Meinaan tällä viikolla Papu päättikin olla tappamatta treeneissä ollutta koiraa, joka tuli norkoilemaan hänen namejaan. Ei ehkä ystävällismielisesti, mutta fyysisesti koskematta ajoi koiran matkoihinsa murinan kera ja tuli sitten takaisin leikkimään narupallolla. Oh hoh. Vähän löi mut ällikällä. Kiva oli tämä huomata. Ja ihan vapaanahan tuo oli, eli narustakaan ei saanut kelattua takaisin, mutta eipä onneksi ollut tarviskaan.
Osa kunniasta ehkä kuuluu myös toiselle koiralle, joka ei esittänyt vastalauseita vaan poistui kehoituksesta paikalta. Hyvä pojat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti