatta treeneissä ollutta koiraa, joka tuli norkoilemaan hänen namejaan. Ei ehkä ystävällismielisesti, mutta fyysisesti koskematta ajoi koiran matkoihinsa murinan kera ja tuli sitten takaisin leikkimään narupallolla. Oh hoh. Vähän löi mut ällikällä. Kiva oli tämä huomata. Ja ihan vapaanahan tuo oli, eli narustakaan ei saanut kelattua takaisin, mutta eipä onneksi ollut tarviskaan.

Osa kunniasta ehkä kuuluu myös toiselle koiralle, joka ei esittänyt vastalauseita vaan poistui kehoituksesta paikalta. Hyvä pojat!

Tokoa ja agilityä

Perjantaina aksattiin, molemmat hyvin reippaita ja kivalla tuulella. Papu teki hienoa  pätkää ja ainakin sporttikoirahalli on hyväksytty paikka Papun mielessä. Ojankoa se vielä miettii. 

Reimalla myös kivaa ja tehtiin radan pätkää sekä paikalta hyppyä. Hyvin ponnasi ja keskittyi. Siitä se lähtee. Hyvin irtoili myöskin ja kepitkin menee itsenäisesti lähettäen jo aikamoisen matkan päästä. 

Sunnuntaina tokoiltiin Annan kanssa. Molemmat teki ruutua hyvällä sykkeellä. Papukin innostui leluun, mikä oli pienoinen yllätys. Papulla melkein parempi vauhti kuin Reimalla, joka alkoi välillä vähän ennakoimaan, kun ruudussa ei ollutkaan lelua valmiina. Reimalle lisäksi noutoa tuoden, jossa oli pieniä alkuongelmia, koska apparin antama kapula ei kelvannut, kun vähän ihmetytti koko homma. No Kapulakin saatiin koiran matkaan viimein ja hyvinhän se sieltä paukkasi tulemaan luokse. Tosin pallo ei ollut ollenkaan niin hyvä kuin kapula, joten vaihdettiin sitten nameihin. Siitä se lähtee sen hallitun pidon rakentaminen. Luovutus sitten asia erikseen, mutta metallilla menee ihan hyvin eikä sitä kapulaa kyllä pure. Ehkä pitäis vaan tehdä metallilla muutenkin, jos se jäisi sitten selkärankaan.